Agneta Sjödinin viihderomaani tuntui aluksi kohtalaisen järkevältä, mutta muutaman kymmenen sivun jälkeen alkoi ahdistaa, enkä päässyt romaanissa edes puoliväliin: En kvinnas hjärta (Forum, 2012; ISBN 978-91-37-13839-8).
Romaani kertoo keski-ikää lähestyvästä naisesta, jonka poikaystävä lopettaa seurustelun lähettämällä tekstiviestin. Tästä alkaa kyynelehtiminen, jota kestää viikkokaupalla, ja lukija ihmettelee muun muassa sitä onko Ruotsissa todellakin mahdollista saada ihmissuhteen päättymisen takia töistä noin vain omalla ilmoituksella pari viikkoa vapaata.
Ja sekin ihmetyttää, missä määrin päähenkilö elää todellisessa maailmassa, sillä aina löytyy joku ystävä joka sydänsurun keskellä jaksaa kuunnella ja tarjota syvällisiä ihmissuhdeneuvoja, joista huolimatta Maria on niin avuton ettei pysty edes kaupassa käymään eikä laittamaan itselleen ruokaa, puhumattakaan siitä että avaisi oven ja astuisi ulos kadulle.
Lopulta tuli mieleen kolme asiaa: a) kirjailija ei osaa kirjoittaa vaan b) tarjoaa romaanimuodossa ihmissuhdeterapiaa jonka uskottavuudesta ei voi puhuakaan ja c) on siinä määrin itsekeskeinen että romaani voisi voittaa itsekeskeisyyden maailmanennätyksen. Tämä on kyllä ilkeästi sanottu, mutta kirja sai aikaan melkomoisen ikävän jälkimaun.
Journalisten Maria får sitt hjärta krossat när Daniel gör slut via ett sms. Än en gång är hon ensam och olycklig. Maria möter sin vägledare som råder henne att resa till New York, stanna i tre månader och vara uppmärksam på vad livet visar henne. Här möter hon människor som hjälper henne att känna styrka och stolthet.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti