Kresley Cole: A hunger like no other

Kresley Colen fantasiaromaani on sarjassaan toinen, ja sisältää monenmoista yliluonnollista olentoa, ja juonen käänteet puolestaan on lainattu historiallisista rakkausromaaneista: A hunger like no other (Pocket Star Books, 2006; ISBN 978-1-4165-0987-5).



Skotlantilaiseen linnaan kaapattu nuori neito, mikäs tässä voisi mennä pieleen? No, mitenkään omaperäinen kirjailijan tarina tai fantasiamaailma ei ole, eikä juoni arvattavuudessaan jaksanut isosti innostaa.

After enduring years of torture from the vampire horde, Lachlain MacRieve, leader of the Lykae Clan, is enraged to find the predestined mate he’s waited millennia for is a vampire. Or partly one. Emmaline Troy is a small, ethereal half Valkyrie/half vampire, who somehow begins to soothe the fury burning within him.

Sheltered Emmaline finally sets out to uncover the truth about her deceased parents—until a powerful Lykae claims her as his mate and forces her back to his ancestral Scottish castle. There, her fear of the Lykae—and their notorious dark desires—ebbs as he begins a slow, wicked seduction to sate her own dark cravings.

Patricia Briggs: Iron kissed

Patricia Briggsin fantasiaromaanissa on ihmissusia, vampyyrejä ja ties mitä kummituksia, mutta kovin erilaiselta ei kuvattu maailma silti vaikuta: Iron kissed (Orbit, 2008; ISBN 978-1-84149-685-6).



Sain kirjan sattumoisin käsiini kirjastosta, enkä tiennyt että se on sarjassa kolmas osa, mikä selittänee osan hämmennyksestä, sillä tapahtumien taustoja ei hirveästi selitellä. Luin kirjaa muutaman kymmenen sivua kunnes totesin, että tämä ei ole minua varten.

Mechanic Mercy Thompson can shift her shape - but not her loyalty. When her former boss and mentor is arrested for murder and left to rot behind bars by his own kind, it's up to Mercy to clear his name, whether he wants her to or not.

Mercy's loyalty is under pressure from other directions, too. Werewolves are not known for their patience, and if Mercy can't decide between the two she cares for, Sam and Adam may make the choice for her

Yasmine Galenorn: Flight from death

Yasmine Galenorn sekoittaa vampyyrifantasiaa rikosten selvittelyyn kummallisessa tarinassa, jossa fantasia ja tavanomaisuus iskevät toisiaan märällä rätillä: Flight from death (Penguin Publishing Group, 2015; ISBN 978-0-698-14191-9).



Esittelytekstin perusteella kirja aloittaisi romaanisarjan, mutta lukeminen tyssäsi muutamaan sivuun, siinä määrin tuntui omaperäisyys puuttuvan, ja sitä myötä kiinnostavuus.

I'm Shimmer, a blue dragon shifter. Thanks to a mistake, I was exiled from the Dragon Reaches and sentenced to work for Alex Radcliffe, a vampire who owns the Fly by Night Magical Investigations Agency. Now, not only do I have to adapt to Earthside culture, but every time I turn around, somebody's trying to kill us. And worse, Alex is as gorgeous as he is exasperating. But you know what they say: All's fair in love and bounty hunting...

When an old friend of Alex contacts him about a haunting at the High Tide Bed & Breakfast in Port Townsend, Washington, we think we're on a simple ghost hunt. But our investigation quickly transforms into a deadly fight as we uncover an eighty-year-old murder, a cursed house, and a dark force trapping the spirits within. To stop impending disaster we must break the curse and lay the angry spirits to rest.

Lynsay Sands: One lucky vampire

Lynsay Sandsin vampyyriromaani tarttui mukaan kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, mutta mitenkään onnekkaaksi valinnaksi kirja ei osoittautunut: One lucky vampire (Gollancz, 2013; ISBN 978-0-575-10757-1).



