Luin ensin Margaret Atwoodin tieteisromaanin Oryx ja Crake, ja siinä määrin vaikuttava teos oli, että otin heti perään luettavaksi trilogian toisen osan: Herran tarhurit (Otava, 2011; suom. Kristiina Drews; ISBN 978-951-1-25759-2).
Romaanissa Oryx ja Crake päähenkilö oli yhteiskunnan eliittiin kuuluva mies, joka selvisi tuhosta linnoittautumalla suojattuihin laboratoriotiloihin kunnes tauti oli tehnyt pahimmat tuhonsa ulkomaailmassa. Tässä jatko-osasa puhutaan yhteiskunnan vähempiosaisista, eräänlaisesta uskonnollisesta lahkosta joka sitoutuu kasvissyöntiin ja odottaa maailmanlopun tulemista.
Atwood syventää samalla edellisen romaanin tapahtumia, tuo ekokatastrofiin toisenlaisia sävyjä ja painotuksia.
Kirjan uskonlahkossa veisataan virsiä, ja nämä virret ovat saatavissa myös cd:lle äänitettyinä, Hymns of the God’s Gardeners. Melkeinpä pitäisi hankkia tämä levy kuultavaksi, sen verran hirtehisiä ovat virsien sanoitukset.
Atwood ei suoranaisesti saarnaa tässä romaanissaan, mutta eräänlainen ekologisen ajattelun liturgia kirjassa kyllä on tarjolla, jos sitä niin haluaa lukea. Ajatuksia romaani herättää roppakaupalla, vaikka ihan samanlainen vau-tunne romaanista ei jäänytkään kuin trilogian ensimmäisestä osasta.
Seuraava osa täytyy lukea, ehkä jopa alkukielellä, jos nyt tästä ensin toivun.
Tekstit
path being a close friend
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti