J. W. von Goethe kirjoitti teoksen Taru Käärmeestä ja Liljasta vuonna 1795, ja aikaa kyllä vierähti ennen kuin se vihdoin ilmestyi suomeksi, Aila Meriluodon suomentamana vuonna 1982, uusintapainos 2004.
Meriluoto kirjoittaa teoksesta seuraavasti: "Tämä värikäs ja arvoituksellinen unitarina pystyy varmasti sellaisenaan imeytymään lukijan vereen, perusuteliaisuuteen, siihen jota ei ole vielä loihdittu päivänvaloon tietoisuuden rannikolle."
Tuo luonnehdinta on aika lailla se, mitä teoksesta voi sanoa lainaamatta sitä pitkähköjä pätkiä. Aika ajoin tarinalla tuntui olevan selkeäkin juoni, mutta sitten mukaan tuli elementtejä jotka saivat kaiken tuntumaan oudolta, ikään kuin olisi siirrytty toisenlaiseen todellisuuteen.
Tarinasta voi esittää - ja on esitetty - tulkintoja mielin määrin, mutta lienee turha enää uutta yritystä lähteä tekemään. Tarina on sellainen kuin se on, kokonaisuus, josta itse kukin löytää sen mitä löydettävissä on.
Aarre - ehkä katinkultaa, ehkä ei - parin vuosisadan takaa.
Tekstit
Miksi Suomen taloudellinen kasvu on tyssännyt?
16 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti