Gianrico Carofiglio: Perusteltuja epäilyksiä

Tämä on kolmas teos asianajaja Guido Guerrinista kertovassa sarjassa, ja olen lukenut kaikki nämä Gianrico Carofiglion kirjoittamat romaanit. Ja lukisin enemmänkin, niin hyvä tämä on: Perusteltuja epäilyksiä (Moreeni, 2012; suom. Lena Talvio; ISBN 978-952-254-121-5).



Jotain erikoista on siinä tavassa jolla Carofiglio kirjoittaa dekkareitaan, jonkinlainen pohjoismainen melankolia tulee näistä tarinoista mieleen. Mitenkään täydellinen tämä romaani ei ole, esimerkiksi asianajajien pitkät puheenvuorot eivät tunnu istuvan tarinaan saumattomasti, mutta tämä muu kerronta, kaikessa yksinkertaisuudessaan, tuntuu suorastaan nerokkaalta.

Ikään kuin kaiken jo soittanut mestaripianisti istuisi tavallisen pianon ääreen soittamaan tuttua, moneen kertaan soitettua ja kuultua sävelmää, ja yhtäkkiä kuulija tajuaa että tässä soittavat tätä sävelmää kaikki pianistit jotka sitä koskaan ovat soittaneet, tässä on tämä musiikki niin soitettuna kuin sen vain voi soittaa mestari.

Tosin ei Carofiglio täydellinen mestari ole, mutta aika ajoin hän pystyy antamaan vakuuttavan vaikutelman siitä että olisi, dekkarin ja lakimiestrillerin lajityypissä. Vaikka ei pitäisikään oikeudenkäyntiromaaneista, tämä tarina on erinomaista työtä, eikä suomenkielinen käännös jätä juuri toivomisen varaa.