Sei Shonagon: The pillow book

Sei Shonagonin tyynykirja tuli vihdoin lainattua kirjastosta, mutta yllättäen se tuntui tutulta, varmaankin siksi että kirjaan on niin moneen otteeseen viitattu kirjallisuutta käsittelevissä esseissä: The pillow book (Penguin books, 2006; ISBN 978-0-140-44806-1). Teoksen on kääntänyt ja selityksillä varustanut Meredith McKinney.



Shonagonin kirja on luettelomainen ja toi hassulla tavalla mieleen nykyajan sosiaalisen median päivitykset. Mainiointa näissä merkinnöissä oli miten Shonagon usein harhautui pitkälle alkuperäisestä nimellisestä aiheestaan ja kirjoitteli pohdintoja Japanin hovin elämästä 1000-luvulla.

Shonagon oli keisarinna Fujiwara-no-Sadakon hovinainen, ja kirja kuvaa hyvinkin suorasukaisesti tuon ajan elämää, valottaen naisen asemaa hovissa.



Teoksesta on tätä kirjoittaessa Helmetissä kokonaista 14 varausta, mikä käsittääkseni johtuu Mia Kankimäen kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa viitataan Shonagonin kirjaan. Kankimäen kirja on minulla myös varattuna, varaus numero 24 kaikkiaan 323 varauksesta.

The captain is out to lunch and the sailors have taken over the ship

Charles Bukowski pohdiskelee elämäänsä tässä romaanissa, tai oikeastaan voisi puhua päiväkirjamerkinnöistä, mutta ihan varma lukija ei voi olla siitä paljonko tässä on totta ja paljonko sepitettä: The captain is out to lunch and the sailors have taken over the ship (Black Sparrow, 1998; ISBN 1-57423-058-1). Kirjan on kuvittanut Robert Crumb tavalla joka sopii rosoiseen kerrontaan.

Kirja on lyhyehkö, 144 sivua, ja teksteissä on jonkin verran toistoa, mutta kyllä kirja silti teki vaikutukset. Crumb kirjoitti näitä merkintöjä 71-vuotiaana vähän ennen kuolemaansa, ja kyllä hänessä yhä ytyä oli. Tietokonettakin hän oli juuri ehtinyt käyttämään, ja tekstiä syntyi kovaan tahtiin.

Moneen otteeseen Bukowski ihmettelee sitä, että on yhä elossa, alkoholin käytöstä, itsemurhayrityksistä ja elämän monista kolhuista huolimatta.

Jotenkin tästä kaikesta on selvitty, ja yhä Bukowski selviää, vaikka melko kummallisia koukeroita elämä edelleen tielle heittää. Hevoskilpailuissa joskus on onnea, joskus epäonnea, mutta eteenpäin päivästä toiseen sitä mennään.