Pekka Isotalus: Mediapoliitikko

Pekka Isotalus kuvaa politiikan tekemisen murrosta, politiikan medioitumista, konkreettisten esimerkkien avulla: Mediapoliitikko (Gaudeamus, 2017; ISBN 978-952-495-417-4).



Monta tuttua politiikon ja median kohtaamista löytyy kirjasta - niin verkkosukkahousut kuin "minä juon nyt kahvia" - mutta parasta antia on luonnollisesti käytännön esimerkkeihin liittyvä analyysi siitä mitkä asiat ovat muuttumassa ja mitä poliitikolta vaaditaan median kanssa toimimisessa.

Mielenkiintoista olisi myös pohtia mitä medialta vaaditaan poliitikkojen kanssa toimimisesta näinä päivinä, kun Trumpin kaltaiset häikäilemättömät narsistiset valehtelijat pyrkivät valtaan. Ehkäpä tässä olisi oman, täydentävän teoksen paikka? Kansalaiselta joka tapauksessa vaaditaan paljon, jotta järkeviä päättelyitä pystyy tekemään politiikan kentän tapahtumista.

Median ja politiikan välillä vallitsee jatkuva kauhun tasapaino. Viestinnän jipot ja koukerot taitavalle poliitikolle media on hyvä renki, mutta kokeneenkin kehäketun ura voi tuhoutua, jos menettää otteensa julkisuuden pyörityksessä. Millaisia ominaisuuksia ja taitoja menestyvältä mediapoliitikolta vaaditaan?

Mediapoliitikko kertaa mediapelin säännöt pohtimalla tuttujen suomalaispoliitikkojen viestintää ja selvittää samalla politiikan viihteellistymistä ja henkilöitymistä. Vaikutusvaltaa hakeville se kertoo vinkkejä eri viestintäkanavien haltuunotosta ja sanattoman viestinnän nyansseista. Miksi televisioesiintymisissä ei aina kannata noudattaa oppikirjojen ohjeita? Millaisia viestinnän trendejä maailmalta on Suomeen rantautumassa? Teos myös auttaa äänestäjää tunnistamaan aidot viestit epäaidoista. Vaalien alla repäisevät otsikot ja iskevät mainoslauseet voivat viedä mennessään ja toisaalta tärkeät asiat jäädä huomiotta pelkän heikon esiintymisen vuoksi. Mediapolitiikassa kuulijan vastuu on suuri.

Katleena Kortesuo: Riko lasi hätätilanteessa - kriisiviestinnän pikaopas johtajalle

Katleena Kortesuon opas iskee ajan hermolle, sillä vähän väliä nousee kohuja, joiden osasyynä on ongelmat asiasta viestimisessä tai yhtä lailla viestinnän puutteessa: Riko lasi hätätilanteessa - kriisiviestinnän pikaopas johtajalle (Kauppakamari, 2016; ISBN 978-952-246-406-4).



Teoksesta on Helmetissä tätä kirjoittaessa 20 varausta, mutta tällä kertaa kävi niin näppärästi että sain kirjasta näytekappaleen tutustuttavaksi, mistä suuret kiitokset, harvoinpa nykypäivinä tällaisesta saa nauttia.

Kirja on kirjoitettu tiiviin selkeästi, ja huumoria on mukana merkittävässä määrin. Toin teoksen näytille työpaikan kahvihuoneeseen, ja se sai ansaitsemaansa huomiota kun kollegat lukivat teoksesta otteita ääneen.

Melkoinen taidonnäyte on kirjoittaa vaativasta aiheesta näin hauskasti ja olennaisimman oivaltaen, ja siten että hätäisempikin lukija pysyy kärryillä.

Onko jotain pielessä? Laskeeko yrityksesi pörssikurssi pyllymäkeä? Konttaako puolueesi kannatus pohjamudissa? Äänestävätkö asiakkaat jaloillaan ja ovipumppu naukuu väärään suuntaan? Riko lasi hätätilanteessa on kriisiviestinnän pikaopas, joka on tarkoitettu paineen alla työskentelevälle johtajalle. Oppaan avulla opit viestimään kriisitilanteissa niin, että kriisi pienenee. Samalla opit ennaltaehkäisemään typerimpiä kriisejä.

Kriisiviestintä on kokoelma metodeja, joilla takaat työrauhan organisaatiossasi myös kriisin aikana. Kriisiviestintä ei välttämättä poista kriisiä, mutta sen avulla saat vietyä sanomasi eteenpäin medialle, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Tolkullinen kriisiviestintä on elinehto mille tahansa organisaatiolle. Ei ole sellaista ongelmaa, jota ei voisi pahentaa ryyppäämällä tai typerästi viestimällä.

Mikko Hietaharju: Kuuntele kuvaa - näkökulmia valokuvan tulkintaan

Mikko Hietaharju tarjoaa CD-levyllä varustetun valokuvakirjan, jossa pohditaan kuvallisen viestinnän vastaanottoa: Kuuntele kuvaa - näkökulmia valokuvan tulkintaan (Docendo, 2010; ISBN 978-951-0-36580-9).



Taisin olla melko tylsänpuoleinen teoksen lukija, koska en CD-levyä ottanut kuunneltavaksi, mutta sen sijaan katsoin kyllä kuvia ja luin tekstejä. Pohdinnat valokuvauksen merkityksestä olivat kiinnostavia, ja epäilemättä teoksen tekijällä on kyky nähdä ja ymmärtää valokuvia. Ehkä tästä jäi myös jotain pohdittavaa takaraivoon, sulateltavaksi.