Hiiop, Jeeves

Kirja Hiiop, Jeeves (Teos, 2010; suom. Kaisa Sivenius; ISBN 978-951-851-271-7) sisältää kaksi P. G. Wodehousen romaania ja yhden novellin, joissa kaikissa seikkailevat Bertie Wooster ja hänen herrasmiespalvelijansa Jeeves.

Romaanit ovat Hiiop, Jeeves! ja Huomenta, Jeeves! ja novelli on Bingo pulassa. Luin nämä yhteen menoon, ja lievä yliannostus oli vaarassa, mutta toisaalta Wodehouse kirjoittaa niin hienosti, että vaikea on lukemista lopettaa.

Parivaljakko Bertie ja Jeeves on täydessä terässä näissä tarinoissa. Käänteitä on niin paljon, että ihmetyttää miten kukin kertomus pysyy kasassa, varsinkin kuin nimellisenä kertojana, minä-muodossa, on Bertie, jolta useimmat asiat menevät vähän sekaisin.

Lukija saa nauttia niin Bertien aiheuttamista katastrofeista kuin Jeevesin välillä liiankin monimutkaisista yrityksistä saattaa tilanne järjestykseen.

Jonkin verran toistoa näissä tarinoissa on, se myönnettäköön, ja siitä syystä lienee hyvä pitää muutama kuukausi väliä Wodehouse-annosten lomassa, mutta varsin riemastuttavaa, ellen sanoisi herkullista, jopa kerrassaan nerokasta, on Wodehousen kerronta.

Kiitos, Jeeves

Kirja Kiitos, Jeeves (Teos, 2009; suom. Kaisa Sivenius; ISBN 978-951-851-252-6) sisältää kaksi P.G. Wodehousen romaania ja yhden novellin, joissa seikkailevat Bertie Wooster ja palvelijansa Jeeves. Ja kuten Jeeves-tarinoissa aina, kommellus seuraa toistaan.

Alkuperäiset romaanit Right ho, Jeeves ja Thank you, Jeeves ilmestyivät kirjoina vuonna 1934 ja novelli Jeeves makes an omelette vuonna 1959. Tähän nähden on ihmeellistä, miten hyvin tarinat elävät nykyajassa.

Osin syynä lienee se, että suomentaja on istuttanut kirjojen kielen hyvin nykysuomeen. Toisaalta Wodehouse on ollut aikansa tasalla ja jopa edellä, viittaahan hän kirjan romaaneissa muun muassa "tiedemiehiin jotka suunnittelevat atomin halkaisemista". Niin, ja aika nykyaikaiselta tuntui myös maininta siitä miten moottoriveneen perässä vedetyllä lainelaudalla hurjastellaan, siis vuonna 1934.

Wodehouse osaa vetää tarinaansa ihan kummallisiin mutkiin niin että jokainen tarinan käänne tuntuu luontevalta, mutta samalla lukijaa huvittaa niin että tosiaan saa pidätellä ettei purskahtaisi ääneen nauramaan.

Varsinkin kirjan toinen tarina, Kiitos, Jeeves, on ilotulitusta parhaimmillaan. Ihan aluksi Jeeves irtisanoutuu Woosterin palveluksesta, koska ei kestä tämän banjonsoittoa, ja siitäkös seuraa kommellusten kavalkadi vailla vertaa.

Melkoisen osan tarinasta Wooster joutuu viettämään naama mustana, sillä hän joutuu naamioitumaan jazzyhtyeen jäseneksi päästäkseen pakoon veneestä jonne hänet kidnappasi mies joka oli päättänyt että Wooster menee hänen tyttärensä kanssa naimisiin. Ja tämä on vain sivujuoni varsinaisessa tarinassa!

Hyväsydäminen mutta jatkuvia katastrofeja ympärilleen tuottava Wooster ei selviäisi hankaluuksista ilman Jeevesin nerokkaita neuvoja. Uskomattoman parivaljakon on Wodehouse hahmoissaan saanut aikaan.

Hyvää joulua, Jeeves

Kirja Hyvää joulua, Jeeves (Teos, 2011; suom. Kaisa Sivenius; ISBN 978-951-851-417-9) sisältää kolme P.G. Wodehousen tarinaa, joissa Bertie Wooster ja hänen palvelijansa Jeeves ajautuvat kommelluksesta toiseen. Tämä on kirjasarjan kolmas teos ja sisältää kertomukset Kevättä rinnassa, Jeeves, Eri reilua, Jeeves ja Hyvää joulua, Jeeves.

Tässä on mainittava pienestä kauneusvirheestä, sillä kirjan alussa olevassa sisällysluettelossa ovat näiden kertomusten sivunumerot aika lailla päin prinkkalaa - mikä kyllä tavallaan sopii kertomuksiin.

Tarinoiden päähenkilö Bertie Wooster pitää poikamiehen elämästä: juopottelusta, tupakoinnista ja tikanheitosta kerhollaan. Bertie on avuton ja katastrofialtis - hänen Agatha-tätinsä sanoo että Bertiella on helmikanan aivot. Mutta Bertie on kilti ja sympaattinen hahmo, brittiaristokratian tyyppiesimerkki, ja hän selviytyy palvelijansa Jeevesin avulla kommelluksista.

Wodehouse on melkoinen taituri kirjoittajana. Hän punoo tarinansa minä-muodossa Bertie kertomana, mikä tuottaa tiettyä haastetta tarinankerronnassa, kun Bertie ei ole mitenkään älyn jättiläinen ja useimmat tilanteet menevät häneltä ohi. (Lukijaa kyllä naurattaa.)

Wodehouse käyttää apunaan dialogia, puhelinkeskusteluja, sähkeitä, niin että tarina tuntuu hyvinkin modernisti kerrotulta. Toki kertomuksissa on myös ajan patinaa, siitä ajasta jolloin herrasväen taloissa oli palvelijoita ja etiketistä piti pitää kiinni kaikin keinoin.

Tarinat ovat komedioita, mutta samalla myös dekkareita, joiden ongelmanasettelu liittyy yleensä siihen, miten estää Bertietä joutumasta naimisiin ja muuttamaan elämäänsä vähemmän miellyttäväksi. Ja kerta kerran jälkeen Jeevesin neuvot auttavat ratkaisemaan pulman kaikkien kannalta onnellisesti.

Hieno lukukokemus tämä kirja. Täytyy hankkia käsiin kaksi aiempaakin nidettä ja palauttaa mieleen lisää parivaljakon seikkailuista.