Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta

Enpä olisi arvannut, että näin pitkälle pääsen Kulttuuri-sarjan romaaneissa, neljänteen osaan Iain M. Banksin tieteiskirjallisuuden klassikoissa: Tähystä tuulenpuolta (Loki-kirjat, 2004; suom. Lauri Mäkelä ja Jari Virtanen; ISBN 951-825-014-6).



Sarjan kolme ensimmäistä osaa ovat Muista Flebasta, Pelaaja ja Aseiden käyttö, ja niissä ollaan mukavasti vielä Kulttuuri-sarjan teknologisen sivistyksen reuna-alueilla, jolloin romaanien sisäänleivottu teknologiahurma ei haittaa hirveässä määrin.

Mutta tämä kirja alkaa edustaa kirjasarjan loppupuolen teknologista valtavirtaa, joka aikoinaan sai lopettamaan romaanien lukemisen, ja taitaa samoin käydä nytkin.

Mutta ei romaani silti huono ollut, oikeastaan parempi kuin edellisen lukemisen muistikuvat antoivat ymmärtää.

Iain M. Banks: Aseiden käyttö

Iain M. Banks jatkaa Kulttuuri-sarjaa tässä kolmannessa romaanissa. Kaksi aiempaa olivat Muista Flebasta ja Pelaaja, ja nyt on vuorossa näitä kahta ristiriitaisempi teos, jonka merkitystä en vieläkään ymmärrä: Aseiden käyttö (Loki-kirjat, 1997; suom. Ville Keynäs; ISBN 952-9646-79-8).



Kirjan päähenkilö on Cheradenine Zakalwe, eräänlainen palkkasoturi, jota Kulttuuri käyttää apunaan sekaantuessaan milloin mihinkin konfliktiin. Zakalwe ei itsekään tiedä, mitä Kulttuuri häneltä haluaa, olisiko jopa niin ettei Kulttuurikaan aina pysty ennustamaan mitä asioihin sekaantuminen lopulta saa aikaan.

Kirjaa voi epäilemättä pitää sodanvastaisena, voisi jopa sanoa että Zakalwe on tietynlaisessa sodankäynnissä niin taitava, että taito kääntyy jo itseään vastaan, tuhoaa sen joka sotaa käy.

Aseiden käytöstä on seurauksensa, eikä lukija välttämättä pidä siitä mitä Banks tässä romaanissa sanoo, mutta kuitenkin tämä romaani oli pakko lukea loppuun, ja vaikutuksen sen teki jälleen kerran.

Iain M. Banks: Pelaaja

Toinen Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan romaani liikkuu edelleen Kulttuurin reuna-alueilla, ja nostaa esiin luokkayhteiskunnan pelisäännöt, kysymyksen siitä missä määrin itse kunkin elämänkohtalo on arpapeliä: Pelaaja ( Loki-kirjat, 1994; suom. Ville Keynäs; ISBN 952-9646-95-X).



Teos sai Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 1995, ja epäilemättä perustellusti. Teksti rullaa eteenpäin mallikkaasti, eikä tarinassa ole ihan yhtä lailla lapsuksia kuin teossarjan ensimmäisessä osassa Muista Flebasta.

Pelaaja kertoo monenlaisten pelien mestarista Jernau Morat Gurgehista, joka elämäänsä kyllästyneenä ja Kulttuurin mielten houkuttelemana matkustaa Azadin imperiumiin. Tarjolla on aivan omanlaisensa peli, jossa ei pelata vain rahasta tai hengestä, vaan paikasta yhteiskunnassa, ja tämän pelin voittajasta tulee Azadin keisari. Helpolla Gurgeh ei pääse, ja pelin kiemuroista selviäminen näyttää lähestulkoon ylivoimaiselta haasteelta.

En ole varma, pitäisikö tästä jatkaa eteenpäin kolmanteen romaaniin Aseiden käyttö, joka jo muistaakseni alkoi toistaa samoja kuvioita, ja Kulttuurin ylivertaisuus alkoi suorastaan kyllästyttää. No, vaikka varma en olekaan, laitoin tämänkin romaanin varaukseen kirjastosta.

Iain M. Banks: Muista Flebasta

Tästä se alkaa, Iain M. Banksin tieteisromaanien sarja, joka tunnetaan myös Kulttuuri-sarjana: Muista Flebasta (Loki-kirjat, 1993; suom. Ville Keynäs; ISBN 952-9646-99-2).



Luin teoksen aikoinaan englanniksi, Consider Phlebas, ja nyt vuosien jälkeen otin luettavaksi suomenkielisen käännöksen. Aikoinaan kyllästyin Kulttuuri-sarjan romaaneihin kun ne alkoivat toistaa itseään liiankin paljon, mutta nämä alkupään romaanit olivat aikanaan kova juttu, aivan muuta kuin mitä aiemmin olin tieteiskirjallisuudesta lukenut.

Nyt vuosien jälkeen romaania lukiessani tuntui paikka paikoin siltä, että tarina ei pidä kutiaan, ja selviä virheitäkin tarinan jatkuvuudessa oli, ihan kuin teksti olisi kirjoitettu hätäisesti ja viimeistelemättä. Toisaalta tässä romaanissa eivät Kulttuurin tekoälyt ole muuta kuin jossain kaukana taustalla, mikä on hyvä juttu, sillä mitenkään uskottavana ei (suhteellisen) hyväntahtoisten tekoälyjen roolia Kulttuurissa voi pitää.

Pitänee jatkaa näiden alkupään romaanien parissa, kun kerran tämä osoittautui vallan kelvolliseksi toisellakin lukukerralla.

Iain M. Banks: The hydrogen sonata

Iain M. Banks kirjoittaa avaruusoopperaa sillä tavalla, että olen näitä Kulttuuri-sarjan romaaneja lukenut puolisen tusinaa, aina välillä taukoa pitäen, eikä hassummin ala tämäkään tarina: The hydrogen sonata (Orbit, 2013; ISBN 978-0-356-50149-9).



Kirjassa pohditaan galaksienvälisten sivilisaatioiden asioita, erityisesti sitä sivilisaation vaihetta jossa tämä päättää lakata olemasta tässä todellisuudessamme ja siirtyy seuraavaan. Tällainen siirtymä on melkoinen mullistus, ja tässä yhteydessä voi tapahtua kaikenlaista kun valtatyhjiötä täytetään ja jäljelle jääneistä sivilisaation asuinpaikoista kilvoitellaan.

Banks onnistuu kirjan alussa mukavasti kertomaan tarinaa yksilöiden näkökulmasta, mutta ennen pitkää pomppasi mieleen se mitä nyttemmin tuppaa avaruusoopperoiden yhteydessä aina haittaavan lukunautintoa: jos kerran nämä sivilisaatiot ovat niin huiman edistyneitä ja niiden tekoälyt ovat ihmistä tavattoman paljon edistyksellisempiä, miksi ne sitten ajautuvat kovin tutunoloisiin ongelmiin?

Jätin romaanin kesken noin puolivälin tienoilla, enkä edes luntannut loppuratkaisua - no, yritin luntata, mutta en sitten jaksanut nähdä vaivaa.

Pintakuvio

Jos olet lukenut Iain M. Banksin tieteiskirjoja Muista Flebasta, Pelaaja, Aseiden käyttö ja Tähystä tuulenpuolta, tämä kirja ei kovin ihmeellisen uutta tarjoa: Pintakuvio (Gummerus, 2012; suom. Ville Keynäs; ISBN 978-951-20-8649-8). Tai tarjoaako sittenkin?

Pintakuviossa palataan tuttuun Kulttuuri-universumiin, jossa monet rinnakkaiset sivilisaatiot elävät - ja myös kuolevat - toistensa kanssa enemmän tai vähemmän tasapainossa.

Joillakin sivilisaatioista on tuonpuoleisen käsite, ja jotkut uskovat Helvettiin - tai pikemminkin: ovat tehneet Helvetistä totta, virtuaalisesti.

Nyt ei ole kyse sen pienemmästä asiasta kuin näiden Helvettien tulevaisuudesta: onko oikein langettaa ajatteleville olennoille ikuisen Helvetin rangaistus? Kysymys Helvettien tulevaisuudesta on päätetty ratkaista kertaheitolla, ja ratkaisu tehdään virtuaalitodellisuudessa käytävässä sodassa.

Helvettien vastustajat ovat häviöllä, ja sota on laajenemassa virtuaalisesta Toteen. Kulttuuri on luonteensa mukaisesti Helvettien vastustajien puolella, vaikkakin muodollisesti puolueeton, mutta pikku hiljaa Kulttuuri ajautuu - tai juonitellaan - tapahtumisen keskipisteeseen.

