Mike Gayle: The to-do list

Mike Gayle kertoo romaanissaan 35-vuotiaasta miehestä joka kirjoittaa listoja tekemistä odottavista asioista: The to-do list (Hodder, 2009; ISBN 978-0-340-93675-7).



Romaani näyttää jakavan mielipiteitä. Amazonissa 80% oli antanut teokselle täydet viisi tähteä, ja 20% vain yhden tähden.

Minulta romaani jäi kesken, vaikka alussa tuntuikin että tässä on ytyä, enemmän kuin keski-ikää lähestyvästä miehestä kertovassa viihderomaanissa voisi olettaa olevan.

Perhe-elämä puuduttaa, ja tuntuu että muilla on hauskempaa, tai ainakin muut saavat enemmän asioita aikaan. Päähenkilö on melkoinen omaan napaansa tuijottaja, ja mikäs siinä, sellaisia me ihmiset olemme, mutta idea kaikki mahdolliset asiat kattavasta to-do listasta ei loppujen lopuksi kantanut kovin pitkälle. Satakunta sivua tätä jaksoi, siinä se.

Would a proper adult ignore the spilled milk under the fridge for weeks? Would a proper adult take three years to post a solitary Christmas card? Would a proper adult have decades-old underwear in active service?

Mike Gayle is nowhere near being a proper adult—even though his 10th wedding anniversary is looming; his second child is due any moment; and in less than 24 hours he is going to be officially closer to 40 than he is to 30. Appalled by this lack of maturity, Mike draws up a To-Do list containing every single item he's been meaning to do but just keeps putting off. He's got a lot of stuff that needs doing. But unlike previous To-Do lists, he promises himself that this one will actually get DONE. And along the way, Mike will learn stuff about life (323), love (999), friends (1004), and family (9), and finally work out what it means to be a grown up (846).

Sami Rajakylä: Pätkärunoilija

Sami Rajakylän romaanissa tehdään rutiiniluontoista toimistotyötä, ryypätään ja yritetään kirjoittaa runoja ja saada niille yleisöä: Pätkärunoilija (Johnny Kniga, 2013; ISBN 978-951-0-39773-2).



Kirjan kansikuva osuu nappiin, ja taisi olla syy miksi kirjan tulin lainanneeksi kirjastosta. Jonkin verran tulin miettineeksi teoksen mahdollista omaelämänkerrallisuutta, mutta jätettäköön sellaiset pohdinnat sikseen.

Tarina tökkii, poukkoilee, säröilee, mutta niin taitaa tehdä elämäkin. Pidin romaanista ja toisaalta en pitänyt, melkoisen ristiriitainen kokemus, mutta en myöskään kadu kirjaan tarttumista.

Keijo työskentelee Kansaneläkelaitoksella, vaikka pitää itseään runoilijana. Myös naiset ovat Keijolle tärkeitä, mutta sillä rintamalla menestys on vaatimatonta. Aikaa jää siis olennaiseen. Kirjoittamiseen, ajatteluun, haaveiluun. Siinä maailmassa Keijolle mikään ei ole pyhää. Monet ihmiset, useat asiakkaat ja lukemattomat asiat ottavat aivoon. Monet toimet latistuvat toilailuksi. Silti, toivoa on.

Pätkärunoilija tuo työläiskirjallisuuden 2010-luvulle. Humoristinen, vakavan ilveilevä, paikoin lyyrinenkin romaani runoja kirjoittavasta virastotyöläisestä luo aikalaiskriittisiä havaintoja niin päähenkilöstään ja hänen haaveilemastaan kirjallisuuden maailmasta kuin yhteiskunnasta hänen ympärillään.

Sami Rajakylä (s. 1979) on työn perässä Helsinkiin muuttanut ex-kymenlaaksolainen.

Tony Parsons: Mies ja vaimo

Tony Parsons jatkaa Mies ja poika -romaanin tarinaa, ja kuten arvata saattaa, Harryn elämä menee jälleen sekaisin, vaikka kaikki alussa näyttääkin hyvältä: Mies ja vaimo (Like, 2011; suom. Tarmo Haarala; ISBN 978-952-01-0683-6).



En tiedä voiko näistä romaaneista erityisesti pitää, ja useammankin kerran olin jättämässä lukemisen kesken, mutta sitten taas jatkoin, ja kaiketi syynä oli se että jollain kummallisella tavalla kirjailija onnistuu koukuttamaan lukemaan tarinaa aina muutaman sivun eteenpäin, ja sitten taas vähän matkaa...

Päähenkilö Harry on mies joka onnistuu kerta kerran jälkeen sotkemaan elämänsä perinpohjin, vaikka hyvää tarkoitusta hänellä tuntuukin riittävän. Mutta riittääkö se hyvään elämään, se taas on toinen juttu.

Jatkoa Mies ja poika -menestysromaanille! Hääkellot kaikuvat ja maailman onnellisin nuoripari, Harry ja Cyd, vihitään. Pikkuinen Pat-poika on isänsä bestman. Kohtalon oikusta Harryn tielle osuu maailman ihanin nainen... Kestääkö Harryn ja Cydin liitto? Vai kaatuuko se perhehuoliin, työkiireisiin ja mustasukkaisuuteen? Tyriikö Harry kaiken, taas? Luvassa on paljon naurua ja kyyneleitä!

