Kauhua ja fantasiaa, sitä tarjoilee Stephen King runsain mitoin tässä romaanissa, jossa pohditaan taiteen olemusta ja taiteilijan kyvyn merkitystä, ja samalla myös sitä millaisessa todellisuudessa elämme ja missä määrin todellisuuden luonteeseen voi vaikuttaa: Tapahtumapaikkana Duma Key (Tammi, 2009; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-31-4624-5).
Kirja on melkoinen järkäle, 639 sivua, ja siinä on tyhjäkäyntiä niin että paikka paikoin hyppelin sivukaupalla eteenpäin. Mutta tarina vetää silti eteenpäin tehokkaasti, ja parhaimmillaan King onnistuu pohtimaan taiteen tekemisen mysteeriä omaperäisellä ja syvällisellä tavalla, ilman että tarinan paranormaalit elementit nousevat liikaa pääosaan.
Parhaimmillaan kirja on teoksen alkupuolella, kun King virittelee näyttämöä myöhemmille tapahtumille ja rauhallisesti pohdiskelee sitä kykyä joka taiteilijalla on näkiessään jotain erityistä ja uutta ympäröivässä todellisuudessa. Kirjoittamisen kyky Kingillä on tallella, ja kertomisen vimmaa tuntuu olevan riittävässä määrin.
Tekstit
i was fortunate enough to meet him
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti