Kaj Korkea-aho tarjoaa korkeakoulumaailmaan sijoittuvan psykologisen jännärin, jossa aikoinaan julkaisematta jäänyt runokokoelma tuntuu niittävän pahaa satoa vuosikymmeniä myöhemmin: Paha kirja (Otava, 2015; suom. Laura Beck; ISBN 978-951-1-28783-4).
Kuvittelin kirjaa alunperin erilaiseksi kuin mitä se lopulta oli, sillä fantasiaan viittaavia elementtejä oli vähemmän ja arkipäivän realismia enemmän. Romaani kertoo ihmisten välisistä suhteista, niiden loputtomasta vaikeudesta ja kipeydestä, ja samalla siitä miten ihmiset eivät toisiaan tunne eivätkä ymmärrä, puhumattakaan omasta itsestään.
ÄLÄ LUE TÄTÄ KIRJAA TAI JOUDUT HELVETTIIN.
Paha pääsee valloilleen yliopistolla, kun opiskelija saa vihiä 1920-luvun kohtalokkaasta käsikirjoituksesta. Lehtori Mickel Backman yllättyy opiskelijansa kysymyksestä niin, että on hukata konseptinsa. Mistä tämä on kuullut Leander Granlundista, julkaisematta jääneen runokokoelman tekijästä, joka myrkytti hääparin ja osan vieraista mahtihäissä Kustavissa 1920-luvulla ja katosi jäljettömiin?
Opiskelija Pasi Maars uskoo opettajansa tietävän Granlundista ja tämän käsikirjoituksen kohtalosta paljon enemmän kuin mitä Backman myöntää. Eikä Maars jätä asiaa kesken. Sillä eiväthän ammoin kadonneet runot voi enää saada aikaan mitään pahaa, vai voivatko?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti