Luin tämän Don DeLillon romaanin aikoja sitten, mutta kirja-arvio tästä pitää silti kirjoittaa, ajatuksia teos yhä edelleen herättää. Mistä on kyse? Miksi tässä käy niin kuin käy? Pienimuotoinen mestariteos: Omegapiste (Tammi, 2011; suom. Helene Bützow; ISBN 978-951-31-5771-5).
Teos on lyhyt, 123 sivua, siis pienoisromaanin mittakaava, mutta ison kaaren DeLillo piirtää, jättäen paljon lukijan vastuulle, ihmeteltäväksi ja vastattavaksi. Teos kertoo elokuvaohjaajasta ja hänen yrityksestään tehdä dokumenttielokuvaa armeijan neuvonantajasta, mutta oikeastaan tästä ei ole kyse ollenkaan, vaan jostain muusta, joka jää määrittelemättä, lukijan tulkittavaksi, arvoitukseksi.
Tai ehkä teoksessa on kyse vain siitä mitä sanat kertovat? Vai onko rivien välissä jotain muutakin?
Tekstit
two rows of buttons
15 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti