Sadevesirakkaus: Jyrki Pellinen

Ei kai tässä muu auta kuin todeta oma sivistymättämyyteni ja yrittää korjata tilanne. En ollut Jyrki Pellisen tuotannosta tietoinen ennen kuin hänestä huomasin maininnan jossain kirjablogissa. Helmetistä löytyi tämmöinen teos jonka nimi oli sopivan outo: Sadevesirakkaus (Lasipalatsi, 2005; ISBN 952-5439-90-9).



Pellinen sai hämmennyksiin, mutta samalla tuntui että tässä järjestellään lukijan päänuppia oudolla tavalla uusiksi. Konkreettinen limittyy abstraktiin, ja jossain syvällä tuntuu kuin elämä olisi. Tässä näyte:

Aamu on kaunis. 
      Kahvipöydällä on
                   kaikenlaisia pontimia.
      En myöskään puhu.
      Sanojeni viittausarvo on olematon.

Ja jos tuo edellä ollut lyhyt runo ei vielä iskenyt, tässä vielä lyhyempää, yllättävää:

Aurinko ihmisten kasvoilla
      ryöstää kesän

Jyrki Pellinen: Kuuskajaskari

Sain tuplaten sen mitä odotin kun lainasin tämän runokirjan, sillä Jyrki Pellisen alkuperäisten runojen lisäksi tässä oli Leevi Lehtolta runojen englanninkieliset käännökset ja jälkisanat: Kuuskajaskari (ntamo, 2007; ISBN 978-952-215-010-3).



Runot on taitettu sivulle samalla tavalla kuin alkuperäisteoksessa, ja englanninkieliset versiot pyrkivät noudattamaan samaa tyyliä, mukaan lukien tavutus ja muut typografiset keinot runoissa. Sivuja on 145, ei mikään ihan ohut runokirja, kaksikielisyydestä johtuen.

Osa runoista on proosarunoja, osa vapaamittaista, osa jotakin siltä väliltä. Runojen lukeminen oli haastavaa, näiden kanssa joutui painimaan, helpolla ei pääse, mutta toisaalta tuntui että tässä on kerta kaikkiaan omaperäinen runoilijan ääni. Ja vielä on muistettava, että teos ilmestyi vuonna 1964, ja siitä lähtien Pellinen on moneen kertaan palkittu ja huomioitu, ja epäilemättä täysin ansaitusti.

Englanninkieliset käännökset tuntuivat luontevilta, vaikka toisaalta en kyllä runoja osaa lukea englanniksi yhtä lailla kuin suomeksi, jokin kuilu siinä on, varsinkin tämäntyyppisen tuoreesti kieltä käyttävän taiturin ollessa kyseessä, runo ei vain ole sama käännettynä.



Mutta mistä sitten johtuu etten Pellisen runoja ole koskaan aiemmin lukenut? En tiedä, mutta tämä puute on välittömästi korjattava. Ikävä kyllä Helmet-kirjaston kerrallaan voimassa olevien varausten maksimimäärä (30 kpl) meni umpeen, mutta mahtui sinne yksi Pellisen teos vielä, Sadevesirakkaus, ja siitä sitten pitää jatkaa eteenpäin.

Otetaan vielä näyte runosta, en tiedä onko tämä epätyypillinen tästä kokoelmasta poimittavaksi, mutta jotenkin tämä vain tuntui hyvältä tavalta päättää kirja-arvio:

Ensin oli hiljaista. Luonnonkaltaiset 
näyt ja kalliot.
Ensin oli hiljaista.
Meren läheisyyteen kertyi muistoja menneestä ajasta. 
Tasaisesti parveilivat päivät keskenään.
Tasaisesti ilmaantui tämä päivä pyöreä ja vastasyntynyt päivä.
Muistan hiljaisen tuulen
aurinko on matalalla ja tähän näkyy talo joka on rakennettu kallion päälle. 
Minä seison tai istun lähempänä muistoja ja merta.
Aurinko on matalalla, on aamu.