Taneli Eskola: Rajanylityksiä - ajan ja paikan vuoropuhelu suomalaisessa maisemavalokuvauksessa

Taneli Eskolan tekstit rytmittävät tätä kiinnostavaa katsausta suomalaiseen maisemavalokuvaukseen, maiden rajat ja aikakaudet ylittäen: Rajanylityksiä - ajan ja paikan vuoropuhelu suomalaisessa maisemavalokuvauksessa (Musta taide, 2005; ISBN 952-9851-66-9). Teoksen englanninkielinen nimi on Boundary crossings - temporal dialogues in Finnish landscape photography.



Tiedemies ja tutkimusmatkailija J.G. Granö oli taitava valokuvaaja, ja hänen kuvansa tuovat nykyajan valokuvaajien tuotantoon mielenkiintoista historiallista perspektiiviä. Alla oleva Granön valokuva vuodelta 1916 kuvaa Venäjän Altaita, ja melkoisen jylhä on tämä maisema, ja mainiosti teksti myös kertoo miltä tuntuu vaeltaa tässä ympäristössä, mitenkään helppoa se ei ole.



Näin Granö kuvaa tuntojaan Altai-teoksessa, jota kirjassa lainataan:

Niin kuin yksi ainoa päivä, niin vuodet ovat ohitseni vierineet. Mitä katkeraa olen niiden aikana kärsinyt, mitä makeaa maistanut, mitä kyynelin, mitä ilolla vastaanottanut, — kaikki on soljunut kuin veden mukana pois ja näkyvistäni häipynyt. Ainoastaan muisto on vahajäjennöksen tavoin jäänyt sydämeeni.

Lainasin teoksen kirjastosta oikeastaan Pentti Sammallahden valokuvien takia, mutta eivät Granön, Jorma Purasen ja Taneli Eskolan valokuvat nekään jättäneet kylmäksi. On epäilemättä niin että kaikkien näiden neljän valokuvaajan tuotantoon on perehdyttävä jatkossa tarkemmin.

Jorma Puranen: Imaginary homecoming = Kuvitteellinen kotiinpaluu

Jorma Puranen löysi pariisilaisesta museosta vuonna 1884 otettuja valokuvia saamelaisista, vedosti ne läpinäkyvälle alustalle ja vei nämä kuvat niihin maisemiin joissa kuvat alunperin oli otettu yli sata vuotta sitten. Tuloksena on erikoislaatuinen valokuvateos, jossa kohtaavat mennyt ja nykyinen, yksityinen ja julkinen: Imaginary homecoming = Kuvitteellinen kotiinpaluu (Pohjoinen, 1999; ISBN 951-749-327-4).



Kirjassa on Elizabeth Edwardsin kirjoittama essee ja tekstien käännökset ovat Kersti Juvan ja Philip Landonin. Kaikki teoksen valokuvat eivät olleen erityisen onnistuneita, valokuvina, mutta tämä lienee ollut Purasen tarkoituskin, olla korostamatta valokuvan kykyä tyylitellä asioita vaan pikemminkin antaa kuva hetkestä ja ajasta paljaana, yksityisenä.





Vaikutuksen tämä teos teki. Tekstissä oli mielenkiintoista pohdintaa siitä mitä nämä valokuvat kertovat, valokuvat vuodelta 1884 sekä Purasen uudelleentulkinnat, vieläpä tilanteessa jossa vanhoihin valokuviin tarkasti merkityt tiedot muotokuvissa esiintyvistä ihmisistä viittasivat Purasen tuntemien ihmisten isovanhempiin ja sukulaisiin. Valokuva tekee yksityisistä asioista julkisia, mutta joskus julkisista asioista voi tulla myös yksityisiä.