Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt: Oppipoika

Milloinkahan viimeksi olen lukenut perä-perää saman kirjasarjan kolme osaa. Sellaisen ilmiön saivat aikaan Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt, joiden rikosromaanit koukuttivat oikein kunnolla, niin että kolmas osa tuli luettua suunnilleen välittömästi edellisen osan päättymisen jälkeen: Oppipoika (Bazar, 2013; ISBN 978-952-279-072-9).



Kirjan päähenkilö on edelleen psykologi Sebastian Bergman, monella tapaa ongelmainen mies, joka yrittää pitää kiinni tyttärestään keinolla millä tahansa, muun muassa estämällä tämän muuton ulkomaille ja yrittämällä rikkoa tyttären välit ihmisiin jotka uhkaavat Bergmanin asemaa.

Varsinainen rikoskertomus ei kuitenkaan kovin kummoinen ole, kertomus vankilaan suljetusta sarjamurhaajasta jonka tekemiä rikoksia joku on ruvennut kopioimaan pieniä yksityiskohtia myöten. Vankilassa juonia punova rikollisnero vertautuu Bergmaniin, ja tämä kaksikko ottaa mittaa toisistaan.

Romaani on vielä enemmän mustanpuhuva kuin romaanisarjan kaksi aiempaa osaa. Ja luettuani teoksen on pakko todeta: tähän on hyvä lopettaa.