Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Sadie Jones kertoo menneestä maailmasta, 1970-luvun Lontoosta, ihmisistä joita teatteri yhdistää - ja erottaa: Ehkä rakkaus oli totta (Otava, 2016; suom. Marianna Kurtto; ISBN 978-951-1-29085-8).



Romaania on kehuttu, maalailevin sanoin, mutta en tiedä miksi en jaksanut tarinaan tarttua, jotenkin tuntui siltä että tämä kirja ei puhuttele minua, ei ole minua varten. Luin alusta muutama kymmenen sivua, ja sitten pätkiä sieltä täältä, mutta jostain syystä jäin ulkopuolelle, vaikka yritin romaanista innostua.

Auringon koko voimalla

Yritin lukea ja ymmärtää Marianna Kurton runokokoelmaa, mutta en siihen kyennyt, jäin ulos, tämä ei koskettanut: Auringon koko voimalla (WSOY, 2011; ISBN 978-951-0-37284-5). Runoissa pohditaan Napoleonin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Josephinen tarinaa (N. ja J. runoissa). Vaikka paikka paikoin teksti oli iskevää ja säihkyvää, nämä kohtalot eivät koskettaneet.

Runot ovat sekä proosarunoutta että kokeellista tyyliä jossa kirjasinlajilla ja typografialla on merkitystä. Mutta temppuilulta tämä tuntui, ja proosarunot tuntuivat proosalta, eivät niinkään runolta.

Tuli tunne kuin minulta puuttuisi jotain, avain tähän kaikkeen.