Viveca Lärnin romaanissa kerrotaan neljän tai oikeastaan vähän useammankin ihmisen keskinäisistä suhteista, ja samalla pohdiskellaan miltä tuntuu vanheneminen, ja mitä hyötyä - jos mitään - on siitä että on karttunut joltisenkin verran elämänkokemusta: Vi ses vid Röda Sten (W&W, 2005; ISBN 91-46-21306-6).
Kaikki kirjan ihmishahmot tuntuvat olevan jollain lailla elämässään pettyneitä. Äidin ja lapsen suhde on rikki, tai sitten haaveillaan lapsen saamisesta, viime hetkillä ennen kuin on liian myöhäistä. Ja rakkautta, sitä etsitään, ja ehkä jotain siihen viittaavaa on löydettävissäkin. Kysymys on perimmiltään ehkä siitä, missä määrin mahdotonta on toista ihmistä omistaa tai määrittää.
Jossain määrin yllättävää olivat juonen paljastukset romaanin loppupuolella. Ihan näin en ajatellut tarinassa käyvän, mutta kävihän se näinkin.
Judit är 64 år, har varit gymnasielärare men arbetar som cykelbud. Judits granne Maud ska snart fylla fyrtio och har kommit fram till att hon måste träffa en riktig man. Dennis som har en butik i Haga är Mauds bästa vän. Dennis och Maud träffas på stamkrogen Kometen, där en dag civilingenjören Love B Edison stiger in.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti