Olen muutamaan otteeseen kommentoinut viime päivien politiikkaa, yrittänyt saada sitä itselleni ymmärrettäväksi. Mutta eipä tätä ymmärrä.
Tosin yksi asia vaikuttaa ilmeiseltä: polarisaatio "tavallisten" kansalaisten ja vallanpitäjien (sekä "asiantuntijoiden") välillä on hurja - ja nyt suuri enemmistö maksaa pottuina sen minkä osakseen sai, ylhäältä päin pakotettuna, ilman keskustelun mahdollisuutta.
Voisiko ilmiötä kuvata sanalla "uuskuurous"?
On syntynyt olemisen ja elämisen tapa olla aktiivisesti kuulematta mitä auktoriteetit sanovat, ja jopa saada auktoriteetit päästään pyörälle. On opittu keino käyttää auktoriteettien asetta, "vallan kieltä", auktoriteetteja itseään vastaan.
Aikoinaan postmoderneja kielipelejä harrastettiin hillitysti ja hallitusti älykköjen keskuudessa, tietäen että kyse on akateemisesta leikistä jolla ei ole elinkelpoisuutta akateemisten piirien ulkopuolella.
Mutta nyt nämä kielipelit ovat riistäytyneet laboratoriosta maailmalle ja arjen politiikkaan, keinoksi mitätöidä asiantuntijoiden ja vallanpitäjien sanomiset: "sana sanaa vastaan", "kaikki on suhteellista" jne.
Muuten ei olisi ongelmaa, jos näitä sanomisia ei myös ainakin osittain otettaisi todesta.
Tässä on tiettyä ironiaa, ajatellen sitä että akateemisilla kielipeleillä on aiemmin suljettu maallikot pois keskustelusta. Nyt suljetaan keskustelusta pois asiantuntijat.
Tekstit
sun isn’t far in the offering
6 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti