José Saramagon Elefantin matka (Tammi, 2011) on Los Angeles Timesin mukaan "Saramagon elämänmyönteisin, leikkimielisin, humoristisin ja taianomaisin kirja". Tuo on hyvä luonnehdinta, vaikkakin ensimmäistä adjektiivia ehkä lukuunottamatta leikkimieltä, huumoria ja taikaa löytyy kyllä Saramagon muistakin teoksista. Mutta syvällinen pessimismi maailman tilasta tuntuu puuttuvan tästä, vuonna 2008 ilmestyneestä teoksesta.
Kirjailija kertoo kirjassaan löyhästi tositapahtumiin perustuvan kuvauksen siitä, kuinka Salomo-niminen elefantti matkaa hoitajansa Subhron kanssa Portugalista Itävaltaan 1500-luvun puolivälissä. Kirja pohtii yhtä lailla nykyaikaa kuin tuolloista aikaakin, sitä mikä antaa ihmiselle - tai norsulle - olemassaolon aiheen, ja miten ihminen - tai norsu - mieltää paikkansa maailmassa.
Luin kirjan lentokoneessa Helsingin ja Brysselin välillä, ja aika kului kuin siivillä. Erinomainen, hyvälle mielelle saatteleva kirja, joka ehkä ei ole Saramagon paras kirja, mutta varmasti lämminhenkisin.
Ja suomentajalle Sanna Pernulle kiitokset erinomaisesta työstä.
Tekstit
hens’ eggs
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti