Brian McGilloway: The rising

Olen lukenut useampiakin Brian McGillowayn dekkareita, mutta tämä Devlin-sarjan neljäs jäi aiemmin lukematta, joten tartuin siihen kiinni, enkä pystynyt irti päästämään, sen verran tiukkaa kerrontaa tarinassa oli: The rising (Macmillan, 2010; ISBN 978-0-230-70137-3).



Muistin kirjasarjan seuraavasta romaanista vielä jonkin verran, joten yllätyksistä kaikki eivät tulleet täysinä yllätyksinä, mutta se ei ihmeemmin lukemista haitannut. McGillowayllä on kertomisen taito hallussaan.

When Garda Inspector Benedict Devlin is summoned to a burning barn, he finds inside the charred remains of a man who is quickly identified as local drug dealer Martin Kielty. It soon becomes clear that Kielty's death was no accident, and suspicion falls on a local vigilante group. Former paramilitaries, the men call themselves The Rising.

Meanwhile, a former colleague's teenage son has gone missing during a seaside camping trip. Devlin is relieved when the boy's mother receives a text message from her son's phone, and so when a body is reported, washed up on a nearby beach, the inspector is baffled.

When another drug dealer is killed, Devlin realizes that the spate of deaths is more complex than mere vigilantism. But just as it seems he is close to understanding the case, a personal crisis will strike at the heart of Ben's own family, and he will be forced to confront the compromises his career has forced upon him.

Brian McGilloway: The nameless dead

Brian McGillowayn jännärissä selvitellään Irlannin viime vuosikymmenten verisiä tapahtumia, ja melko lailla kivuliaalla tavalla: The nameless dead (Pan Books, 2012; ISBN 978-0-330-46086-6).



Olen aina silloin tällöin yhden uuden Devlin-dekkarin lukenut, enkä tätä lainatessani jaksanut tarkistaa, onko tämä järjestyksessä seuraava jota en ole lukenut. Tarina kulki mallikkaasti, ja varmasti näiden kirjojen parissa tulee jatkossakin jännitettyä ja viihdyttyä. Lukemisessä jäi välistä teos The Rising, joka varmaankin olisi seuraavana vuorossa.

Declan Cleary's body has never been found, but everyone believes he was killed for informing on a friend more than 30 years ago. Now the Commission for Location of Victims' Remains is following a tip-off that he was buried on the small isle of Islandmore, in the middle of the River Foyle. Instead, the dig uncovers a baby's skeleton, and it doesn't look like death by natural causes. But evidence revealed by the commission's activities cannot lead to prosecution. Inspector Devlin is torn. He has no desire to resurrect the violent divisions of the recent past, but neither can he let a suspected murderer go unpunished. Now that the secret is out, more deaths follow. Devlin must follow his conscience—even when that puts those closest to him at terrible risk.

Brian McGilloway: Bleed a river deep

Brian McGilloway kirjoittaa näppäriä kovaotteisia Irlantiin sijoitettuja jännäreitä, joiden päähenkilö on Benedict Devlin. Teossarjan kolmannessa osassa uppoudutaan kansainvälisen liiketoiminnan ja politiikan kiemuroihin, muun muassa ihmissalakuljetuksen ja ympäristörikosten syövereihin: Bleed a river deep (Macmillan, 2009; ISBN 978-0-230-70136-6).



Mitenkään erityisen mieleenpainuvia nämä jännärit eivät ole, mutta kyllä McGilloway kirjoittaa osaa, eikä näissä kirjoissa ole turhaa jaarittelua vaan kerronta on napakkaa ja iskevää, niin kuin hyvässä jännärissä tulee ollakin.

Brian McGilloway: Hirsipuukuja

Brian McGilloway kertoo turhia lavertelematta poliisin työstä Irlannissa, päähenkilönä komisario Benedict Devlin, jonka perhekin lopulta sotkeutuu rikostutkintaan: Hirsipuukuja (Blue Moon, 2012; suom. Ulla Ekman-Salokangas ja Risto Raitio; ISBN 978-952-5410-73-0).



Kyseessä on teossarjan toinen romaani, eikä McGilloway suoriudu urakastaan yhtään hassummin. Kirjassa lomittuvat rikostutkinnan hankaluudet poliisilaitoksen sisäiseen valtapeliin, kun laitoksella avautuu mahdollisuus ylennykseen. McGilloway kuvaa elämää Irlannissa karheaan tyyliin, joka tuo oman uskottavuutensa tarinan synkänpuoleisiin sävyihin.

Lainaan tähän vielä teoksen esittelytekstiä:

Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajamailla tapahtuu kesälämpimillä murhien sarja. Komisario Benedict Devlinin tutkimusten polttopisteeseen osuu paikallinen kehonrakentaja, mutta kun uskonnollisen herätyksen kokenut entinen rikollinen ilmaantuu kuvaan, Devlin toteaa että tapaus on mutkallisempi ja synkempi kuin hän oli aavistanutkaan. Hän yrittää paljastaa tappajan ennen kuin tämä iskee jälleen, ja vaara lähestyy myös hänen omaa perhettään.

Brian McGilloway: Rajamailla

Brian McGillowayn dekkari osui silmään kirjaston palautettujen kirjojen hyllyssä, mutta en kuitenkaan lainannut juuri palautettua kirjaa vaan tämän, sarjassa ensimmäisen, McGillowayn esikoisteoksen: Rajamailla (Blue Moon, 2010; suom. Risto Raitio; ISBN 978-952-5410-60-0).



Aika lailla perusdekkari tässä on kyseessä, mutta kieltämättä Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajavyöhyke tuo tarinaan oman erityislaatunsa. Ja kypsällä tavalla McGilloway tarinaansa punoo, varsinkin romaanin alkupuolella.

Irlantilainen komisario Benedict Devlin selvittelee nuoren tytön kuolemaa Liffordin kylässä. Taustalta löytyy toinen kuolemantapaus, ja samalla käy ilmi että Devlinin esimiehellä on jotain tekemistä tapahtumien kanssa.



Toisin kuin voisi kuvitella, IRA-yhteyksillä ei tässä tarinassa ole kovin isoa roolia, pikemminkin tarina rakentuu pienen kyläyhteisön ihmissuhteille, siihen että kaikki tuntevat toisensa ja melkeinpä jokaisella on jokin rooli tapahtumissa. Eikä Devlin joudu itsekään osattomaksi, sillä ennen pitkää tapahtumat alkavat koskettaa myös häntä itseään ja hänen omaa perhettään.

Esikoisteokseksi tämä romaani oli varsin laadukas, ja mikseipä noita myöhemminkin ilmestyneitä dekkareita voisi vilkaista, kunhan pitää vähän taukoa välillä.