Sitäkään en ymmärtänyt että teos on osa kirjasarjaa, ilmeisesti sen 19. osa, joten hämmennystä riitti melkoisesti kuin kaikenlaista kummallista vyörytettiin lukijan havainnoitavaksi sen kummempaa selittelemättä miten asiat liittyvät tarinan etenemiseen. Lukeminen loppui lyhyeen, mikä jotenkin mukavan ironisesti istuu tarinaan, jossa kerrotaan ikivanhojen vampyyrien touhuista nykyajan kulisseissa.

Luck be a vampire tonight... When Nicole Phillips agreed to hire a housekeeper, she pictured someone a little frumpy and almost certainly female. Instead, she gets gorgeous, unmistakably male Jake Colson. The man is proving indispensable in the kitchen - and everywhere else.

Alexandra Ivy: My Lord Vampire

Alexandra Ivyn viihteellinen vampyyritarina aloittaa trilogian, mutta lukuinto lopahti alkuunsa, vain puolisen tuntia jaksoin kirjaa tapailla: My Lord Vampire (Kensington, 2012; ISBN 978-1-4201-2960-1).



Minkäänlaista muistikuvaa teoksesta ei mieleen jäänyt, mikä lienee hyvä asia.

In the first of a mesmerizing trilogy, Alexandra Ivy, author of the Guardians of Eternity series, introduces the Immortal Rogues--three vampires duty-bound to protect their own kind even as they fall prey to mortal desires.

Centuries have passed since Gideon Ravel dwelled among humans. Now he must infiltrate the cream of London society to earn the trust of one woman. Simone, Lady Gilbert, possesses an amulet of unimaginable power, and no concept of the threat that surrounds her. The ton's gossip prepared him for her beauty and wit. But he is blindsided by her barely disguised sensuality and his growing need to possess her.

None of the idle aristocrats who vie for Simone's attentions know about her past. To them, she is the sophisticated, worldly widow known as the "Wicked Temptress." The truth would ruin her, and she has never been tempted to reveal it until now. Yet beneath Gideon's bold, black-eyed stare is a hunger that demands satisfaction and complete surrender... and a secret far more dangerous than her own.

Teresa Medeiros: After midnight

Teresa Medeiros tarjoaa yhdistelmän historiallista rakkausromaania ja fantasiaa vampyyreistä teoksessa, jossa ei ulkona juuri liikuta auringonnousun ja -laskun välisenä aikana: After midnight (Avon, 2005; ISBN 978-0-06-076299-5).



Kirjoitustaito Medeirosilla tuntuu oleva hallussa, mutta jotenkin vain tarina ei jaksanut kiinnostaa, lukeminen lopahti muutaman kymmenen sivun jälkeen. Melkoisen paljon sivumäärää kuluu siihen, että pohditaan onko vampyyreitä oikeasti olemassa vai onko huhuille jokin luonnollinen selitys.

Kirjasarjassa on ilmestynyt toinenkin romaani, nimeltään The Vampire Who Loved Me, ja tämän romaanin nimikin jo paljastaa mistä tarinassa on kyse.

"Our sister is marrying a vampire."

When the ever practical Caroline Cabot first hears those words from the lips of her fanciful youngest sister, she accuses Portia of having a wild imagination.

But when she discovers their sister Vivienne is actually being courted by Adrian Kane, the mysterious viscount rumored to be a vampire, she decides to accept his invitation to a midnight supper and do some sleuthing of her own. To both her delight and her dismay, she soon finds herself falling under Kane's bewitching spell.

After all, what's a proper young lady to do when her sister's suitor arouses more than just her suspicions?

Hannah Howell ja Lynsay Sands: The eternal Highlander

Toisin kuin luulisi, Hannah Howell ja Lynsay Sands eivät tarjoa yhtä yhdessä kirjoitettua romaania, vaan kaksi samaan fantasiamaailmaan sijoitettua pienoisromaania jotka löyhästi kytkeytyvät toisiinsa: The eternal Highlander (Kensington Books, 2004; ISBN 978-1-4201-3396-7).



Pienoisromaanit yhdistelevät fantasiaa ja historiallista romantiikkaa tavalla joka tuntuu laskelmoidulta. Toisaalta teksti on sujuvaa, ja mukana on jonkin verran yllätyksiäkin, ihan suoraan eivät kirjoittajat ole vampyyreja ja ihmissusia muiden kirjoittajien romaaneista kirjaansa kopioineet.

Writing together for the first time, New York Times bestselling authors Lynsay Sands and Hannah Howell present the darkly passionate story of two men sworn to conquer the hunger that pounds in their blood—and the women who may be their only salvation.

Cathal MacNachton and Connall MacAdie are cousins bound by far more than blood ties and the rugged Highland landscape their clan calls home. The ancient curse of their ancestry has fated them to live by night with an unquenchable thirst that neither can tame. The only thing that can save their souls is marriage to Outsiders—mortals whose untainted blood will weaken the curse in their children and break the chains of fear that have made their clan a breed apart.

Bridget Callan and Eva Caxton are the women who will shape the clan's destiny. Marriage to these strange and mysterious men will rescue each of them from desperate circumstances—and draw them into a web of danger, desire, and intrigue.

J.A. London: Darkness before dawn

J.A. Londonin nuorille suunnattu vampyyritarina jätti kylmäksi: Darkness before dawn (HarperCollins, 2012; ISBN 978-0-06-211432-7).



Kirja aloittaa trilogian, mutta en päässyt romaanissa juuri alkua pidemmälle. Sain vaikutelman ikään kuin tätä tarinaa olisi ilmestynyt aiemmin jo enemmänkin, mutta mitään sellaista kertomuksessa ei ollut joka olisi saanut kiinnostumaan päähenkilöstä tai romaanin vampyyrejä vilisevästä fantasiamaailmasta.

Kirjaan on sekoitettu monenlaisia dystopiatarinoiden elementtejä, mutta tavalla joka jättää kielelle teollisen tuotannon maun.

Only sunlight can save us.

We built the wall to keep them out, to keep us safe. But it also makes us prisoners, trapped in what's left of our ravaged city, fearing nightfall.

After the death of my parents, it's up to me—as the newest delegate for humanity—to bargain with our vampire overlord. I thought I was ready. I thought I knew everything there was to know about the monsters. Then again, nothing could have prepared me for Lord Valentine . . . or his son. Maybe not all vampires are killers. Maybe it's safe to let one in.

Only one thing is certain: Even the wall is not enough. A war is coming and we cannot hide forever.

When seventeen-year-old Dawn Montgomery, daughter of the slain delegates to ruling vampire Lord Valentine, becomes the new delegate she finds herself falling in love with Valentine's kindhearted son, and risks her life when she is drawn into their dangerous political game.

MaryJanice Davidson: Undead and unemployed

MaryJanice Davidsonin Undead-kirjasarjan toisessa osassa Betsy yrittää palata takaisin vanhaan elämäänsä, mutta hankaluuksia piisaa. Kuolleeksi todetulla ihmisellä on vaikeuksia esimerkiksi saada työpaikkaa: Undead and unemployed (Piatkus, 2009; ISBN 978-0-7499-3646-4).



Kirjassa on reippaanlaista huumoria, joka kohdistuu kohtuullisessa määrin päähenkilön kiinnostukseen saada itselleen uusimman muodin mukaisia vaatteita, ja erityisesti kenkiä. Totutteleminen uuteen rooliin vampyyrikuningattarena ei suju ihan niin kuin tanssi, mikä sarjan ensimmäisen romaanin perusteella oli odotettavissakin, ja ihmissuhteissa on melko lailla kiemuroita.

Kevyenpuoleista viihdettä ilmeisesti naispuolisille lukijoille suunnattuna. Mutta huumori pelastaa päivän.

Gail Carriger: Prudence

Gail Carrigerin steampunk-fantasiakirjassa on ihmissusia, vampyyrejä ja muita yliluonnollisia ilmiöitä roppakaupalla, ja tähän keitokseen on lisätty monenlaista eksotiikkaa: Prudence (Orbit, 2015; ISBN 978-0-356-50179-6).



Kirja aloittaa The custard protocol -kirjasarjan ja on mitä ilmeisimmin jatkoa aiemmalle Parasol Protectorate -kirjasarjalle. Päähenkilö on yläluokkaisesta elämäntavasta ja etiketin mukaisesta pukeutumisesta innostunut naishenkilö, jonka monenlaiset sukulaisuudet ja ystävyyssuhteet vaativat kirjan alussa kymmenien sivujen verran selvittelyä.

Kirja on ilmeisen tarkkaan kohdistettu kirjailijan aiempien kirjojen lukijoille, joiden voisi päätellä olevan nuorehkoja naisihmisiä, eli selvästikään en ole teoksen kohderyhmää. Mikä varmaankin selittää sen, että jaksoin lukea romaania vain puoliväliin saakka, ilmalaivamatkalle kohti salaperäistä Intiaa.

MaryJanice Davidson: Undead and unwed

MaryJanice Davidson tarjoilee viihderomaanin, jossa fantasia ja kauhu limittyvät chick lit -tyyliseen sekoiluun: Undead and unwed (Piatkus, 2006; ISBN 0-7499-3645-2).



Romaani aloittaa Undead-kirjasarjan, päähenkilönä Betsy Taylor (oikea nimi Elisabeth!), joka saa kirouksekseen tai siunauksekseen tulla ennustusten mukaiseksi vampyyrien kuningattareksi, melkolailla vasten tahtoaan.

Teos oli melkolailla kirjava kudelma monenlaisia aineiksia jotka ensisilmäykseltä eivät sovi kovin hyvin yhteen, mutta kieltämättä kirjan huumorissa oli jotain omaperäistä ja mukaansa tempaavaa, vaikka päähenkilön tyhjäpäisyys ja muodin perässä kuljeskelu keskellä melkoisen dramaattisia tapahtumia tuntuikin ajan mittaan maneerilta jota ei kovin pitkään jaksa seurata.

Mauro Boselli ja Maurizio Colombo: Dampyr

Kirjaston sarjakuvahyllystä löytyi nippu vampyyritarinoita, italiankielisistä alkuteoksista suomennettuina, ja pitihän se tarkistaa mistä näissä kertomuksissa on kyse. Tarinoita ovat tehneet Mauro Boselli ja Maurizio Colombo, kuvittajina Mario Rossi, Luca Rossi ja Maurizio Dotti, suomentajana Kristian Mikkola. Viisi ensimmäistä kirjaa ovat: Paholaisen poika, Yön kansa, Kirottujen tivoli, Verenpunainen yö ja Silta kauhuun. Sarjakuvakirjat on julkaissut Arktinen banaani vuosina 2005-2007.



Tarinat ovat melkoista mäiskettä, mutta mustavalkoisessa ulkoasussa onneksi ei näy verenpunaista väriä.



Kannattiko näitä kirjoja ottaa luettavaksi. No, siinä ja siinä se oli, mitään isompaa sisältöä tarinoissa ei tuntunut olevan, vaikka aika ajoin käsittelyssä oli jopa yhteiskunnallista tematiikkaakin.

Chuck Wendig: Double dead

Chuck Wendig tarjoilee yhdistelmän vampyyri- ja zombitarinaa, sillä vampyyrillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pitää edes muutama ihminen elossa voidakseen pysyä itse hengissä: Double dead (Abaddon Books, 2011; ISBN 978-1-84997-271-0).



Nykyisin vampyyritarinoita mahtuu kaksikymmentä tusinaan, mutta tässä joukossa Wendigin romaani ei ihan huonoimpia ole. Muutama omaperäinen yllätyskin tarinassa on luvassa, vaikka pohjimmiltaan kirjassa ei ole mitään erikoisempaa sisältöä. Nopealukuinen pika-ateria, jos tykkää tällaisista mausteista.

Scott Snyder: Amerikan vampyyri 2

Eikö vampyyriaiheisia sarjakuvia ole jo ilmestynyt tarpeeksi? No, ei tämä Scott Snyderin kirjoittama tarina nyt ihan vailla omaperäisyyttä ole, mutta samalla tavalla tämä ei puraissut kuin kirjasarjan ensimmäinen osa: Amerikan vampyyri 2 (Egmont, 2012; suom. Antti Poussa; ISBN 978-952-233-576-0). Kuvituksen ovat tehneet Rafael Albuquerque ja Mateus Santolounco.



Tarinassa selvitellään tapahtumia vuonna 1936 Las Vegasissa, jossa liittovaltion poliisit - ja heidän rekrytoimansa "hyvät" vampyyrit - yrittävät saada selvää kaupunkia vainoavasta väkivallantekojen sarjasta. Samalla palataan kirjasarjan edellisen osan tapahtumiin ja vieläkin kauemmas, siihen mistä Amerikan vampyyrit oikein saivat alkunsa.

Joann Sfar: Pikku Vampyyri menee kouluun

Lainasin tämän lastensarjakuvan Joann Sfarin nimen takia, sen verran kovan vaikutuksen hän on tehnyt sarjakuvantekijänä, eikä tarina pettänyt yhtään. Ja tyttärenikin piti teoksesta melkoisesti: Pikku Vampyyri menee kouluun (Arktinen banaani, 2004; suom. Kaisa Kukkola; ISBN 952-9809-89-1).



Ei tee mieli pilata hyvää tarinaa paljastamalla siitä liikkaa, sanottakoon vain että teos kertoo lapuudesta, kuolemasta, kaveruudesta ja kaikesta tämmöisestä sortumatta disneymäiseen siirappisuuteen.

Oikein mainio kertomus, jossa voi myös aistia toiseuden ja vierauden teemoja, kuvausta siitä millaista on tuntea olevansa erilainen olento kuin muut, ja samalla kuitenkin samanlainen.

Matt Haig: Radleyn perhe

Menin katsomaan, mitä kirjallisuutta löytyy Helmetin sähkökirjojen puolelta, ja silmiin osui Matt Haigin jännäri, jota kehuttiin omaperäiseksi tavaksi käsitellä vampyyri-teemaa: Radleyn perhe (Atena, 2011; suom. Taina Wallin; ISBN 978-951-796-776-1).



Kieltämättä kirjassa on omaperäisyyttä, ja varsin mukavasti Haig rakentaa asetelman jossa isä, äiti ja kaksi lasta elävät näennäisesti tavallista pikkukaupungin elämää, lapset edes tietämättä olevansa vampyyrejä.

Ja varsin hyvin Haig myös käsittelee tilanteita, joissa vampyyri joutuu vastakkain tekojensa seurausten kanssa, kuten kohdatessaan uhrinsa puolison.

»Kuka minä olen?» mies sanoo, ja hänen äänensä on tiukka kansi niiden voimien päällä, jotka hän on kätkenyt sisälleen.

Kysymys on kaiku Willin unesta. Hän vilkaisee miehen viskilasia. »Ketä me ylipäätään olemme? Ihmisiä,jotka eivät kykene päästämään irti.»

»Irti mistä?»

Will huokaa. »Menneisyydestä. Kahdenkeskisistä keskusteluista. Eedenin puutarhasta»

Mies ei sano mitään. Istuu vain ja tuijottaa Williä silmissään vihaa, joka myrkyttää heidän välissään olevan ilman. Kireys ei hellitä silloinkaan, kun tarjoilija tulee pöydän luo.

»Haluaisitteko katsoa lounaslistaamme?» nainen kysyy.

Will ihastelee hänen viehättävää pyöneyttään. Liikkuva juhla-ateria.

»En», mies sanoo nostamatta edes katsellaan.

Will ottaa tyttöön katsekontaktin ja pitää »Minä puolestani katson, mitä syön.»

Tarjoilija lähtee, ja miehet viivyttelevät kireässä mutta sitovassa sanattomuudessaan.

Kirjan tarina ei kuitenkaan jaksa kantaa kovin pitkälle vaan latistuu tavanomaiseksi vampyyritarinaksi, ehkä jopa ennalta arvattavammaksi kuin useimmat. Verikekkereitä ei nyt sentään ole ylenmäärin, mutta vähän mässäilyn tunne tässä välillä on. Ja teemat jotka romaanin alussa tuntuivat kiinnostavilta kuten syyllisyys, valinnanvapaus ja oma tahto latistuvat romaanin loppua kohden yhä kliseisimmiksi.

Tämä olisi voinut olla kiinnostava ja kiehtova romaani, nyt se on vain rutiininomainen suoritus, joka yrittää ratsastaa vampyyrien suosiolla.

Karen Russell: Vampires in the lemon grove

Karen Russell kirjoittaa vampyyritarinalle uudenlaisen tulkinnan tämän novellikokoelman niminovellissa, jonka tunnelma on hyvin kaapattu kirjan kansikuvaan: Vampires in the lemon grove (Chatto & Windus, 2013; ISBN 978-0-70118-788-0).



Humoristinen vampyyritarina, voiko sellainen toimia? No, oikeastaan tämän kirjan tarinoiden huumori on sitä luokkaa, joka on lähempänä itkemistä kuin naurua, mutta huumoria siitä huolimatta, elämän ja kuoleman tragedian kuvausta, vinoa perspektiiviä siihen todellisuuteen jota maailmasta rakennamme.

Niin ja mainittakoon vielä novelli Dougbert Shackleton's rules of Antarctic tailgating jossa määritetään tutkimusmatkailulle aivan uudenlainen merkitys, siinä määrin etten vieläkään oikein tiedä mistä tässä oli kyse, mutta sen kyllä tiedän että aikamoiseen pyöritykseen Russell lukijan tässä novellissa laittaa, oikeastaan proosarunosta tässä on kyse, sanojen merkityksien tutkimusretkestä.

Meg Cabot: Insatiable

Meg Cabot yhdistää chick lit -kirjallisuuden paranormaalien ilmiöiden maailmaan. Vampyyrejä tässä metsästetään, saippuaoopperan kulisseissa: Insatiable (Harper Voyager, 2012; ISBN 978-0-00-746212-4). Jatko-osakin ilmeisesti on juuri ilmestynyt.



Cabot kertoo tv:n saippuasarjan kirjoittajasta Meena Harperista, jolla on erikoinen kyky: hän tietää tapaamistaan ihmisistä, milloin nämä tulevat kuolemaan. Kuten arvata saattaa, tämä erikoinen kyky toimii tarinan osasia toisiinsa kytkevänä elementtinä.

Meenan töissä tapahtuu kummia. Meena sivuutetaan urakierrossa, ja samalla tv-yhtiön johtoporras päättää, että saippuasarjaan tarvitaan niin sanotusti uutta verta. Juoneen tuodaan uusi elementti: vampyyrihahmo, johon sarjan tähti ihastuu.

No, samaan aikaan - miten tässä näin mukavasti käykään - Meena tutustuu kiehtovaan Lucien Antonescuun, jonka kanssa tulevaisuus näyttää lupaavalta, sillä Antonescu ei näyttäisi olevan kuolemassa vähään aikaan. Eikä olekaan, sillä Antonescu on jo kuollut, ja hän sattuu vielä olemaan vampyyreitä hallitseva prinssi, pimeyden ruhtinas.

Dracula-tarinaa tässä siis kerrotaan uusiksi, ja aika ajoin tarina käy hyvinkin kovilla kierroksilla. Teoksessa on 451 sivua, enkä jaksanut kaikkia niistä lukea, mutta melko hauskasti Cabot kyllä tarinaansa pyörittää, lajityypin puitteissa.

Ja onko lajityyppi sitten chick lit vai vampyyritarinat, sitä on vaikea sanoa, vähän kumpaakin tässä on, eikä kokonaisuus nyt ihan mahdoton epäsikiö ole. Hömppäkirjallisuutta, mutta ei hassummin kirjoitettu.

Kim Newman: Anno Dracula 1918 - the bloody Red Baron

Kim Newman tarttuu tällä kertaa sotatarinoiden maailmaan ja kirjoittaa ensimmäisen maailmansodan historiaa uusiksi, höystäen sotatarinoita vampyyreillä: Anno Dracula 1918 - the bloody Red Baron (Titan, 2012; ISBN 978-0-85768-084-6). Ja mikäs siinä, kyllähän vampyyreistä sotilaiksi on, mistä suurimmassa määrin.



Kirja sisältää myös pienoisromaanin Vampire romance, eli 587-sivuinen teos ei ole ihan tupaten täynnä sodan melskettä. Kuten aiemmassa sarjan teoksessa, tässäkin Newman käyttää sekä todellisiä että fiktiivisiä hahmoja, ja hauskaa kyllä, monet fiktiivisistä hahmoista (esimerkiksi kirjallisuudesta tai elokuvista lainattuja) tuntuvat ihan yhtä uskottavilta kuin todelliset historialliset henkilöt.

Mutta sotaa tässä käydään, ja jossain määrin soppa kiehuu yli, mutta yllättävän hyvin Newman kuitenkin saa tarinansa toimimaan. Ja vaikka tarina on täynnänsä yllättäviä käänteitä, jotenkin kierolla tavalla tutulta tuntuu tämä maailma joka löytyy tämän vaihtoehtoisen historian lehdiltä.

Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta

Justin Cronin pistää vampyyrimyytit uusiksi tässä tieteisjännärissä, jossa ihmiskunta lähestulkoon tuhoutuu aseteollisuuden kehittämän viruksen seurauksiin: Ensimmäinen siirtokunta (WSOY, 2010; suom. Arto Schroderus; ISBN 978-951-0-34200-8).



Kirja on ainakin puolet liian pitkä 845-sivuisena, ja aika ajoin hyppelin tekstiä eteenpäin sivukaupalla selaamalla. Mutta kieltämättä Cronin osaa hyvin yhdistellä eri aikatasojen kerrontaa: parin vuoden päässä olevaa tulevaisuutta, kun virusta kantavat hirviöt pääsevät karkuun sotilastukikohdasta, sadan vuoden kuluttua viimeisten ihmisten kamppaillessa hirviöitä vastaan ja tuhannen vuoden päässä odottavia ihmisiä jotka selvittävät, mitä oikein tapahtuikaan.

Vampyyreistä on kirjoitettu paljon kauhufantasiaa, mutta Cronin kehystää tarinansa pikemminkin tieteisromaanin dystopian raameihin kuin fantasiaan, vaikka mukana on myös selittämättömäksi jääviä juonen elementtejä.

Henkiinjääminen raivopäisten hirviöiden asuttamassa maailmassa on jatkuvaa taistelua, mutta Cronin ei kuitenkaan erityisesti mässäile väkivallalla vaan pikemminkin kuvaa selviytymisen arkea, toivon säilyttämisen vaikeutta maailmassa jossa joka suunnassa näyttää olevan vastassa umpikuja.

Kirjan keskeinen hahmo, osittain mystiseksi jäävä, on orpo Amy-tyttö, joka oli yksi sotilastutkikohdassa tehtyjen kokeiden kohde. Amyyn tartutettiin muunneltu versio "vampyyriviruksesta", ja tämä teki hänestä ikään kuin välittäjän tartunnan saaneiden ja tavallisten ihmisten välillä, eräänlaisen vapahtajahahmon.

Viruksen tavoitteena oli parantaa ihmisten vammat ja lopettaa ikääntyminen, minkä se tekeekin, mutta samalla se tekee kantajistaan verenhimoisia hirviöitä jotka eivät kestä päivänvaloa.

Satavuotiaana Amy on edelleenkin pikkutytön oloinen, mutta hänellä on kannettavanaan pitkä elämänkokemus. Viruksen ominaisuuksiin kuuluu yhdistää kantajansa ikään kuin yhdeksi organismiksi mehiläisten tapaan, ja Amy pystyy kuulemaan viruksen kantajien ajatuksia.

Oikeastaan on turha lähteä selittelemään tarinan käänteitä, sillä niitä piisaa, ja tasaiseen tahtiin Cronin myös tuo esille yhä uusia paljastuksia.

Romaanitrilogian seuraava osa on nimeltään The Twelve, eikä sitä ole tietääkseni vielä suomennettu, mikä tarkoittanee että on varmaankin lainattava se englanninkielisenä, siinä määrin tämä ensimmäinen osa koukutti lukemaan.