Tony Parsons: Onnen kiertotie

Tony Parsons kirjoittaa romanttisia viihderomaaneja miehen näkökulmasta, eikä voi kieltää etteikö hänellä olisi sana ja tarinan kertominen hallussaan: Onnen kiertotie (Like, 2005; suom. Mervi Hangasmäki; ISBN 952-471-589-9).



Kirjan päähenkilö Alfie opettaa ulkomaalaisille englantia, ja samalla hän yrittää toipua vaimonsa kuolemasta sukellusonnettomuudessa. Ylipainoinen ja moniongelmainen Alfie on paikka paikoin melkoisen raivostuttava romaanihahmo, mutta jotenkin vain Parsons sai tarinan rullaamaan ja mielenkiinnon säilymään. Melkoinen kirjoittajataituri tässä on kyseessä.

Alfie Budd on löytänyt unelmiensa naisen, jonka kanssa haluaa elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Hän ja hänen vaimonsa viettävät aikaa rakastuneina ihanassa avioliitossa, matkustelevat eteläisillä saarilla - mutta kohtalo puuttuu peliin, meri möyrii kun pariskunta sukeltelee, ja vaimo on poissa. Nuori leskimies Alfie palaa takaisin Englantiin vain todetakseen, että elämän muutkin tukipilarit ovat romahtamaisillaan. Hän sukeltaa suin päin yhden illan suhteiden vapahdukseen ja etsii mielenrauhaa Tai Chista oppaanaan vanha kiinalaismies George Chang. Pysyvä ihmissuhde ja perhe, kuka sellaiseen utopiaan enää jaksaa uskoa? Mutta kohtalolla on Alfielle takataskussa vielä yhtä ja toista, ja pikkuhiljaa Alfie alkaa huomata että elämä hymyilee sittenkin. Eikä onnellinen ihmissuhde olekaan niin kaukana kuin Alfie aluksi luulee.

Tony Parsons: Mies ja poika

Tony Parsons kertoo miehestä, jolla tuntuu olevan kaikki hyvin - työpaikka, avioliitto, lapsi - mutta joka menettää kaiken, omasta syystään: Mies ja poika (Like, 2011; suom. Juha Ahokas; ISBN 978-952-01-0682-9).



Parsons kirjoittaa selkeästi ja sujuvasti, teksti vetää mukanaan. Tosin suomennoksessa jotain englantilaisen yhteiskunnan vivahteista häviää, vaikka hyvää työtä teksti onkin.

Kirja toi tyyliltään mieleen naisille suunnatut chick lit -teokset, sillä tavalla muutettuna että naisnäkökulman sijasta katsotaan asioita miehen silmin. Kun selvittelin teoksen taustoja kävi ilmi, että tälle kirjallisuuden tyylilajille on nimikin, man lit, ja että Parsons on sen menestyksekkäimpiä edustajia.

Teos voitti vuonna 2000 British Book Awards -palkinnon, ja romaanilla on kaksi jatko-osaa: Mies ja vaimo ja Pojista miehiä. Siinä määrin tiukasti romaani koukutti, että pistin oitis kummatkin romaanit kirjastosta varaukseen, ja näiden lisäksi myös romaanin Onnen kiertotie. Ei voi mitään, täytyy lukea lisää.

Lontoolainen tv-tuottaja Harry Silver on tyytyväinen: hänellä on kaunis vaimo, kiva pikkupoika ja hyvä työ. Eräänä yönä Harry etsii nuoruuttaan toisen naisen vuoteesta ja kuvio romahtaa. Gina-vaimo lähtee maapallon toiselle puolelle. Pian Harry menettää työnsä. Hän jää kaksin pienen poikansa kanssa, ja kuten miljoonat naiset ennen häntä, hän saa huomata, että perheen ja työelämän yhdistäminen ei ole ollenkaan helppoa.

John Banville: The sea

John Banvillen romaani on viiltävän kaunis, ja kirjoitettu jotensakin ihmeellisellä tavalla, niin että sivun jos toisenkin voisi kopioida romaanista ja kehystää seinälle ihmeteltäväksi, että näinkin voi maailmasta ajatella ja näin syvästi maailmaa ymmärtää: The sea (Picador, 2006; ISBN 978-0-330-48329-2).



Teos kertoo nuoruudesta ja vanhuudesta, kuolemasta ja muistoista, miehen elämästä, surutyöstä, sellaisella tavalla että kipeää tekee. Helppoa ei ole tätä lukea, sillä romaania lukiessaan tuntee vanhuuden painon, elämän raskauden, maailman joka lainehtii kuin meri.

Romaani voitti Man Booker -palkinnon vuonna 2005.

In this luminous new novel about love, loss, and the unpredictable power of memory, John Banville introduces us to Max Morden, a middle-aged Irishman who has gone back to the seaside town where he spent his summer holidays as a child to cope with the recent loss of his wife. It is also a return to the place where he met the Graces, the well-heeled family with whom he experienced the strange suddenness of both love and death for the first time. What Max comes to understand about the past, and about its indelible effects on him, is at the center of this elegiac, gorgeously written novel — among the finest we have had from this masterful writer.