Nokia ja järjestelmäkameroiden kuolema (sekä hyvinvointia suomalaisille)

Olin tiistaina Messukeskuksessa SHOK Summit -tapahtumassa, jossa oli hyviä esityksiä innovaatioista eri teollisuudenaloilla. Nokian Anssi Vanjoki herätti paljon monenlaista huomiota väittämällä että kamerakännykkä tekee järjestelmäkamerat tarpeettomiksi. Mielestäni suuri osa tästä keskustelusta meni ohi varsinaisen puheen sisällön. Vanjoen esityksen otsikko oli "A phone - A camera - A revolution", ja hän pohti niitä tekijöitä jotka tekevät mahdolliseksi mahdottoman: miten järjettömältä kuulostavasta ideasta tulee totta.

Nokia kävi 1990-luvulla monen yhtiön kanssa neuvotteluja kamerakännykän rakentamisesta. Kodak oli sitä mieltä, että koko ideassa ei ole mitään jälkeä. Aluksi Nokia pelkäsi, että Kodak voisi 6000 patententillaan torpata ajatuksen kamerakännykästä, mutta kävi ilmi että vaikka Kodakilla oli kattava patenttisalkku, se keskittyi emulsiopohjaisen valokuvabisneksen suojaamiseen, ei digitekniikkaan. Vastaavalla tavalla Carl Zeissa -yhtiössä pidettiin järjettömänä (ja tarpeettomana) yrittää saada kameraa kännykkään.

Thom julkaisi hiljattain mainion analyysin eri kameratyyppien tulevaisuudesta. Näyttää siltä, että kamerakännykät valloittavat pokkarimarkkinat ja peilittömät (esim. micro 4/3) järjestelmät pääosin korvaavat nykyiset järjestelmäkamerat. Mielenkiintoinen kysymys on, kumpi ottaa haltuunsa keskialueen näiden välissä: tuleeko kamerakännyköistä kyllin hyviä ja tuleeko peilittömistä kameroista kyllin pienikokoisia.

Vanjoki korosti sitä radikaalia muutosta, mikä kännykkäteollisuudessa on tapahtunut miniaturisoinnin kautta. Hänen mukaansa kehitys jatkuu samalla tavalla mullistavasti. Mutta olennaisempaa on se, mihin tekniikkaa sovelletaan. Vanjoki kuvasi tätä sanomalla, että se mitä tapahtuu pään sisällä voidaan digitoida ja välittää muille. (Hetken ajan kuvittelin että Nokia julkistaa ajatustenlukulaitteen.) Kännykkäbisneksessä on kyse elämysten ja oivallusten jakamisesta, yhteisen kokemuksen tuottamisesta. Ääni, kuva, video - näistä syntyy yhteisen virtuaalisen maailman rakennuspaloja. Vanjoen mukaan me emme pysty sopeutumaan tähän muutokseen, mutta lastenlapsemme kyllä.

Vanjoen jälkeen puhui terveydestä ja hyvinvoinnista Pekka Mattila. Hänellä oli pieni kuittaus Nokian suuntaan, viittaus siihen että ihmiset viettävät liikaa aikaa tietotekniikan parissa ja liikkuvat liian vähän. Mutta mikä oli erinomaisen kiinnostavaa oli tekniikan hurja kehitys. Kun ihmisen koko genomi sekvenoitiin, kustannus oli 100 miljoonaa euroa. Nyt sama voidaan tehdä pienikokoisella mikroelektronisella sirulla alle tuhannella eurolla. Ja tulevaisuudessa genomi maksaa enää kympin tai jopa vain euron. Tämä tarkoittaa että periaatteessa jokaisen suomalaisen genomi voidaan hyödyntää tutkimuskäytössä ja etsiä tapoja tehdä meistä terveempiä, parantaa koko kansakunnan hyvinvointia. Siinäpä haaste.