Muistatko vielä? 57577, niin menee tankarunon malli. Tuomas Anhava suomensi reilun 20 vuoden aikana suuren määrän japanilaisia tankoja, kokoelmissa Kuuntelen vieras, Oikukas tuuli ja Täällä kaukana.
Kirjasta Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (Otava, 2011; ISBN 978-951-1-25756-1) löytyvät nämä kokoelmat sekä sarja tankarunoja kokoelmien ulkopuolelta.
Aloitin lukemisen jo viikkoja sitten, mutta jotenkin kävi niin, etten päässyt muutama sivua pidemmälle kun ajatus rupesi karkailemaan. Sitten tartuin uudestaan kirjaan, enkä sitä pitkään aikaan käsistäni päästänyt. Monta tuttua tankaa löytyi joukosta, mutta paljon enemmän uusia, tai aiemmin huomiotta jääneitä.
On tietenkin mahdotonta saada tankaa kaikkine japanin kielen vivahteineen ja monitulkintaisuuksineen käännettyä suomeksi, mutta Anhavan käsissä tankarunoista on syntynyt uusia taideteoksia, suomeksi.
Tässä esimerkki (Mansei):
Tämä maailma? Varhain aamun koitteessa pois purjehtineen laivan jäljiltä jäänyt valkea vanavesi.
Ja toinen (Ono no Komachi):
Tämä maailma, joko unta tai totta. Mikä on unta? Kun on totta mikä on niin minä en ole, en.
Tuon jälkeen oli kyllä hengähdettävä pitkään, mietittävä, ja annettava ajatuksen mennä.
Monissa tankarunoissa on konkretiaa, kuin valokuvassa (Saigyō):
Toisinaan joutuu Kisagatan rannalla puu veden alle: kalastajat soutavat kirsikankukkain yllä.
Ja samalta runoilijalta:
Kaikesta olen luopunut, niin kuin päätin. Jäljellä vain on sydän, siihen painuneet kukkien kaikki värit.
Jokainen sivu on aarre tässä kirjassa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti