Pekka Isotalus, Jari Jussila ja Janne Matikainen: Twitter viestintänä - ilmiöt ja verkostot

Pekka Isotalus, Jari Jussila ja Janne Matikainen ovat toimittaneet kirjan Twitterin käytöstä Suomessa, erityisesti siitä miten Twitter on löytänyt tiensä politiikan ja journalismin toimijoiden arkipäiväiseksi työkaluksi: Twitter viestintänä - ilmiöt ja verkostot (Vastapaino, 2018; ISBN 978-951-768-615-0).



Kirjassa on vahva tutkimuksellinen ote, mutta käytännönläheisyyttäkin piisaa, ja moni kirjassa analysoiduista Twitteriin liittyvistä tapahtumista on vielä kohtalaisen tuoreessa muistissakin. Verkostot ja niiden dynamiikka Twitterin kaltaisessa some-ympäristössä on kiehtova ja moniulotteinen tutkimuskohde, ja kirjan artikkeleista löytyy runsaasti pohdittavaa sekä Twitterin käyttäjille että yhteiskunnallisesti ilmiöistä muuten kiinnostuneille.

Twitteristä on tullut tärkeä viestintäväline monille poliitikoille, aktivisteille, toimittajille, julkkiksille ja urheilijoille. Terrori-iskujen, erilaisten katastrofien ja muiden suurten uutistapahtumien yhteydessä Twitter on nopea ja tärkeä tiedonvälittäjä. Tviiteistä leimahtaa hetkessä erilaisia somekohuja ja poliittisia kuohuja, puhutaan jopa Twitter-vallankumouksista. Twitteriä on kuvattu myös eliitin mediaksi, sillä eri alojen eliitti viestii ja verkostoituu siellä keskenään sekä luo uudenlaisia yhteenliittymiä ja valtakeskittymiä.

Twitter viestintänä arvioi suositun yhteisöpalvelun yhteiskunnallista merkitystä eri näkökulmista. Kirjassa valotetaan politiikan ja Twitterin monisyisiä suhteita, uutismedioiden muuttunutta roolia sekä organisaatioiden ja yritysten uutta viestintämaisemaa somen aikakaudella. Teos on ensimmäinen tutkimukseen perustuva kirja Twitteristä viestinnällisenä ilmiönä ja viestinnän välineenä.

Minna Eväsoja: Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani

Minna Eväsoja kertoo elämästä Japanissa, sisältä päin havainnoituna, siitä mitä on opiskella japanilaisten todellisuudessa: Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani (Gummerus, 2016; ISBN 978-951-24-0266-3).



Kirjan kuvaukset japanilaisesta kulttuurista, erityisesti opettajien auktoriteetista suhteessa oppilaisiin, ovat melkoisen ravisuttavia. Mukana on iso annos huumoria, ja pakko on ihailla kirjoittajan innostusta Japaniin, siihen antaumukseen joka hänellä on ollut kulttuuriin perehtymisessä.

Oma tyttäreni on parhaillaan vaihto-oppilaana Japanissa, ja jossain määrin samanlaisia ovat hänen kokemuksensa olleet opettajien ja oppilaiden suhteista sekä muusta elämästä japanilaisessa todellisuudessa.

Japanissa muodit ja virtaukset voivat muuttua nopeasti, mutta asenteet eivät. FT Minna Eväsoja kävi 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Sen jälkeen hän on asunut ja matkustanut Japanissa, opiskellut japanin kieltä ja japanilaista estetiikkaa harvinaiseen tapaan länsimaalaisena japanilaisten joukossa.

Tässä kirjassa Eväsoja kertoo mitä on saanut kokea vuosikymmenen aikana. Hän katsoo japanilaista mielenlaatua, japanilaisten asennetta elämään, Kioton arkea, ja näkee länsimaisittain merkillisen, pahimmillaan mielettömän, parhaimmillaan hullunkurisen, ihastuttavan maan. Kirja on kokoelma hersyviä, joskus härskinrohkeita, monesti kauniita ja yleensä hauskoja tarinoita japanilaisesta kulttuurista ja siitä, kun suomalaisnainen kohtaa sen.

"Minulle elo Japanissa oli yhtä suurta näytelmää, jossa otin sen roolin, joka minun odotettiinkin ottavan, jotta pysyisin niin 'sisäryhmässä' kuin se ulkopuoliselle, gaijinille, vain ylipäätänsä oli mahdollista. Talo Hitsijisarucholla oli turvapaikka, jossa saattoi olla oma itsensä, potkaista kengät pois jalasta ja juosta kuuman ja hikisen päivän päätteeksi jääkaapille, sihauttaa Kirin-oluttölkin auki ja juoda siitä puolet - tölkin suusta, ihan seisaaltaan."

Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio - huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina

Melkomoisen suosion on saanut Jari Aarniosta kertova kirja, tätä kirjoittaessa siitä on Helmetissä varauksia 1235. Minna Passi ja Susanna Reinboth onnistuvat erinomaisesti kuvaamaan mistä sankaripoliisin romahduksessa oli lopulta kyse: Keisari Aarnio - huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina (HS-kirjat, 2017; ISBN 978-952-5557-83-1).



Tarina on sinänsä tuttu lehtien palstoilta, mutta kirjaan mahtuu paljon taustoittavaa tietoa ja yksityiskohtia joita lehdistä ei löydy. Erinomainen dokumentti tapauksesta jollaista kerta kaikkiaan ei olisi pitänyt pystyä syntymään. Poliisin valvonta petti ja sitä kautta romahdus oli totaalinen.

Keisari Aarnio johdattaa lukijat Suomen vakavimman huume- ja virkarikosoikeudenkäynnin kulisseihin. Se kertoo, miten Helsingin huumepoliiseja johtanutta sankaripoliisia Jari Aarniota alettiin epäillä myös alamaailman johtajaksi. Oikeusprosessit ovat vielä kesken, mutta kuva Aarniosta on muuttunut pysyvästi. Aarnion kulissit romahtivat viimeistään silloin, kun hän tunnusti käyttäneensä satoja tuhansia euroja hämäräbisneksillä hankittua rahaa.

Poikkeukselliset rikosepäilyt ovat herättäneet ihmetystä ja kysymyksiä. Olisiko Aarnion toimiin pystytty puuttumaan tarkemmin? Mitä tiedettiin poliisin johdossa? Miten tämä oli kaikki mahdollista? Näihin kysymyksiin Helsingin Sanomien palkitut rikos- ja oikeustoimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth hakevat vastauksia. He alkoivat selvittää Aarnioon ja huumepoliisiin liittyviä epäselvyyksiä jo ennen esitutkinnan aloittamista. Kirjaa varten he ovat käyneet läpi kymmeniä tuhansia sivuja asiakirjamateriaalia ja haastatelleet satakunta ihmistä. Aineisto paljastaa, että totuus on tarua ihmeellisempää, eikä yllättävistä käänteistä ole pulaa.

Anu Partanen: Pohjoinen teoria kaikesta - parempaa elämää etsimässä

Anu Partanen vertaa Yhdysvaltoja ja Pohjoismaita keskenään, pohtien sitä millaisessa yhteiskunnassa yksilön vapaus ja riippumattomuus toteutuu parhaiten: Pohjoinen teoria kaikesta - parempaa elämää etsimässä (Tammi, 2017; suom. Sami Heino ja Anu Partanen; ISBN 978-951-31-7836-9).



Teos on monessa mielessä silmät avaava, eikä ihme että siitä on Helmetissä tätä kirjoittaessani 161 varausta. Se mitä Trumpin valtaan nousun jälkeen on Yhdysvalloissa tapahtunut korostaa entisestään pohjoismaisen valtiomallin erinomaisuutta ja paremmuutta. Toki meilläkin on ongelmia, mutta ei sellaisia jotka vievät ihmisiltä vapauden. Hyvä koulutus ja terveydenhoito ovat Yhdysvalloissa vain harvojen oikeutettujen herkkua, meillä ne takaavat kenelle tahansa mahdollisuuden päästä elämässään eteenpäin.

Alkuteos: Nordic theory of everything - In search of a better life. Terävää yhteiskunnallista analyysia. Millaisessa yhteiskunnassa on hyvä elää?

Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteiskuntamallit vertailussa. Toimittaja Anu Partanen tarkastelee amerikkalaisen ja pohjoismaisen keskiluokan elämää ja nivoo yhteen omia kokemuksiaan, haastatteluja ja huolellista journalistista tutkimustyötä kertoakseen tarinan erilaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen vaikutuksista tavallisten ihmisten arkeen ja vapauteen. Partanen tekee selväksi, että pohjoismainen yhteiskunta tukee tämän päivän maailmassa periamerikkalaisia arvoja, kuten vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksien tasa-arvoa, paremmin kuin amerikkalainen malli. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vanhempainvapaat, päivähoito, terveydenhoito ja koulutus ovat jokaisen kansalaisen ulottuvissa toisin kuin Yhdysvalloissa. Tällaisia palveluja on usein pidetty sekä Suomessa että Yhdysvalloissa merkkinä sosialistisesta holhousvaltiosta, mutta muuttaessaan Yhdysvaltoihin 2008 Partanen oivalsi pian pohjoismaisen mallin päinvastoin turvaavan jokaisen yksilön vapauden ja riippumattomuuden siitä, millaiseen perheeseen tai ympäristöön tämä sattuu syntymään.

Sarah Forbes: Seksiä museossa - merkillinen urani New Yorkin rohkeimmassa museossa

Sarah Forbes kertoo suoraan ja kiertelemättä työstä museossa jonka teemana on yksi ihmiselämän keskeisimmistä: Seksiä museossa - merkillinen urani New Yorkin rohkeimmassa museossa (Gummerus, 2017; suom. Tero Valkonen; ISBN 978-951-24-0353-0).



Forbes löytää monenmoista omaperäistä lähestymiskulmaa teemaansa, alkaen siitä miten museossa kävijät - tai sen tuntumassa piipahtavat ihmiset - teemaan suhtautuvat. Suomalaisena kiinnosti huomata että Tom of Finland saa teoksessa myös maininnan.

