Nuorempana tuli luettua iso nippu Alistair MacLeanin jännäreitä, ja kun sellainen osui silmiin kirjaston kierrätyshyllyssä, tuli mieleen tarkistaa miltä teksti näin aikuisempana vaikuttaa: Kaappaus San Franciscossa (Suuri suomalainen kirjakerho, 1976; suom. Hilkka Pekkanen; ISBN 951-643-099-6).
Pakko on myöntää, että teksti tuntui takkuiselta ja sotkuiselta, ikään kuin kirjoittaja ei jaksaisi pitää ajatuksen päästä kiinni. Jonkinlainen juoni tarinassa kyllä on, mutta henkilöhahmot eivät kiinnostaneet, enkä jaksanut jännäriä lukea pariakymmentä sivua pitemmälle. Minkähän takia nämä romaanit alle kaksikymppisenä kiinnostivat?
Tekstit
i was fortunate enough to meet him
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti