Vaikuta visuaalisesti - laadi selkeä esitys

Pääsetkö pitämään esityksiä? Outi Lammin teos Vaikuta visuaalisesti - laadi selkeä esitys (WSOYpro, 2009) tarjoaa hyviä ja käytännöllisiä ohjeita.

Lammin kirja ei ole aivan yhtä vaikuttava kuin Garr Reynoldsin Esityksen suunnittelu - zen ja pelkistämisen taito (WSOYpro, 2009). Toisaalta Lammin teos on käytännönläheisempi eikä yhtä lailla dogmaattinen esityksen rakentamisen osalta.

Kannattanee lukea ensin Reynoldsin kirja, jolloin kyseenalaistuvat omat ajatukset esiintymisestä, ja tämän jälkeen etsiä Lammin teoksesta käytännön vinkkejä.

Lammi viittaa moniin muihin teoksiin, muun muassa Kosken ja Tuomisen kirjaan Kuinka ideat syntyvät, jossa korostetaan sitä että kiireessä ei synny tulosta. Ilman aikaa ajattelulle ei voi tehdä esitystä. Ja jos aikaa ei ole, mikä on tulos?

No, tulos on tämmöinen: "Huolimattomasta valmisteltu esitys säästää tekijänsä aikaa, mutta sen pitäminen on muiden ajan varastamista. Jos tunnin mittaista surkeaa ja sekavaa esitystä seuraa 30 ihmistä, on tuhlattu 30 tuntia tehokasta työaikaa vain sen takia, että esiintyjä halusi oman äänensä kuuluviin."

Lammin kirja esittelee hyvin perusteellisesti muun muassa värien käytön perusteet, typografian alkeet (mennen aiheeseen varsin syvällekin) ja graafisen sommittelun perusperiaatteet. Tämä on hyödyllistä, koska useimmilla ihmisillä on paljonkin harjoitusta sanallisesta tiedonvälitystä mutta varsin vähän kokemusta visuaalisesta suunnittelusta.

Pelkistäminen, yksinkertaisuus ja olennaisuus, niillä pääsee pitkälle. Ja kaikin keinoin tulee välttää "tyhjän tilan pelkoa". Kalvo jossa on tyhjää tilaa mahdollistaa tehokkaasti viestin perille menon; täyteen ahdettu kalvo on useimmiten ajan haaskausta.

Lammi menee aiheeseen varsin syvälle, muum muassa Allan Paivion kaksoikoodausteoriaan, jonka mukaan ihmisen havaintojärjestelmässä on eri järjestelmät kielellisessä ja ei-kielellisessä muodossa olevaa aineistoa varten.

Siten puhe ja kalvolla oleva teksti vievät huomion toisistaan. Puhe ja kuva tai kaavakuva puolestaan toimivat hyvin yhdessä ja usein myös vahvistavat viestin muistamista. (Mutta kuva joka ei liity aiheeseen on luonnollisesti pelkkää kohinaa.)

Muistamisen yhteydessä viivataan myös mieltämisyksikön (memory chunk) käsitteeseen: "tarkkaavaisuuden kohteena [on] vain n. 4 toisistaan riippumatonta yksikköä". Mitä tämä tarkoittaa? Sitä että kerrallaan omaksuttavaa aineistoa tulee olla tarjolla vähän, ja omaksumista tulee tukea kertaamalla ja toistamalla.

Yhteenveto: Erinomainen suomenkielinen opas esiintyjille ja esitysten tekijöille.

Zen ja pelkistämisen taito

Lueskelen parhaillaan teosta Esityksen suunnittelu - zen ja pelkistämisen taito (WSOYpro, 2009). Hieno teos, vaikka kumpuaakin amerikkalaisesta bisnesmaailmasta.

Joudun koko ajan harmittelemaan miten paljon tulee tehtyä virheitä esiintymisessä, vaikka kuinka yrittäisi parantaa. Ennen kaikkea: ajatus karkaa epäoleelliseeen, se tärkein viesti jää kertomatta.

Teoksen englanninkielinen otsikko on Presentation Zen, mikä on mielestäni hieno. Tämä otsikko tuo esille ajatuksen tyynestä, tarkkaan harkitusta, olennaiseen ytimeen ponnistavasta esityksestä, joka saa yleisön valaistumaan.

Mutta miksi sitten 99% esityksistä - kuten kirjassa sanotaan - mättää?

Kiire, kiire, kiire. Siinäpä se.

Ja ehkä myös se - ainakin omalta osaltani - että ajattelu tuppaa jäädä aina puolitiehen.

Mutta tämä kirja, se saa tosissaan pohtimaan sitä mistä esityksissä loppujen lopuksi on kyse. Mikä on se yksi asia jonka haluan sanoa? Ja miksi se on tärkeää?

No, ei muuta kuin sorvipenkin ääreen. Ja hyvää on sekin, että silloin tällöin tulee esityksiä jotka kerrassaan pysäyttävät. Esimerkiksi eilen seminaarissa Register-based research in the Nordic Countries, jossa tanskalainen professori Elsebeth Lynge piti niin hienon esityksen - viitaten tanskalaisiin tarinankertojiin Andersen ja Blixen - että kaikki muu unohtui.

Tarina, sillä on voimaa.