Kirjaston sarjakuvahyllystä löytyy monenlaista tavaraa, eivätkä avaruusagentti Valérianin seikkailut, tekijöinä Mézières ja Christin, ole sieltä huonoimmasta päästä: Isännän linnut (Jalava, 2011; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-887-440-2).
Toki on niin, että näiden tarinoiden juonet ovat kerta kerran jälkeen samoja: agentit ajautuvat ongelmiin kummallisella planeetalla, jossa tutustutaan omituisiin ilmiöihin, ja lopulta agentit pelastuvat ja pelastavat hyvikset sekä rankaisevat pahiksia. Ja tämä kuorrutettuna kaikkea muuta kuin uskottavilla juonenkäänteillä ja tarinan käänteillä. Mutta mikäs tässä reseptissä on, siihenhän melkein kaikki viihde perustuu.
Ehkä tähän pitäisi vielä lisätä ote teoksen esittelytekstistä:
Valerian ja Laureline haaksirikkoutuvat jääden vangeiksi salaperäiselle asteroidille, jota hallitsee salaperäinen Isäntä. Mielenviejälinnut pitävät kurissa vankeja, jotka käyttävät kaiken aikansa kerätäkseen Isännälle ruokaa. Valerian organisoi vankien kapinan vapauttaakseen heidät Isännän julmasta ikeestä.
Tekstit