New Yorkin seksimuseo on maailman suurimpia. Kun vastavalmistunut antropologi Sarah Forbes tulee valituksi seksimuseon kuraattoriksi, alkaa taival, joka muuttaa nuoren naisen elämän. Hänen huoneensa on täynnä porno-vhs-nauhoja, ja pian hän huomaa, että työsarkaan kuuluu mitä ihmeellisempiä esineitä ja kysymyksiä. Kuinka esimerkiksi pitää huolta siitä, etteivät museonkävijät testaa näyttelyesineitä? Tätä ei todellakaan koulussa opetettu.

Työn mukana seuraa sen maine. Tulee ero poikaystävästä ja identiteettikriisi: Kuka voisi olla vilpittömästi kiinnostunut tällaisessa työssä olevasta naisesta?

Seksiä museossa on riemukas ihmisyyden kiellettyjen alueiden kuvaus. Se pitää kehdata lukea.

Henri Elo: Löydä helmet - vältä kuplat! Tie tuottavaan osakesijoittamiseen

Nyt kun pörssissa tuntuu taas olevan nousukauden tunnelma pörssilistautumisineen ja sen sellaisine jännitysmomentteineen, päätin lainata kirjastosta sijoitusoppaita, joista esimerkiksi sopii Henri Elon teos Löydä helmet - vältä kuplat! Tie tuottavaan osakesijoittamiseen (Tmi Henri Elo, 2011; ISBN 978-952-67601-0-0).



Teos on lyhyehkö, vajaat 200 sivua pitkä, paikoin monipolvinen, enemmän esimerkkitapauksiin kuin yleistettävissä oleviin periaatteisiin pohjautuva. Aika on monessa kohdin vienyt tekstiltä pohjan pois, mutta toki jonkinlaista todistusvoimaa kirjalla edelleen on, lähinnä ilmestymishetkensä ilmiöistä ja tilanteista. Kukaan ei kirjan avulla pysty oppimaan pörssisijoittamisen mestariksi, mutta jonkinlaista kuvaa se antaa ihmisistä jotka sijoittamista harrastavat.

Kirjassa kerrotaan yritystalouden ymmärtämisestä osaketuoton oivaltamiseen. Kirja on matka pörssin ja tilinpäätöksen perusteista niihin arvonmäärityksen ja salkunhoidon avainasioihin, joiden avulla menestyvä sijoittaja erottuu onnenonkijasta. Kirja sisältää kymmenittäin helppolukuisia faktalaatikoita, muistisääntöjä ja käytännön yritysesimerkkejä. Kirja sisältää myös noin 10 kokonaan uutta case-esimerkkiä. Kirjan sisältö ja johtopäätökset perustuvat lukuisiin empiirisiin tarkasteluihin.

Kirja soveltuu niin aloitteleville kuin kokeneemmille sijoittajille. Se antaa faktatietoa myös useille eri alojen ammattilaisille, kuten sijoitusneuvojille, rahoituspäälliköille, yritys- ja talousjohtajille, yrittäjille, opettajille ja toimittajille.

Jussi Hyöty: Osakekeissien pauloissa - intohimona analyysi

Jussi Hyöty kertoo siitä, miten yritysten arvoa määritetään pörssissä, käytönnön esimerkkien kautta: Osakekeissien pauloissa - intohimona analyysi (Talentum, 2006; ISBN 952-14-1134-1).



Kirjan ilmestymisestä on yli kymmenen vuotta, joten aika on ajanut sen ajantasaisuudesta ohi, mutta toisaalta on kiinnostavaa katsoa missä määrin kirjoittaja osui analyyseissään oikeaan tutkittujen yritysten pitkän aikavälin kehittymisen näkökulmasta. Tämäkin näkökulma on sinänsä problemaattinen, koska kirjoittajan tavoitteena on ollut pikemminkin havainnollistaa sitä, miten yrityksen pörssiarvoa ja todellista arvoa voi pyrkiä vertaamaan saatavissa olevan tiedon pohjalta, tavoitteena löytää tilanteita joissa ostamalla tai myymällä väärin arvotettuja kohteita voisi ansaita rahaa.

Varsin uskottavasti Hyöty urakastaan joka tapauksessa suoriutuu, toisin kuin moni kirjassa esimerkkeinä käytetyistä yrityksistä.

Kirja sisältää esimerkkejä pörssimarkkinoiden toiminnasta, joka voi olla yllättävää, mutta myös arvattavissa. Kirjan esimerkit ovat ainutkertaisia tapahtumia osakemarkkinoilla, joilla on arvoa markkinoiden toiminnan ja teorian ymmärtämisessä. Esimerkkitapaukset opettavat, miten markkinat todellisuudessa toimivat ja kertovat, miten markkinataloudessa menestytään.

Keissipohjainen analyysikirja, josta löytyy 7 "klassista" todellista osakemarkkinakeissiä sekä keisseihin liittyvää käytännön teoriaa. Käytännön teoriaosat sisältävät toimintamalleja ("teorian soveltamista"), joita ei välttämättä ole julkistettu aiemmin. Teos on perinteisiä ajattelumalleja haastava ja käytännön teoriaa esittelevä. Kirja sopii sekä yritystalouden kehityksestä kiinnostuneille että osakemarkkinoiden toiminnasta kiinnostuneille. Kirja sopii osakesijoittajille, mutta parhaan annin saa maalaisjärjellä ajatteleva, ennakkoluuloton ja teoriaa ymmärtävä lukija. Kirja sopii myös markkinoiden ammattilaisille.

Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä: Karkotetut - mitä heille tapahtuu?

Kaisa Viitanen, Johanna Kippo ja Anne Ignatius ovat kirjoittaneet tekstin sekä Katja Tähjä ja Laura Oja ottaneet valokuvat kirjaan, joka näyttää millaisia ihmisiä karkoituspäätökset koskevat: Karkotetut - mitä heille tapahtuu? (Kustantamo S&S, 2016; ISBN 978-951-52-3831-3).



Osassa kirjan tarinoista mennään hyvinkin lähelle ihmisiä, osassa taas pidetään jonkin verran etäisyyttä, mutta ihmisyys tulee ilmiselväksi, samaten se miten erilaisia ihmiskohtaloita karkoituspäätökset koskettavat. Mustavalkoinen ei ole tämä maailmamme, vaikkakin paikoitellen epäinhimillinen.

Joka vuosi Euroopan unionin jäsenmaat häätävät 160 000 ihmistä. Se on reilu jyväskylällinen ja vajaa turullinen ihmisiä. Mitä me tiedämme heistä?

Toimittaja Kaisa Viitanen ja valokuvaaja Katja Tähjä työryhmineen matkustivat neljän vuoden aikana seitsemään maahan ja haastattelivat ja kuvasivat EU-maista vastentahtoisesti poistettuja. Karkotetut on kirja heistä. Se on ensimmäinen suomalainen tietokirja vaietusta aiheesta. Kirjaan on haastateltu myös saattopoliisia.

Moni karkotettavista on ehtinyt juurtua Eurooppaan. Heillä on työpaikka, ystäviä, perhe ja identiteetti, mutta ei oleskelulupaa. He ovat ehkä syntyneet Suomessa ja käyvät koulua, kuten Teophania. Toiset eivät ole ehtineet juurtua, mutta he haaveilevat tulevaisuudesta niin kuin tulevaisuudesta haaveillaan. Syynä voi olla rakkaus, niin kuin Shvanilla, tai toive paremmasta elämästä, kuten Chailailla. Osa pakenee kidutuksen uhkaa, osa kuolemanvaaraa. Esimerkiksi Alain.

Teophania, Shvan, Chailai ja Alain on jo karkotettu ja heidänlaisiaan karkotetaan koko ajan. Reittilennoilla ja erikoislennoilla, nippusiteissä ja ilman, saattajan kanssa ja omin päin. Moni alkaa välittömästi suunnitella uutta matkaa Eurooppaan.

Häädettävien määrä tulee nousemaan, ja Euroopassa tehostetaan palautusjärjestelmiä, vaikka ensin pitäisi kysyä, miksi. Ovatko karkotukset tarpeellisia, saati hyödyllisiä?

Stuart Franklin: The documentary impulse

Stuart Franklin pohtii kirjassaan dokumentaarisuutta, niitä syitä minkä takia ihmiset valokuvaamalla ja muilla tavoin haluavat dokumentoida kokemustaan maailmasta: The documentary impulse (Phaidon Press, 2016; ISBN 978-0-7148-7067-0).



Kirjassa on yllättävän vähän valokuvia ottaen huomioon että kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu valokuvaaja. Painopiste on tekstissä, eikä teksti niinkään pudottele esiin faktoja kuin tuo esille dokumentaarisuuden eri muotoja - ja sokeita pisteitä.

Kuuluisasta Tiananmenin aukiolla Pekingissä ottamastaan valokuvasta Franklin kirjoittaa melkeinpä väheksyvästi, korostaen tilanteen eri ulottuvuuksia, ja samaten sitä miten tapahtumat noteerattiin julkisuudessa eri puolilla maailmaa. Todellisuudessa on monia sävyjä ja värejä.

Award-winning photographer Stuart Franklin's exploration of how we, as humans, are driven to visually document our experiences and the world around us. Stuart Franklin took one of the most powerful photographs of the twentieth century - the 'tank man' in Tiananmen Square, Beijing, 1989.

From his insightful position as a photographer, Franklin explores why we are driven to visually document our experiences and the world around us. He focuses on photography but traces this universal need through art, literature and science. Looking at photojournalism, war photography and work recording our culture, Franklin identifies some of its driving impulses: curiosity, outrage, reform and ritual, the search for evidence, for beauty, for therapy, and the immortalization of memory. As our understanding of 'documentary' continues to expand, Franklin considers photographic staging - where, perhaps, the future of the genre may lie: in search of truth over fact.

"This book traces what I shall call the documentary impulse. Here I mean the passion to record, with fidelity, the moments we experience and wish to preserve, the things we witness and might want to reform, or simply the people, places or things we find remarkable... Photography (and journalism) practised respectfully has the power to educate us all towards a greater understanding and empathy towards others." -Stuart Franklin

Antony Penrose: The Lives Of Lee Miller

Antony Penrose kertoo äitinsä elämäntarinan kirjassa The Lives Of Lee Miller (1988; ISBN 0-500-27509-2).



Lee Miller oli elämänsä aikana muun muassa valokuvamalli ja sotavalokuvaaja, ja sattumisia mahtui tähän elämään tavattoman paljon. Hänen poikansa Antony Penrose on tehnyt omanlaisensa elämäntyön järjestellessään äitinsä jäämistöä, muun muassa kymmeniätuhansia valokuvia.

Kirjassa todetaan asioita ottamatta niihin isommin kantaa, mutta rivien välistä voi lukea melkoisesti, sen verran rajuja ja kummallisia olivat Lee Millerin elämänvaiheet lapsuudesta vanhuuteen. Muitakin kirjoja hänestä on tarjolla, mutta tämä lienee niistä kaikkein lähimmältä havainnoitu.

• Lee Miller: 1927: New York. Classically beautiful, she is discovered by Condé Nast and immortalized by Steichen, Hoyningen-Huene, Horst, and other famous photographers.
• Lee Miller: 1929: Paris. Protégé and lover of Man Ray, she invents with him the solarization technique of photography and develops into a brilliant Surrealist photographer.
• Lee Miller: 1939-1945: Europe. She becomes a U.S. war correspondent and covers the liberation of Paris. Her photographs of the Dachau concentration camp shock the world.

These are but three of the many lives of Lee Miller, intimately recorded here by her son, Antony Penrose, whose years of work on her photographic archives unearthed a rich selection of her finest work, including portraits of her friends Picasso, Braque, Ernst, Eluard, and Miró. To these are added many other photos that complement Penrose's highly readable biography of this uniquely talented artist. 171 duotone illustrations.

Wendy Northcutt: The Darwin awards: next evolution - chlorinating the gene pool

Wendy Northcuttin kirjan nimessä oleva sanaleikki on näppärä, tosin vaikeahko kääntää suomeksi, sillä "geenipoolin klooraus" kuulostaa kummalliselta, mutta kirja sitävastoin toimii hyvin kielestä riippumatta: The Darwin awards: next evolution - chlorinating the gene pool (Plume, 2009; ISBN 978-0-452-29563-6).



Wikipedia kuvaa Darwin-palkinnon taustoja seuraavasti:

Darwin-palkinto (engl. Darwin Awards) on yhdysvaltalaisen tieteilijän Wendy Northcuttin keksimä, luonnontieteilijän ja evoluutioteorian isän Charles Darwinin mukaan nimetty internetissä myönnettävä ironinen palkinto. Se myönnetään Homo sapiens -lajin yksilölle, joka on poistanut perimänsä lajin geenipoolista "erityisen typerällä tavalla" ja parantanut näin ihmislajin pitkäaikaisia selviytymismahdollisuuksia. Perimänsä voi poistaa geenipoolista esimerkiksi kuolemalla tai steriloimalla itsensä. Mikäli tapahtuman aikana kuolee viattomia sivullisia (joiden perimä geenipoolissa olisi mahdollisesti ollut hyödyksi), palkintoehdokas hylätään. Kaupunkilegendojen päätymistä palkituiksi pyritään välttämään.

Kirjasarjassa on ilmestynyt kymmenkunta teosta, joista olen pari selannut läpi. Ironisella otteella kirjoitettuja tarinoita tasapainottavat tutkijanäkökulmasta kirjoitetut artikkelit, joissa pohditaan erinäisten ilmiöiden taustoja, esimerkkinä se millaisia ominaisuuksia hyttysen syljellä on.

What crazy cocktail of DNA leads Homo sapiens to do pull-ups off the edge of a seventh-floor balcony or wrap their lips around a paintball gun and pull the trigger? How about offering a beer to a bear or self-testing a Taser? Why not go joyriding in a shopping cart strapped to an SUV or jump a drawbridge on a bicycle?

Fully illustrated with over a hundred new jaw-dropping and side-splitting feats of stupidity—and including science essays by guest writers and answers to FAQs about evolution in action—The Darwin Awards Next Evolution continues the tradition of honoring the victims of appallingly poor survival instinct who selflessly improve our gene pool by removing themselves from it.

Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin

Kimmo Ohtonen tarjoaa omakohtaisesti koettua luontoelämystä kirjassaan, jonka teksti on selkeää ja valokuvat vaikuttavia: Karhu - voimaeläin (Docendo, 2016 ; ISBN 978-952-291-214-5).



Kirja oli ehdokkaana tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolle vuonna 2016. Erinomainen työnäyte asiansa tuntevalta tekijältä.

Eräänä kesäyönä 9-vuotias poika karkasi metsään. Paljain varpain hän juoksi syvälle havumetsän hämärään, liikkui siellä äänettömästi kuin olisi itsekin ollut yksi metsän eläimistä. Tuntiessaan väsymystä poika piiloutui suuren kuusen juurelle lepäämään ja nukahti. Aamuyöstä hän heräsi oksien rasahduksiin, nosti varovasti päätään ja kurkisti tiheiden kuusien raosta. Silloin hän näki, kuinka metsän kuningas asteli mättäällä. Henkeään pidätellen poika seurasi karhun liikkeitä puiden varjoissa ennen kuin se katosi rämeikköön.

Tämä yöllinen kohtaaminen muutti tuon pojan elämänsuunnan. Metsä otti hänet omakseen. Siitä lähtien poika on tutkinut metsän elämää, yrittänyt ratkoa sen kuninkaan saloja. Nyt tuo poika, 34-vuotias luontotoimittaja ja -valokuvaaja Kimmo Ohtonen, on koonnut elämän mittaisen seikkailunsa karhun maailmassa kirjan kansien väliin.

Kimmo ottaa lukijansa mukaan omakohtaiselle tutkimusmatkalleen Kainuun korpimetsiin, petojen valtakuntaan. Suurpedoista on kerrottu vuosisatojen aikana lukemattomia tarinoita. Edelleen ne herättävät meissä kunnioitusta ja pelkoa, jopa vihaa. Kimmon matkassa pääsemme seuraamaan petojen elämää lähietäisyydeltä, tapaamme niin sudet, ahmat kuin lukuisat muutkin metsän asukit. Tarinan keskiössä on kuitenkin itse metsän kuningas, jonka seurassa Kimmo on päässyt viettämään lukuisia öitä korpimetsän hämärässä. Sävähdyttävät valokuvat värittävät Kimmon kertomuksia elämästä karhun valtakunnassa.

Upeasti kuvitettu teos, jossa karhutietous ja metsän pojan kasvutarina kietoutuvat huikeaksi kokonaisuudeksi. Metsä on tuhansien tarinoiden ja salaisuuksien maailma, jossa niin eläimet kuin monet ihmisetkin kasvavat ja oppivat elämänsaloja.

Karhu - voimaeläin onkin ennen kaikkea ihmismatka meidän alkujuurillemme, sinne mistä me olemme kaikki lähteneet. Matka, jonka edetessä lukija pääsee myös pohtimaan omaa luontosuhdettaan. Mitä tunnet, kun vaellat syvällä havupuiden labyrintissä?

Markku Kuisma: Valtion yhtiöt - nousu ja tuho

Markku Kuisma kertoo selkeäsanaisesti Suomen valtion omistajapolitiikan kiemuroista, siitä miten valtionyhtiöitä luotiin ja miten niille ajan mittaan on käynyt, mukaan lukien se miten jotkut ajattelevat yhtiöitä pikemminkin valtion rasitteena kuin voimavarana: Valtion yhtiöt - nousu ja tuho (Siltala, 2016; ISBN 978-952-234-386-4).



Kirja on erinomainen puheenvuoro valtionyhtiöitä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toivottavasti se auttaa välttämään tekemästä lyhytnäköisiä päätöksiä jotka myöhemmin osoittautuvat katastrofaalisen huonoiksi.

Markku Kuisman teos kertoo valtiollisten suuryritysten synnystä, noususta ja tuhosta. Tarkastelun kohteena on miljardien eurojen rahakasan vaihtelevat kohtalot ja komea joukko isoimpia pörssifirmojamme, sellaisia kuin Fortum, Stora Enso, Kemira, Outokumpu, Neste, Valmet, Metso, SSAB-Rautaruukki ja Outotec. Kaikilla näillä yhtiöillä on värikäs menneisyys, jota jotkut häpeävät, ja kiistelty tulevaisuus, joka on osa Suomen nousua tai tuhoa. Tarina alkaa norjalaisten omistaman Ab W. Gutzeitin kansallistamisesta itsenäisyyden alkuhämärässä ja jatkuu nykypäivään. Valtio osti 1918 osake-enemmistön pörssiyhtiöstä, joka omisti puolen miljoonan hehtaarin verran metsäomaisuutta ja runsaasti vesivoimaa. Sittemmin muodostettu Enso-Gutzeit Oy on nykyisen metsäjätti Stora Enson edeltäjä. Gutzeitin muodonmuutos oli sekava vyyhti ison rahan liikkeitä, spekulaatiota, pankkikilpailua, valtataistelua, suurvaltapolitiikkaa ja väkeviä intohimoja. Samat perusvoimat jylläsivät myöhemmin Outokummun, Nesteen ja muiden valtion suurten firmojen läpimurrossa.

Raija Hentman: Etelä-Suomen retkeilyopas 2 - Luontokohteita pääkaupunkiseudulta itään

Raija Hentman tekee jälleen kerran erinomaista työtä pääkaupunkiseudun lähiympäristön retkeilukohteiden esittelyssä: Etelä-Suomen retkeilyopas 2 - Luontokohteita pääkaupunkiseudulta itään (Minerva, 2016; ISBN 978-952-312-259-8).



Tämmöisen kirjan käsiinsä saadessaan tulee harmitelleeksi, miten vähän aikaa on retkeilykohteisiin tutustumiseen. Mutta toisaalta muutama uusi kohde vuodessa riittää, niissäkin kun riittää tutkimista ja tutustuttavaa.

Etelä-Suomen retkeilyoppaan ensimmäisessä osassa esiteltiin länsipuolen 148 kohdetta kolmeen lohkoon jaettuina. Tässä toisessa osassa itäpuolen kohteita on 95 ja niissä esitellään yhteensä 106 reittiä kahtena eri lohkona. Maanmittauslaitoksen karttoihin tehdyt tarkat reittimerkinnät takaavat, että kohteet löytyvät. Kirjassa esitellään retkeilyreittejä, joilla voi samoilla päiväkausia, luontopolkuja, joilla viivähtää tunnin tai pidempään, historiaan johdattavia muinaispolkuja ja reittejä, joista ilahtuvat erityisesti lapset. Kohdeselostusten lisäksi kirja antaa tiivistettyä tietoa valituista kasveista, eläimistä, geologisista kohteista, historiallisista paikoista ym.

Lempi Torppa: Jokaisen naisen kirja

Kirjastosta löytyy vuonna 1946 ilmestynyt teos Jokaisen miehen kirja, josta kirjoitin arvionkin. Tasapuolisuuden vuoksi lainasin myös vastaavasti otsikoidun naisnäkökulmaa tarjoavan teoksen: Jokaisen naisen kirja (Kivi, 1948; 6. täyd. painos). Teoksen toimittaja on Lempi Torppa - epäilin tätä jopa nimimerkiksi mutta erehdyin - ja kirjoittajina pitkä lista eri alojen asiantuntijoita (joista osa kirjoitti nimimerkillä).



Veikkaisin että teos on aikoinaan ollut kohtalainen myyntimenestys. Nykypäivän näkökulmasta tekstissä on melkolailla nostalgiaa. Elämme toisenlaisia aikoja, mutta toisaalta jotkin asiat eivät ehkä siltikään isosti ole muuttuneet.

Lars Monsen: 101 erätaitoa - retkeilijän parhaat vinkit

Lars Monsenin kirjan nimi antaa ymmärtää, että opaskirja ei ole mitenkään täydellinen kuvaus retkeilyssä tarvittavista taidoista, ja niin taitaa ollakin, mutta toisaalta aikamoinen määrä kaikenlaista hämmästeltävää löytyy tästä pienikokoisesta kirjasesta: 101 erätaitoa - retkeilijän parhaat vinkit (Karttakeskus, 2015; suom. Kaija Anttonen; ISBN 978-952-266-351-1).



Joistain asioista olisi toivonut enemmänkin tietoa, koska kirjan tekijä tuntuu osaavan asiansa, ja jotkin mukaan pujahtaneet vinkit taas tuntuivat melkoisen eksoottisilta, sellaisilta joille ei välttämättä löydy mitään todellista käyttötarvetta.

Tunnetun norjalaisen eräretkeilijän Lars Monsenin vinkit sujuvaan ja mukavaan elämään luonnossa. Ohjeita tulenteosta hyttysten karkotukseen, koiran kanssa melomisesta suunnistukseen.

Sisältö 
1 Tärkeimmät varustevinkit 
2 Vaatteet, jalkineet ja jalkojen hoito 
3 Suunnistus ja kulkeminen 
4 Leiripaikalla 
5 Tulenteko 
6 Keittimet keittoastiat ja ravinto 
7 Taitavaksi kalastajaksi 
8 Suunnittele oma eräretkesi 
Hyödyllisiä osoitteita 
Hakemisto

Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä

Kovasti on kehuttu tätä Andreas Tjernshaugenin kirjaa, jossa tarkkailun kohteena on ovat tiaiset, nuo talvenkestävät linnut, mutta yhtä lailla kirjassa pohditaan ihmisen suhdetta luontoon ja ihmisen kykyä ymmärtää tarkkailunsa kohdetta: Tiaisten salainen elämä (Atena, 2016; suom. Ulla Lempinen; ISBN 978-952-300-248-7).



Kuvittelin kirjan olevan erilainen kuin se sitten olikaan, sillä kuvia kirjassa on varsin vähän. Teos rakentuu tekstin varaan, ja teksti onkin sitten mitä kiehtovinta, helposti soljuvaa jutustelua joka etenee tarjoillen monenlaisia yllätyksiä, ajatuksia joita ei olisi tullut itse ajatelleeksi. Mitä kaikkea tiaisista voikaan oppia!

Kirja on taiten rakennettu, tarina kulkee muodollisesti vuoden rytmissä, alkaen tammikuun tapahtumista, tiaisten elosta talven keskellä, ja tästä edetään kohti kesää ja pesintäaikaa.

Kirjailija limittää kehyskertomukseensa monenlaisia asioita, kuvauksia omasta perheestä ja perhehistoriasta, ihmisen suhteesta tiaisiin, siitä hyödystä mitä tiaisista on tuhohyönteisten torjunnasta, tutkimustietoon siitä miten tiaisen käyttäytyminen vaihtelee yksilöittäin tai talitiaisen ja sinitiaisen välillä.

Mahtava kirja, ja vaikka voisi kuvitella että kerrottavaa ei paljon olisi, käykin päinvastoin, tulee tunne että kirja on vain pieni raapaisu kaikkeen siihen kiehtovaan mitä tiaiset ihmisille voivat opettaa.

Mitä tarkoittaa talitiaisen laulama titityy? Naapuririitoja, partnerin valintaa, mustasukkaisuus- draamoja ja jälkikasvukin pitäisi opettaa tulemaan toimeen omillaan.

