Cecelia Ahern: Sateenkaaren tuolla puolen

Jatkoin Cecelia Ahernin viihderomaanien lukemista kun vauhtiin pääsin, tarttuen hänen toiseen teokseensa, jossa kaksi lapsuudenystävää pitää yhteyttä huolimatta siitä että elävät toisella puolella maailmaa: Sateenkaaren tuolla puolen (Gummerus, 2006; suom. Cecelia Ahern; ISBN 951-20-6782-X).



Teoksen tyylilaji on samankaltainen kuin muissa romaaneissa, kyyneleitä tiristellään ja huumorilla herkistellään. Kyllä Ahern osaa kirjoittaa, mutta omaperäisyyttä tai kertomisen syvyyttä ei kovin kauheasti löydy. Tuli liiallinen makean annos kun luin näitä romaaneja perä-perää.

Rosie ja Alex ovat olleet pienestä pitäen kuin paita ja peppu. Ensimmäisten näppylöiden ilmestyessä naamaan nuoret tajuavat itsekin, että lapsuudenystävä voisi olla myös rakas. Juuri kun he alkavat päästä deittailun makuun, elämä heittää häränpyllyä. Alexin perhe muuttaa Bostoniin ja Rosie saa tietää olevansa raskaana. Rosien on jäätävä kotimaahan. Elämä tuo tullessaan monenmoista, mutta ystävykset kertovat toisilleen yhä kaiken: lapsuuden muistilaput ja nuoruuden chättäily vaihtuvat sähköpostin ja kirjeiden vaihtoon. Heidän yhteytensä säilyy ja ystävyytensä kestää eron ja uudet liitot, mutta silti Rosien takaraivossa jyskyttää jatkuvasti kysymys siitä, oliko heidät tarkoitettu toisilleen. Pitäisikö heidän sittenkin pistää kaikki likoon todellisen rakkauden tähden?

Cecelia Ahernin esikoisteos P.S. Rakastan sinua oli maailmanlaajuinen bestseller, jonka oikeudet myytiin 50 maahan ja elokuvaoikeudet osti Warner Bros. Cecelian toinen romaani Sateenkaaren tuolla puolen ponkaisi ilmestyttyään heti listojen kärkeen. Cecelia Ahern asuu Dublinissa.

Cecelia Ahern: Kuinka rakastutaan

Cecelia Ahernin romaanissa on kierrätyksen makua, menisin vannomaan että tämä tarina on jossain elokuvassa tai romaanissa jo kerrottu, mutta ehkä jotain omaperäistäkin on mukaan pujahtanut: Kuinka rakastutaan (Gummerus, 2015; suom. Terhi Leskinen; ISBN 978-951-20-9747-0).



Teoksen päähenkilöt ovat melkolailla elämästä irrallaan, tai ainakin syrjäkulmilla, eikä tarinan kuljetus ole erityisen uskottavaa. Romaani kuitenkin tuli luettua, helppolukuisuutensa takia.

Christine Rose pyrkii noudattamaan elämäntaito-oppaiden ohjeita, mutta huomaa yhtäkkiä olevansa tilanteessa, jossa mitkään kirjat eivät auta. Onnistuttuaan puhumaan ventovieraan Adamin alas sillalta, jossa tämä seisoi valmiina hyppäämään alas, Christinellä on kaksi viikkoa aikaa saada Adam jälleen rakastumaan elämäänsä. Heidän tekemänsä uhkarohkea sopimus pakottaa myös Christinen ottamaan vastuun omista päätöksistään kirjoihin turvautumisen sijaan. Yrittäessään vakuuttaa Adamin elämän mielekkyydestä Christine ei ole enää varma, kumpi oikeastaan on pelastamassa kumpaa. Ahernin uusin romaani on mukaansatempaava, yllättävä ja viisas tarina aikuisille, jotka joskus unohtavat elää tätä hetkeä.

Cassandra Clare: Luukaupunki

Nuorille aikuisille suunnatut fantasiaromaanit näyttävät olevan monelle kirjailijalle tae päästä bestseller-listojen kärkeen, ja Cassandra Clare ilmeisesti on tässä onnistunut: Luukaupunki (Otava, 2012; suom. Terhi Leskinen; ISBN 978-951-1-26422-4).



Romaani aloittaa kirjasarjan, josta näyttää olevan suomennettuna viisi osaa, mutta saman tien voin todeta että lukeminen tökkäsi muutamaan kymmeneen sivuun, siinä määrin ennustettavaa tavaraa romaani tarjoilee. Tai ehkä kyse on siitä että olen totaalisen väärää kohderyhmää. Joka tapauksessa tuntui siltä, että kymmeneen kertaan kerrottu tarina kerrotaan jälleen uudestaan, ilman erityisempää omaperäisyyttä.

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon. Kun Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa yliluonnollisten olentojen alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa - voimaesineen joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla Clary saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti.

Nicole Krauss: Rakkauden historia

Nicole Kraussin romaani Man walks into a room sekä viehätti että vierastutti, mutta tämä uudempi romaani sitä vastoin lähinnä viehätti, ja kaiken lisäksi kirjoilla ja kirjallisuudella on tarinassa keskeinen rooli: Rakkauden historia (Gummerus, 2006; suom. Terhi Leskinen; ISBN 951-20-7033-2)



Muutamassa kohden Krauss pyöritti tarinaa eteenpäin niin vikkelästi että olin pudota kärryiltä, mutta pääosin tämä kirja on pikemminkin hidas kuin nopea, kertoen ihmisistä jotka ikään kuin elävät elämän marginaalissa, joiden elämä on ajautunut sivuraiteelle, kauas pois siitä mitä elämästä olisi voinut parhaimmassa tapauksessa tulla.

Suurenmoiset kirjat ovat jääneet kirjoittamatta ja julkaisematta, ja rakkauden mahdollisuus katosi suuren sodan pimeyteen. Jäljellä on vain haamumaisia ihmishahmoja, pieniä heijastuksia siitä mitä olisi voinut olla olemassa.

Kirjassa on kytketty toisiinsa monta erilaista aikatasoa, ja ihmisiä joilla ei aluksi näyttäisi olevan mitään tekemistä toistensa kanssa.

Kirja päättyy näihin sanoihin: "Hän oli loistava kirjailija. Hän rakastui. Sellainen oli hänen elämänsä."

Siinä kaikki. Tai oikeastaan, siinä ei ole vielä mitään, sillä suurinta tässä kirjassa on kaiken menettäminen, ja se pieni liekki mikä ihmisessä kaiken menettämisestä huolimatta vielä on jäljellä.

Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja

Lapsille on tullut moneen otteeseen luettua Mimmi Lehmän ja Variksen seikkailuista, mutta nyt taitavat lapset jo olla liian isoja, sillä nuorimmainen kommentoi kirjasta: "Luin sitä, se on plössö." Mutta minä kyllä tykkäsin tästä: Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja (Kustannus-Mäkelä, 2012; ISBN 978-951-883-380-5).

Kuvittaja on Sven Nordqvist, ja totta totisesti hän osaa tämän taidon. Muitakin tekijöitä on, teksti ja musiikki Jujja Wieslander ja Tomas Wieslander ja nuotit Backa Hans Eriksson. Teoksen tarinat ovat suomentaneet Pirjo Santonen ja Terhi Leskinen.

Niin, ja se pitää sanoa, että tämä 183-sivuinen kirja on kokoelma tarinoista, joita on ilmestynyt muissa kirjoissa, mutta kaikkia en kyllä muista aiemmin nähneeni. Mutta tuttujakin tarinoita on: "Lehmä liukumäessä", "Mimmi Lehmä ajaa pyörällä" ja "Mimmi Lehmä kalastaa". Tuosta viimeisestä löytyy klassinen tiivistys: "Kalastus on sitä, että annetaan kaloille ruokaa."

Esimerkiksi tarinaa "Mimmi Lehmä kirjastossa" en muistanut aiemmin lukeneeni, ja oikein hyvä se oli. Nordqvistin omalaatuinen piirrostyyli tekee yksityiskohtien rikkaudella ja mainiolla tyypittelyllä näistä jutuista kerta kaikkiaan herkullisia.