Stella Rimington: Illegal action

Tämä on kolmas lukemani Stella Rimingtonin kirjoittama jännäri, eikä noussut ihan samalle tasolle aiempien kanssa, huolimatta siitä että juoni oli taitavasti rakennettu: Illegal action (Arrow Books, 2008; ISBN 978-0-09-950213-5).

Teoksessa kerrotaan Englannin tiedustelupalveluista, päähenkilö on jälleen Liz Carlyle, joka on siirretty terrorismin vastaisista operaatioista vastavakoilun pariin.

Näyttää siltä, että Venäjä juonii kostotoimia Englantiin muuttaneita oligarkkeja vastaan, mutta selvää näyttöä tästä ei ole, sillä johtolangat johtavat milloin mihinkin suuntaan.

Oligarkkien hulppea elämäntyyli on tarinan keskiössä, oikeastaan minkään tyylinen pröystäily ei tunnu vieraalta näille ihmisille. Ja mitä hurmaavimmankin käytöksen takana piilee kova ydin, joka ei häikäile tarttua tilaisuuteen jos sellainen tarjoutuu.

Saa nähdä, jatkanko näiden dekkareiden lukemista, jotenkin tuntui jo rutiininomaiselta suoritukselta tämä tarina. Mutta eihän sitä tiedä, ehkä tässä vielä innostuu.

Secret asset

Tiedustelupalvelu MI5:n entinen johtaja Stella Rimington kirjoittaa dekkareita, päähenkilönä MI5:n virkailija Liz Carlyle. Sarjassa toinen dekkari on nimeltään Secret asset (Hutchinson, 2006; ISBN 0-09-180019-6). Tätä teosta ei tietääkseni ole suomennettu, toisin kuin sarjan ensimmäistä, nimeltään Riskirajoilla, joka ei ollut hassumpi.

Kirjaa voisi kutsua jännäriksikin, mutta enemmän tässä ollaan perinteisen dekkarin mukaisessa tarinankerronnassa, jossa johtolangat ovat vähissä ja ristiriitaisia mutta niiden perusteella yritetään selvittää, kuka on syyllinen.

Sarjan ensimmäinen osa oli melko suoraviivainen, siinä ei ollut epäselvää kuka on hyvis ja kuka pahis, mutta tällä kertaa liikutaan hämärämmillä alueilla, kun kesken mahdollisten islamistiterroristien seurannan käy ilmi, että MI5:een on ehkä soluttautunut IRA:n myyrä.

Carlyle saa tehtäväkseen jututtaa MI5:n niitä virkailijoita, joihin myyrän tuntomerkit näyttäisivät sopivan. Samaan aikaan MI5 yrittää kuumeisesti selvittää, mitä terroristiepäilyt ovat tekemässä. Joku tuntuu vuotavan heille tietoa seurantaoperaatiosta.

Itseäni kyllä ihmetyttää tämä Rimingtonin taito kirjoittaa - ei hän nyt mikään ylivertainen ole, mutta ei ollenkaan huono, hyvää ammattikirjailijan tasoa. Ja Rimington on ollut sentään MI5:n johtaja, mitä ei ensiksi tulisi mieltäneeksi hyväksi lähtökohdaksi kirjailijan uralle. Mutta kyllä tämä toimii, ja katu-uskottavuus on kirjailijalla ainakin kohdallaan.

Riskirajoilla

Enpä tiennyt, että tiedustelupalvelu MI5:n entinen johtaja Stella Rimington kirjoittaa dekkareita, mutta niinpä on laita, ja sellainen on suomennettukin: Riskirajoilla (WSOY, 2005; suom. Jorma-Veikko Sappinen; ISBN 951-0-30712-2).

Kirjassa toimitaan - kuinkas muuten - MI5:n tiedustelutoiminnan keskellä, ja päähenkilö on tarmokas MI5:n naispuolinen virkailija - kuinkas muuten - Liz Carlyle.

Mitenkään erityisen nokkela tai yllätyksellinen tämä tarina ei ole, oikeastaan kirja muistuttaa pikemminkin perinteistä dekkaria kuin tiedustelupalvelusta kertovaa jännäriä, mutta aika hyvin tarina pysyy kasassa.

Joissain jännäreissä tarinan olennainen elementti on henkilöhahmojen epäluotettavuus, mutta tässä kirjassa on melko lailla perinteinen lähtökohta: lukija tietää että Carlyle on "hyvien" puolella, ja varsinainen jännitysmomentti syntyy siitä pystyvätkö hyvikset selvittämään maahan soluttautuneiden terroristien kaavailut.

Mikä kirjassa on erinomaista on englantilaisen kulttuurin, ihmisten ja maantieteen tarkka kuvailu, eikä aina erityisen imartelevassa valossa: "Olemme nyt tekemisissä brittien kanssa, ja britit ovat kostonhimoista kansaa. Heitä ei ollenkaan vaivaa katsella, miten vanhukset nääntyvät nälkään kunnan asunnoissa tai kuolevat hoidon puutteessa sairaaloiden saastaisilla käytävillä, mutta auta armias, jos joku muu taittaa hiuskarvankaan edes jonkun vähäväkisen päästä, eli se sitten kalastaja tai vanha nainen, he ajavat syyllistä takaa maailman ääriin."

Kyllä tämä dekkari luetuksi tuli, ja sarjan seuraavankin teoksen laitoin varaukseen kirjastossa.