Sara Taylor kertoo mustanpuhuvan tarinan musiikkialan naisia syrjivistä pelisäännöistä, ja ilmeistä on että kirjoittaja tuntee aihepiirinsä perinpohjaisesti: Boring girls (ECW Press, 2015; ISBN 978-1-77090-685-3).
Romaani alkaa varsin terävästi kun päähenkilö pohdiskelee, pitäisikö häntä kutsua sarjamurhaajaksi vai massamurhaajaksi ja toteaa, että kummatkin termit kyllä sopivat, koska hän ja hänen ystävänsä Fern tekivät useita surmatekoja peräjälkeen ja lopuksi tappoivat paljon ihmisiä kerralla.
Romaanin kirjoittaja Sara Taylor on solisti ja musiikintekijä kanadalaisessa The Birthday Massacre -yhtyessä. Romaanissa puolestaan kerrotaan ystävyksistä Rachel ja Fern, jotka innostuvat tummasävyisestä musiikista ja perustavat yhtyeen, mutta törmäävät pian hankaluuksiin, koska naisia ei oteta musiikkialalla vakavissaan.
Romaani on parhaimmillaan kuvatessaan musiikin tekemistä ja oman paikkansa hakemista maailmassa, mutta päähenkilöiden luisuminen koston kierteeseen jolla ei näytä olevan loppua on vähän päälleliimatun oloista. Paikka paikoin mietin onko romaanin tarkoitus varoittaa musiikkialan vaaroista vai hehkutella väkivallalla.
Tekstit
two rows of buttons
6 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti