Miracle of Education: The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools

Hannele Niemi, Auli Toom ja Arto Kallioniemi ovat toimittaneet monipuolisen katsauksen opetukseen suomalaisissa kouluissa: Miracle of Education: The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools (Sense Publishers, 2012; ISBN 978-9460918094). Artikkeleissa viitataan moneen otteeseen Suomen PISA-selvityksessä saavuttamiin oppimistuloksiin. Pyrkimyksenä on ymmärtää mikä suomalaisessa järjestelmässä toimii ja missä olisi parannettavaa.

Kirja lähtee liikkeelle PISA-tuloksien esittelyllä Pasi Reinikaisen artikkelissa ”Amazing PISA results in Finnish comprehensive schools”, ja hyvin asia esitelläänkin. Artikkeli on pätevä katsaus siihen, mitä PISA oikeastaan on mitannut, ja millaisia tuloksia eri maissa on saavutettu.

Kristiina Kumpulaisen ja Timo Lankisen artikkeli ”Striving for educational equity and excellence” käsittelee suomalaisen järjestelmän erityispiirteitä: “[U]nlike in many other countries, in Finland student start school fairly late – at the age of seven – and spend less time at school. The students have fairly little homework and are rarely tested at the national level. In Finland, the schools create their own curriculum based on the national core curriculum. The teaching profession is highly valued and trusted. The teachers are not subjected to evaluation either. All these features highlight the uniqueness of the Finnish basic education system compared to many other countries.”

Muualla kirjassa todetaan, että kansallisen testauksen puuttuminen on PISA-tutkimuksessa parhaiten pärjänneiden maiden yhteinen ominaisuus. Ilmeisesti on niin, että opettajien osaaminen ja siihen luottaminen on avainasioita hyvässä opetuksessa. Lisäksi löytyy pohdintaa siitä, että kun opetuksessa on joskus pyritty oppilaiden välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen, niin ei tule unohtaa opettajan keskeistä roolia. Esimerkiksi tiedeopetuksessa opettajan tehtävä on totuttaa oppilaat tieteelliseen ajatteluun.

Suomalaista systeemiä voi luonnehtia reiluksi: “The objective of the Finnish basic education is to guarantee sufficient equity in education throughout the country. Equity of education stands for equality of opporturnities.”

Kehitettävääkin löytyy. Erja Vitikka, Leena Krokfors ja Elisa Hurmerinta pohtivat opetuksen sisältöä artikkelissa “The Finnish national core curriculum”, ja tuovat esille information ja tietämyksen muuttuneen roolin: “[K]nowledge, which is deemed culturally valuable, has also undergone a profound change, but the national curriculum has yet to follow.”