Täytyy sanoa, että Banksilla kyllä riittää ideoita, ja vaikka tämä kirja on puolet liian pitkä, oli vaihteeksi virkistävää lukea Kulttuuri-sarjan romaania. Jotain tuoretta tässä oli, ei vain uudelleen lämmitettyä. Ja perimmäisten kysymysten äärellä tietenkin ollaan.

No, sen ehkä voisi sanoa, että kirja käynnistyy melko hitaasti, saa vauhtia ja alkaa toimia todella hyvin, mutta loppupuolella ikävä kyllä tökki jo jonkin verran. Ja loppuratkaisu, siitä voi olla monta mieltä, minusta siinä olisi voinut olla jotain enemmänkin.

Inversioita

Iain M. Banksin romaani Inversions on kuin kaksi erilaista romaania, riippuen siitä onko lukija aiemmin perehtynyt hänen Kulttuuri-sarjansa tieteiskirjoihin.

Toisesta näkökulmasta teos on yhteiskunnallisesti kantaaottava romaani, joka kuvaa eurooppalaista keskiaikaa muistuttavaa yhteiskuntaa jossain päin maailmankaikkeutta. Olennaiset teoksen teemat liittyvät feodaaliyhteiskunnan murtumiseen, yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja siihen missä määrin on oikeutettua puuttua toisen yhteiskunnan luonnolliseen kehitykseen.

Teoksessa on myös toinen taso, joka paljastuu sinne tänne piilotettujen avainsanojen avulla - culture, special circumstances jne. - sekä Kulttuuri-sivilisaatiosta tuttujen laitteiden pilkistämisestä esiin, esimerkkinä "knife missile" -tekoälykonstruktio.

Kirja ei ole parasta Banksia, sillä teoksena se ei aivan toimi, palaset jäävät vaille lopullista vastausta, mikä kyllä on ollut Banksin tavoitteenakin. Mutta Kulttuuri-sivilisaation tietäen lukija voi kyllä jotain tulevasta päätellä.

Jos kirjasta haluaa enemmän taustatietoa, siitä löytyy paljon mainintoja netistä.

Ja jos Banksin tieteiskirjoihin ei ole aiemmin tutustunut, saattaa olla hyvä lukea ensin joku toinen Kulttuuri-sarjan teos ja vasta sitten tarttua Inversions-teokseen.

Tähystä tuulenpuolta

Iain M. Banksin tieteisromaani Look to Windward on Kulttuuri-sarjan kuudes teos ja eräänlainen jatko sarjan ensimmäiselle teokselle, romaanille Muista Flebasta. Romaani on suomennettu nimellä Tähystä tuulenpuolta mutta luin sen alkuperäisversiona.

Siitä oli pitkä aika kun viimeksi luin Banksin tieteisromaaneja - olen lukenut niitä viisi aiemmin. Ehdin aikoinaan vähän kyllästyäkin Kulttuuri-sarjaan, kirjan Excession myötä, koska Banksilla ei tuntunut löytyvän enää uutta sanottavaa ensimmäisiin teoksiin verrattuna.

Mutta Look to Windward oli kuitenkin positiivinen yllätys, vaikkakin jonkin verran olin aistivinani tyhjäkäyntiä ja samojen vanhojen teemojen toistoa. Ja sekin näissä avaruusoopperoissa tuppaa häiritsemään, että muukalaisrodut - joita Banksilla on tusinoittain - ovat loppujen lopuksi inhimillisiä - ihan kuin ihmisiä vähän erilainen vaatekerta päällä.

Ja sama pätee Kulttuurin tekoälyihin, jotka ovat keskeinen tarinankerronnan elementti - ja samalla omiaan vähentämään tarinan jännitettä, lukija kun rupeaa odottamaan että Deus ex machina tulee ja pelastaa.

Liikaa ei kai juonta paljasta jos kertoo että vähän tähän tyyliin tapahtuu tässäkin kirjassa.

Mielenkiintoisin uusi teema kirjassa oli "sublimoitujen" muukalaisrotujen tuominen tarinan keskiöön - siis sellaisten sivilisaatioiden jotka ovat siirtyneet tästä maailmankaikkeuden todellisuudesta seuraavaan, aineen ja energian tuolle puolen. Onko kyseessä kuoleman jälkeinen elämä ja missä määrin tällainen sivilisaatio haluaa puuttua "elävien" asioihin?

Kirjana teos on hyvä, tosin ei ehkä kuitenkaan parasta Banksia, silti reilusti parempi kuin tieteiskirjallisuus keskimäärin.