maanantai 2. joulukuuta 2013

Cormac McCarthy: Tie

Odotin paljon tältä Cormac McCarthyn romaanilta, ja sain kyllä mitä odotinkin, mutta toisaalta kävi myös niin, että en jaksanut tätä romaania lukea loppuun asti, minulle riitti jo satakunta sivua: Tie (WSOY, 2009; suom. Kaijamari Sivill; ISBN 978-952-239-063-9).



Teos on epäilemättä mestarillinen, ja palkittukin se on: Pulitzer-palkinto vuonna 2007 ja Tähtivaeltaja-palkinto vuonna 2008. Mutta satuin olemaan sellaisessa mielentilassa, että en kestänyt tätä apokalyptistä selviytymistarinaa enää yhtään, kun oli varmaan että kulman takaa tulee taas uusi vastoinkäänne, taas on odotettavissa että asiat kääntyvät pahempaan suuntaan.

Helmetissä romaani oli saanut neljä tähteä, ja arviointeja oli peräti 11, mikä kertoo romaanin kiinnostavuudesta. McCarthy ei turhia selittele tässä kertomuksessa, jossa on kyse kulkemisesta etelään pitkin teitä joiden varrella vaanivat monenlaiset vaarat.

Kyse on elämästä - jos tätä loputonta kävelmistä voi elämäksi kutsua - jonkinlaisen katastrofin jälkeisessä maailmassa. Taivaalta sataa tuhkaa, ilma on kylmennyt ja kasvit ja eläimet ovat lähestulkoon kadonneet. Ja viimeiset jäljellä olevat ihmiset taistelevat eloonjäämisestään hyvinkin kyseenalaisilla tavoilla. Ihminen on ihmiselle susi, sanotaan, ja tässä romaanissa tämä on totta hyvin konkreettisella tavalla.

Tuhon jälkeinen maailma ei selittelyjä sinänsä kaipaa, mutta tämä lakonisuus on aivan huippuunsa viritettyä. Jos toivoa ei enää ole, mikä pitää hengissä, mikä saa miehen kulkemaan poikansa kanssa kohti etelää?

Ei kommentteja: