Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dave Eggers. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dave Eggers. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. elokuuta 2015

Dave Eggers: The Circle

Dave Eggers tarjoilee lähitulevaisuuteen sijoitetun tieteisjännärin yhtiöstä joka pyrkii mullistamaan niin työn tekemisen kuin yhteiskuntaelämän rakenteet: The Circle (Alfred A. Knopf, 2014; ISBN 978-0-385-35139-3).



Kirjassa kuvattu yhtiö on mitä ilmeisimmin Google, ja Eggers luo suorastaan kauhistuttavan kuvan siitä mitä voisi tapahtua jos Googlen kaltainen yhtiö pääsee vallankahvaan samalla kun yhtiö tietää ihmisten kaikenlaiset salaisuudet.

Eggersin kuvaama tietoyhteiskunta on dystopia sieltä kaikkein kamalimmasta päästä, maailma jossa yksityisyyden katoaminen tarkoittaa sitä että ne jotka hallitsevat informaatiota hallitsevat myös poliitikkojen ja muiden vallanpitäjien toimia miten tahtovat. Eikä kenelläkään ole mahdollisuutta taistella tätä kaiken läpitunkevaa valtakoneistoa vastaan.

Kirja kaipaisi lyhentämistä, sillä noin puolet siitä on melkoista tyhjäkäyntiä, ja paikoin teos tuntuu pikemminkin tietokirjalta kuin kaunokirjallisuudelta. Mutta tästä huolimatta teos oli iskevä ja osuva, ja vähintäänkin ajatuksia herättävä.


maanantai 1. marraskuuta 2010

Mitä on Mitä?

Kyllä tositarina aina keksityn voittaa - näin voi sanoa tämän elämänkerran pohjalta. Dave Eggersin kirja What Is the What: The Autobiography of Valentino Achak Deng kertoo sudanilaisen Valentino Achak Dengin elämäntarinan - josta suurin osa on kulunut pakolaisena, ensin Sudanissa, myöhemmin USA:ssa.

Kirja on kirjoitettu Dengin minä-perspektiivistä. Eggers käyttää hyödykseen kaunokirjallisia keinoja tositarinan kertomiseen, mistä kirja on saanut jonkin verran kritiikkiä, johon sekä Eggers että Deng ovat vastanneet. Kirjaa myydään romaanina, mutta sen tositapahtumiin perustuva kerronta sinänsä oikeuttaisi myös "nonfiction"-termin käytön.

Sudanin sisällissota - josta voisi ehkä myös käyttää termiä kansanmurha kun ottaa huomioon että toisella osapuolella oli konetuliaseita ja toisella keihäitä, kiviä ja keppejä - repi maan hajalle vuodesta 1983 alkaen. Nuoria poikia värvättiin sotilaiksi, ja monet lähtivät pitkälle vaellukselle Niilin yli ja autiomaan halki kohti Etiopiaa. Sodasta sanotaan: "was one of the longest lasting and deadliest wars of the later 20th century".

Taustalla oli jo brittien siirtomaakaudelta peräisin oleva maan kahtiajako, jota poliitikot käyttivät hyväkseen omia tarkoituksiaan ajaakseen. Pääsääntöisesti kyse oli maan eteläosan ei-arabiväestön ja pohjoisosan arabien välisestä yhteenotosta, jota keskushallinto lietsoi, pyrkien maan islamisointiin. Kristityt ja perinneuskontojen kannattajat joutuivat alakynteen, eikä heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta mailtaan.

Kirjan otsikko "Mitä on Mitä?" on peräisin Dinka-heimon luomiskertomuksesta, jonka mukaan Luoja tarjosi esi-isille kahta vaihtoehtoa: joko ottaa lehmän, tai sitten Mitä. Kun esi-isä kysyi "Mitä on Mitä?", Luoja ei paljastanut toisen vaihtoehdon sisältöä vaan kehotti tekemään valinnan. Esi-isä valitsi lehmän ja sai itselleen elannon hamaan tulevaisuuteen asti. Tarinan joidenkin versioiden mukaan arabit saivat itselleen Mitä-vaihtoehdon, jonka sisältöä ei kuitenkaan vieläkään tiedetty.

Kirja kertoo tarinan punoen yhteen Dengin Amerikan vaiheita - jotka eivät sujuneet ilman väkivaltaa ja ryöstämisen kohteeksi joutumista sielläkään - limittäin vähitellen paljastuvan pakoretken tapahtumien kanssa. Osa "kadonneista pojista" joutui leijonan kitaan, osan tappoi tauti tai nälkä, osa luovutti toivonsa menettäneenä, osa kaapattiin sissiarmeijaan, osan tappoi vihollinen tai rosvo.

Ja kaiken taustalla väijyi Sudanin keskushallinto, joka antoi arabeille oikeutuksen ryöstämiseen ja väkivaltaan, jopa aktiivisesti osallistumalla hirmutekoihin.

Tarinaan tuo oman perspektiivinsä Amerikkaan pelastautuneiden sudanilaisten keskinäinen kiistely, kun kukaan ei halunnut jäädä huonompaan asemaan kuin joku toinen, eli kaikkien piti saada samoja etuja (tai sitten ei kenenkään). Tähän liittyy vielä tavaton kulttuurishokki, kun perinteisen karjanhoitoelinkeinon harjoittajat vietiin keskelle amerikkalaista materialismia. Monesti hyväntekijöiden - kuten Jane Fonda, Ted Turner ja Angelina Jolie - toimet saavat aikaan hämmästyksien ja kompastuksien kierteen, kun pakolaiset joutuvat keskinään eripuraisina parrasvalojen loisteeseen.

Yhteenveto: Erinomainen kirja tärkeästä aiheesta - siitä miten helppo sivilisaatio on tuhota ja miten ihmisyys on pienestä kiinni. Hyvä muistaa näinä globalisaation ja markkinavoimien aikoina.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Zeitoun

Ostin Brysselin lentokentältä paluulentoa varten Dave Eggersin kirjan Zeitoun. Havahduin kirjan parista vasta kun sain kehotuksen nostaa etunojan tarjotin pystyasentoon, kun olimme laskeutumassa Helsinkiin.

Kirja on saanut paljon huomiota, ainakin päätellen kirjan taka- ja etukanteen sekä etulehdille painetuista kirja-arvioiden lainauksista, joita oli reilut puoli tusinaa sivua. Netistä löysin kirja-arvioita muun muassa Guardianilta ja The New York Timesilta. Ja myös Amazon-kirjakaupasta.

Voi hyvin olla, että kirja on jo monille tuttu, mutta minulle tämä oli kokonaan uutta. Teos on niin sanottu tositarina (englanniksi "narrative nonfiction"), siis kaunokirjallisia keinoja käyttävä kuvaus joka perustuu tarkkaan aihepiirin tutkimukseen. Kirjailija tarjoaa lukijalle uskottavan - vaikkakin uskomattoman - kuvan New Orleansin tapahtumista kun Katrina-hirmumyrsky iski sinne elokuussa 2005.

Kirjan päähenkilö on Zeitoun, New Orleansissa asuva maalaus- ja rakennusalan yrittäjä, joka toimii - yhdessä vaimonsa kanssa - myös vuokranantajana omistamissaan kiinteistöissä. Zeitoun on naimisissa amerikkalaisen Kathyn kanssa. Heillä on neljä lasta joista kolme nuorinta tyttöjä. Zeitoun on syntyjään Syyriasta, ja hän on muslimi, kuten vaimonsakin.

Myrskyn ja sen jälkeen tulvan koettelemassa New Orleansissa Zeitoun yrittää parhaansa mukaan auttaa hädänalaisia. Tässä hänellä on apuna käytettynä ostettu alumiinikanootti, jota hän meloo ympäri kaupunkia auttaen milloin vanhuksia, milloin koiria, milloin muita hätään joutuneita. Samalla hän yrittää korjailla myrskyn ja tulvan aiheuttamia vaurioita kotonaan ja muissa vaurioituneissa kiinteistöissä.

Zeitounin vaimo ja lapset ehtivät onneksi ajoissa pakoon myrskyltä ja tulvalta, mutta satunnaiset puhelinyhteydet tekevät vaikeaksi tietää, mitä milloinkin on tapahtumassa. Kirjan lopussa Kathy nousee sankarilliseen rooliin yrittäessään selvittää, mitä miehelle on tapahtunut kun puhelinyhteys lakkasi toimimasta. Onneksi eräs sivullinen - humanitäärisen järjestön avustustyöntekijä - kertoo lopulta Kathylle että mies on vankilassa.

On melko turhauttavaa yrittää kertoa, mitä kirjassa tapahtuu. Kirjoittaja tunkeutuu Zeitounin ja hänen perheensä taustoihin päästen uskomattoman syvälle hahmojensa taustoihin ja historiaan. Mukana on jokin verran valokuvamateriaalia, esimerkiksi Syyriasta Zeitounin lapsuuden ajalta.

Zeitoun nousee tarinan myötä tavallisesta ihmisestä ihmiseksi jolla on epätavallinen tausta - ja lopulta hädänalaisia auttavaksi sankariksi, joka joutuu kohtaamaan suhteettomia ja järjettömiä vastoinkäymisiä yllättävältä taholta. USA:n valtio ottaa hänet vangiksi terrorismin vastaisiin lakeihin vedoten, vailla mahdollisuutta valittaa tai edes ottaa yhteyttä omaisiin, ilman että kukaan edes vaivautuu ottamaan selvää onko kiinni ottamisella todellisia perusteita.

Kuvaus siitä, miten USA:n FEMA-virasto epäonnistui lähes totaalisesti avun toimittamisessa New Orleanssiin mutta pystyi sitävastoin rakentamaan kahdessä päivässä huipputurvallisen tilapäisvankilan kiinniotetuille on kuin fiktiota, jos se ei olisi totta. Kirjoittaja toteaa faktat niin kuin ne ovat, niitä paisuttelematta tai värittämättä, ja tämä suoraviivainen kerronta on tehokkaampaa kuin mitkään erikoisefektit.

Millainen on valtio, joka kyllä osaa vankiloiden pystyttämisen ja ihmisten kiduttamisen, mutta ei kykene antamaan alkeellisintakaan humanitaarista apua omille hädänalaisilleen? Kirjasta paljastuu karu, ruma totuus amerikkalaisesta - ainakin Bushin aikakauden - valtakoneistosta.

Huumoriakin piisaa, esimerkiksi se kuinka FEMA kriisin jo mentyä ohi ja jälleenrakennuksen alettua toimitti Zeitounin perheelle asuntovaunun, kuitenkaan asentamatta sitä käyttökuntoon ja toimittamatta siihen avaimia, kunnes 14 kuukautta myöhemmin, lehtikirjoituksen antaman herätteen takia, FEMA vihdoin kävi hakemassa asuntovaunun pois tonttia rumentamasta.

Tähän loppuun sopinee vielä linkki järjestöön jonka hyväksi kirjasta saadut tulot on suunnattu: the Zeitoun Foundation. Ja vielä linkki kustantajan sivulle.