Kirja-arvioita ja muuta hämmästelyä
Miha Rinne jatkaa fantasia- ja tieteissarjakuvansa tarinaa jossa robotit ja hirviöt kamppailevat keskenään: Lopunperä 3 - Sielujensyöjä saapuu (Lehmäoja, 2013; ISBN 978-952-67813-2-7).
Luin kolme sarjakuvakirjaa lähestulkoon peräkkäin, ja hiukan jo väsähdin tarinaan. Mutta jos teossarja saa jatkoa, epäilemättä tartun kirjoihin, sen verran hyvin Rinne on saanut tarinansa toimimaan.
Miha Rinne jatkaa Lopunperä-sarjakuvaa, ja osa teoksen jaksoista on julkaistu Koululainen-lehdessä vuosina 2007-2009. Fantasia ja tieteiskirjallisuus limittyvät tarinassa joka on sopivassa määrin outo, niin että kirja tuli nopeasti luettua: Lopunperä 2 - Ison mustan pöön suo (Lehmäoja, 2011; ISBN 978-952-67409-2-8).
Tiedemiehet Basil ja Elvin sekä heidän rakentamansa robottityttö Lili selvittelevät Lopunperän salaisuuksia, ja tällä kertaa vuorossa on suolla väijyvä pelottava hirviö. Siinä määrin onnistunut tämä sarjakuva oli, että päätin hankkia seuraavankin osan käsiini.
Miha Rinne julkaisi Koululainen-lehdessä vuosina 2006-2007 sarjakuvaa, josta on tarkoitus tulla myös kirjaksi toimitettu versio, kunhan rahoitus tälle järjestyy. Kirjastosta löytyi teossarjan ensimmäinen osa: Lopunperä 1 - Lopunperän tarinat (Lehmäoja, 2010; ISBN 978-952-67409-1-1).
Sarjakuva kertoo kahdesta Lopunperään joutuneesta tiedemiehestä, Basil Jodorowskystä ja Elvin Kleinista sekä heidän rakentamastaan robottitytöstä. Rinne yhdistelee näppärästi fantasian ja tieteissarjakuvan elementtejä, eikä kokonaisuus ole ollenkaan hassumpi.
Suomessa on jo melkoisen aikaa hehkutettu peliteollisuuden merkityksestä, mutta mitä tämä peliteollisuus oikein on? Miha Rinne on tehnyt aiheesta sarjakuvaromaanin, joka ilmiselvästi pohjautuu pitkään omakohtaiseen kokemukseen alasta, siitä miten se alkoi pienestä nyrkkipajatouhusta ja lopulta muuttui teolliseksi tuotannoksi: Matkailua pelialalla (Lehmäoja, 2013; ISBN 978-952-67813-3-4).
Sarjakuva pohjautuu tekijän blogiin, mutta en olisi teosta löytänyt ellei se olisi ollut tarjolla kirjaston sarjakuvahyllyssä. Sivuja kirjassa on 235, ja aikamoisen kaaren peliteollisuudesta se piirtää.
Kirjassa esiintyvillä hahmoilla voi kuvitella olevan vastineita todellisuudessa, mutta peliteollisuudesta huonommin perillä oleva ei voi kuin ihmetellä hahmojen nyrjähtäneisyyttä. Näissä käsissä on alan tulevaisuus...
Tässä vielä ote teoksen esittelytekstistä:
Fiktiivinen tarina pelialan kokemuksista. Se perustuu kulttisuosiota saaneeseen blogisarjakuvaan, joka ilmestyi viisi vuotta, ennen kuin se laajennettiin yli 200-sivuiseksi tarinaksi fanien panostuksella joukkorahoituskampanjan avustamana. Kun kaksi nuorta opiskelijaa saavat tilaisuuden tehdä dokumenttia pelialasta 15 vuoden ajan, he tarttuvat siihen hetkeäkään epäröimättä. Alkaa pitkä matka kohti peliteollisuuden syövereitä, jonka aikana he tutustuvat suomessa ja ulkomailla toinen toistaan oudompiin hahmoihin. Heidän odysseiainsa muuttaa pysyvästi heidän käsityksensä pelialasta, ja siinä työskentelevistä ihmisistä, sekä myös heidän elämänsä siinä sivussa.
Juha Haataja työskentelee tutkimuksen tietotekniikan parissa ja pitää kirjallisuudesta, luonnosta ja valokuvauksesta.
Tekstit
