Largo

Ilpo Tiihosen runokokoelma Largo (WSOY, 2011, ISBN 978-951-0-29647-9) on ensimmäinen Tiihosen kokoelma jonka luin. Ensikosketuksen sain suomalaisten runojen kokoelmasta Maailma on teonsana - Suomalaisia runoja (WSOY, 1999), joka innosti tutustumaan Tiihosen tuotantoon enemmänkin.

Hieno kokoelma Largossa on tarjolla. Kirjan motoksi on nostettu tämä runo, ja kyllä se sellaiseksi hyvin kelpaa:

Kieli roikkuu, pitempänä kuin tappajakoiran
läähätys.
             Aivan niin,
on runoutta siksi ettemme jäisi
hampaisiin. 

Mainiolta tuntuu myös Tiihosen kyky riimittelyyn, modernimpien tyylien ohessa. Tässä ote runosta "Se sataa":

Jos mättää märkää rättiä,
ei syytä säätä sättiä,
sää syytön on, vain säädytön
se on kuin sänky päädytön,
ja maahan kun jäät makaamaan
saat nähdä: taivaan siivoojat
tanssivat, säteilevät.

Ja vielä otan otteen runosta, jossa pohditaan sitä miten ihmisten pitäisi puhua toisilleen:

Lue hänelle vanhasta mullasta
joka meitä odottaa,
lue ilosta, kullasta, illoista silloin
               kun valo on huikaisevaa,
ja silloin kun vastaan juoksee
                  turpa märkänä tulevaisuus

Kyllä on runoilijalla kyky sanoa, ja osua, ja saada miettimään. Ja lukija pääsee nauttimaan Suomen kielestä, sen sointuvuudesta ja rikkaudesta, oivalluksen hetkistä.