John Harvey: Kylmää valoa

John Harveyn dekkareiden päähenkilö Charlie Resnick on yksinelävä keski-ikäinen poliisimies, ei siis erityisen omaperäinen dekkarihahmo, mutta Harvey onnistuu tekemään hänestä kiinnostavan ja aidon oloisen ihmisen, joka tässä kirjassa selvittää kieroa kidnappausta: Kylmää valoa (Otava, 2007; suom. Markku Päkkilä; ISBN 978-951-1-20635-4)



Ja se Harveyn kirjoissa on myös hyvää, ettei hän mässäile väkivallalla vaan pikemminkin pitää sitä etäällä ja pohtii ihmiskohtaloiden syvällisempiä kulkuja erikoistehosteilla brassailun sijasta. Tämän romaanin katoamistapauksen taustalta löytyy kylläkin tunteeton psykopaatti, mutta varsinainen tarina kertoo ihmisistä arkipäivän ongelmien parissa.

Poliisihahmoja ei ole mitenkään siloiteltu, ja osa Resnickin kollegoista on suoraan sanoen vastenmielistä porukkaa, mutta Harvey piirtää nämäkin henkilöhahmot siinä määrin moniulotteisina, että lukija kokee ymmärtävänsä millaista poliisin työ saattaisi olla ja miten sen kanssa eläminen voi tuoda esille kaikkea muuta kuin jaloja ihmisluonteen piirteitä.

Kirja kertoo samalla syrjäytymisestä, työttömyydestä, perheväkivallasta ja kaikenlaisista sosiaalisista ongelmista joita elämässä tulee vastaan kun kaikki ei menekään odotusten mukaisesti. Tavallista syvällisempi dekkari tämä on, ja saattaa hyvinkin olla että palaan Harveyn pariin, kunhan tässä jonkin aikaa ehdin hengähtää.

Rumaa jälkeä

John Harveyn dekkari Rumaa jälkeä (Otava, 1999) kertoo komisario Charles Resnickistä, joka rupeaa selvittelemään aiemmin ratkaisematta jääneen asuntomurtosarjan mysteeriä. Tällä kertaa iskettiin televisio-ohjaajan taloon, mutta kaikki ei tunnu olevan ihan sitä miltä näyttää.

Harvey käyttää usean näkökulman kerrontatekniikkaa, kertoen välillä murtomiesten näkökulmasta, välillä poliisien, hypäten joskus myös muiden ihmisten nahkoihin. Hyvin hän kerrontatekniikkansa osaa, ja tämä onkin dekkareissa melko harvinaista herkkua, useimmitenhän niissä rakennetaan tarinaa poliisin näkökulmasta.

Resnick on hahmona kohtuullisen tavanomainen, siis keski-ikäinen, tukevoituva, uniongelmainen, asuntonsa myynnin kanssa tuskitteleva poliisi, joka kärsiin menneisyydestä kumpuavista syyllisyyden tunteista. Niinpä, ei kovin omaperäistä. Mutta silti, kyllä Resnick toimii dekkarin päähahmona, sillä muiden hahmojen syvällisempi käsittely tuo syvyyttä kerrontaan.

Melankoliaa, sitä kirjasta löytyy, usein liitettynä puolalaisesta kulttuurista kumpuaviin detaljeihin joita Harvey hyödyntää, maustaen englantilaista urbaania todellisuutta muiden kulttuurien aromilla.

Ei hassumpi dekkari, nopealukuinen, vaikkakin keskimääräistä taitavammin kirjoitettu.

Kalavelkoja

John Harveyn dekkari Kalavelkoja (Otava, 2004; ISBN 9511194607) on ensimmäinen Resnick-dekkari johon tartuin. Vaikka tarina on oikeastaan aika kliseinen - pankkiryöstöjä, väkivaltarikollinen, menneisyyden haamut - niin Harvey onnistuu kuin onnistuukin luomaan omaperäisen tunnelman.

Resnick-dekkareiden päähenkilö on työssään vähän väsähtänyt etsivä, joka kuitenkin pikku hiljaa löytää avaimet tapahtumien ytimeen. Samalla Resnick kelailee menneitä vuosia, puolalaista sukuhistoriaansa ja valintoja joita ei voi jälkikäteen muuttaa.

Jonkin verran turhilta tuntuivat eräät kirjan loppupuolen äkkinäiset käänteet, jotka jäivät myös hiukan tyhjän päälle psykologisessa uskottavuudessa, mutta tästä huolimatta teos tuli luettua loppuun asti.

Kelpo dekkari, taattua brittilaatua, vaikkei kaikkein omaperäisintä.