Luin tätä Håkan Nesserin dekkaria jokusen aikaa, kunnes tajusin että olen lukenut kirjan aiemminkin. Mutta niin hyvä se on, että luin sen uudestaan: Syntymämerkki (Tammi, 2003; suom. Saara Villa; ISBN 952-459-290-8).
Kirja kertoo kostosta, ja sitä voi pitää sarjamurhaajatarinana, mutta mikään suoraviivainen väkivaltapläjäys tässä ei ole kyseessä, vaan tarina siitä miten kymmeniä vuosia sitten tapahtuneet asiat vaikuttavat ihmisten elämään, ja siitä miten aikoinaan tapahtunut vääryys johtaa kostoon.
Tarina etenee sekä poliisin että murhaajan näkökulmasta, kestomuksena siitä miten tytär äidin kuoltua ja oman kuolemansa häämöttäessä päättää tarttua toimeen ja kostaa äidille tehdyn väkivallanteon, raiskauksen josta hän sai alkunsa.
Kuten Nesserin muutkin dekkarit, tässä pääpaino on tunnelmassa, pohdinnassa, ei niinkään toiminnassa, ja kertakaikkisen lumoavasti Nessari tämän kolhonkauniin tarinansa kertoo. Joku päivä pitäisi lukea nämä dekkarit järjestyksessä alusta loppuun.
Tekstit
two rows of buttons
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti