Andrzej Sapkowski: Haltiain verta

Pääsin Andrzej Sapkowskin fantasiasarjassa jälleen yhden pykälän eteenpäin, mutta tämä romaani kesti jo jonkin aikaa, sillä kirja jäi puolivälissä useamman viikon lukutauolle kunnes taas siihen tartuin: Haltiain verta (WSOY, 2012; ISBN 978-951-0-39023-8).



Kirjapinossa odottaa lukemistaan seuraavakin teos, Halveksunnan aika, mutta voi olla että siihen tarttuminen kestää, sillä kovin isoa annosta Sapkowskin tekstiä en pysty kerralla nauttimaan. Tarina rullaa mallikkaasti, ja mukana on huumoriakin, mutta välillä into näiden teosten lukemiseen kertakaikkiaan lopahtaa.

Laatufantasian ystävät ovat löytäneet puolalaisesta Noituri- sarjasta tyylilajiin kaipaamaansa rentoutta ja harmaiden alueiden viehätystä. Sarjan aloitusosa Viimeinen toivomus voitti Suomessa kesällä 2011 vuoden parhaan käännösfantasiakirjan Tähtifantasia-palkinnon, ja Andrzej Sapkowskin kirjoihin perustuvasta The Witcher -pelistä vastikään julkaistu uusi versio tuo sarjalle jälleen uusia lukijoita.

Haltiain verta on palkitun saagan kolmas teos ja ensimmäinen täysiverinen romaani. Noituri Geralt on vetäytynyt syrjään sotaa enteileviltä huhuilta, mutta legendat Geraltin suojelemasta Ciri-prinsessasta kiirivät myös vihollisten korviin. Ciriin kohdistuvan - sekä romanttisen että vihamielisen - kiinnostuksen kasvaessa on Geraltin nieltävä ylpeytensä ja pyydettävä apua tytön kasvatuksessa entiseltä rakastetultaan. Yenneferin ja Cirin välille syntyykin vahva ja syvä suhde, mutta samalla kun Geralt etsii Ciriä jäljittävää nsalaperäistä hahmoa, Yennefer huomaa viimein löytäneensä arvoisensa vastuksen.

Sapkowski kirjoittaa lujaa, energistä tekstiä ja viihdyttää erityisesti kitkerien dialogien luojana.

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Andrzej Sapkowskin noituri-kirjojen toisessa osassa jatketaan sankarin monipolvisia seikkailuja siitä mihin ensimmäisessä kirjassa jäätiin: Kohtalon miekka (WSOY, 2011; suom. Tapani Kärkkäinen; ISBN 978-951-0-36570-0).



Kuten ensimmäinenkin kirja, tarina koostuu löyhästi toisiinsa kytkeytyvistä novelleista, joista ei ihan synny romaanin kaarta, mutta melkoisen kiehtova maailma kuitenkin. Luulin etten fantasiaromaaneista enää jaksaisi välittää, mutta niin vain tämäkin kirja veti mukanaan, ja jatkoa jo kaipaa.

Vuoden 2012 Tähtifantasia-palkinto. Syviä henkilökuvia, tarkkaan ladattua jännitettä ja vinoa huumoria - tässä uuden, aikuisen fantasian resepti.

Ensimmäisessä Sapkowski-suomennoksessa Viimeinen toivomus esitelty noituri Geralt de Riv jatkaa ammattiaan kiertelevänä epäihmisten eliminoijana. Työ ei kuitenkaan ole Geraltille luonnerooli: toisinaan hirviöt ja väärintekijät tuntuvat läheisemmiltä kuin kukaan hänen toimeksiantajistaan.

Juuri kun Geralt uskoo olevansa tuomittu vaeltamaan ympäri vihamielisiä seutukuntia vain miekka seuranaan, hänen elämälleen antaa uuden tarkoituksen pieni Ciri-tyttö. Mutta viekö muutos ojasta allikkoon - tekeekö ilo Geraltin elämästä vain repivämmän, kun välinpitämättömyyden tilalle astuu toivo.

Viimeinen toivomus

Andrzej Sapkowski kirjoittaa fantasiaa, ja ilmeisen menestyksekkäästi, kun niitä suomeksikin käännetään, kuten romaani Viimeinen toivomus (WSOY, 2010; suom. Tapani Kärkkäinen; ISBN 978-951-0-36569-4). Kirja on Noituri-sarjan ensimmäinen teos.

Oikeastaan kirja ei ole romaani, vaan kokoelma tarinoita, mutta kyllä niistä jonkinlaisen romaanin kaari syntyy. Kirjoittajana Sapkowski on kohtalaisen taitava, mutta jonkin verran kankeutta ja kulmikkuutta tarinan kuljetuksessa kyllä on.

Ja Sapkowskin luomasta fantasiamaailmasta on loppujen lopuksi hirveästi tykännyt. Sinänsä paikka paikoin hän pystyi luomaan mainiota tunnelmaa, jossa kuhunkin hetkeen oli ladattu menneen ja tulevan kipea leikkauskohta, kysymys siitä mikä on vastuu päätöksistä ja voiko ison pahuuden voittaakseen asettua pienen pahan puolelle.

Mutta kaikkine yliluonnollisine olentoineen ja magian ilmiöineen Sapkowski jätti jotenkin kylmäksi. Ei minua varten tämä kirja.