Pikkulintujen elämä on yllättävän tutun kuuloista. Kun tiaisia tarkkailee pidempään, jokainen siivekäs paljastuu ainutlaatuiseksi yksilöksi, jonka luonne vaikuttaa tehtyihin valintoihin - aivan kuin ihmisilläkin. Saman pesän poikueesta yksi pelkää tuntematonta ja toinen lähtee heti rohkeasti tutkimaan uutta.

Tiesitkö, että talitiaiset saattavat kasvaa sinitiaisten pesissä ja oppivat laulamaan kuten vuokraisäntänsä? Tai että talitiaisten keltainen rinta on samaa väriä kuin syksyn keltaiset lehdet? Andreas Tjernshaugen seuraa tiaisten vuotta kevään hyönteisjahdista ja pesänrakennustouhuista siementen etsimiseen ja selviytymiseen pohjoisen ankarassa talvessa. Kaunis ja viisas Tiaisten salainen elämä kertoo kiehtovasti kotipihojemme tuttuakin tutummista vieraista, joiden elämästä tiedämme yllättävän vähän.

Nicholas Anderson ja Jorma Ketonen: Sijoita viisaasti - Tietopaketti jokaiselle sijoittajalle

Nicholas Anderson ja Jorma Ketonen ovat tekijöinä lähes 20 vuotta sitten ilmestyneessä tietokirjassa, jossa yritetään kertoa tavalliselle ihmiselle mistä talletuksissa, rahastoissa, obligaatioissa ja osakesijoittamisessa on kyse: Sijoita viisaasti - Tietopaketti jokaiselle sijoittajalle (Verotieto, 1997; ISBN 952-9898-15-0).



Aika on ajanut kirjasta aikalailla ohi, esimerkkinä se että puhutaan 12% korkotasosta ja siitä miten nopeasti pääoma kaksinkertaistuu korkoa korolle -periaatteella. Verotus on myös muuttunut noista vuosista melko lailla, joten kirjasta ei ole juurikaan apua käytännön tilanteisiin esimerkiksi osinkojen verotusta pohdittaessa. Perusasioista puhutaan kohtalailla selkeästi, mutta jollain tavalla hätäisesti, ikään kuin olisi ollut tavaton kiire tuottaa tekstiä, joten tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat eivät kunnolla erotu toisistaan.

Jonkinlaista nostalgiaa kirjan selailu tuotti, noista ajoista jolloin talouskasvu näytti lupaavalta ja pörssisijoittaminen kiinnosti yhä useampia ihmisiä. Eikä kukaan tiennyt, mitä tuleman piti.

Svend Brinkmann: Pysy lujana - elämä ilman self-helpiä

Svend Brinkmannin tietokirja tarjoaa suhteellisuudentajua ja realismia julkisuudessa paistattelevien itsekeskeisyyttä lietsovien menestystä ja vaikutusvaltaa -gurujen vastapainoksi: Pysy lujana - elämä ilman self-helpiä (Tammi, 2016; suom. Heikki Eskelinen; ISBN 978-951-31-8769-9).



On vallan mahtavaa että tämä kirja on suomennettu, ja näkisin mielelläni sen osana vaikkapa lukioiden opetusohjelmaa kaikenlaisen vallalla olevan hömpän vastapainona. Toki kirjasta on iloa varttuneemmille, mutta ehkä aikuisväestö on jo liian korruptoitunutta ja turtunutta jotta viesti voisi mennä perille.

Jämähdä reilusti paikoillesi! Kaikkien itsehoito-oppaiden vastaopas neuvoo heittämään yltiöpositiivisuuden romukoppaan ja sanomaan ei loputtomalle uudistumiselle. Svend Brinkmann antaa huutia itsepintaisesti kaikkialle työelämässä, koulutuksessa ja yksityiselämässä työntyvälle self-help-neuvontateollisuudelle ja kannustaa vastustamaan aikamme alituisia muutos- ja uudistumisvaatimuksia.

Hänen vastauksensa self-help-kirjallisuuden massiiviselle vyörylle on seitsenportainen ohje:

1) Lopeta itsetarkkailu,
2) Keskity elämäsi ikäviin puoliin,
3) Sano lujasti ei,
4) Pidä tunteesi kurissa,
5) Anna potkut valmentajallesi,
6) Lue romaani - älä self-help-opasta tai elämäkertaa,
7) Viihdy menneisyydessä.

Antaessaan nämä neuvot pilkettä silmäkulmassaan Svend Brinkmann kertoo, miten voi tulla toimeen itsensä kanssa, päästä irti rajattoman positiivisesta ajattelusta ja omaksua realistisemman elämänasenteen.

Svend Brinkmann on Ålborgin yliopiston psykologian professori ja Bergenin yliopiston II professori. Hänen tutkimuksensa ovat suuntautuneet psykologian, filosofian ja kulttuurintutkimuksen raja-alueille, ja hän on kirjoittanut runsaasti kirjoja ja artikkeleita näistä aihepiireistä. Parhaillaan hän tutkii psykiatristen diagnoosien yleistymistä ja on äskettäin saanut tähän tutkimukseensa Tanskan vapaan tutkimuksen neuvoston (Det Frie Forskningsråd) Sapere Audi -apurahan.