Marian Keyes: Kuuleeko kukaan?

Marian Keyesin viihderomaanissa riittää juonenkäänteitä, paikoin liiaksikin, mutta hämmentävän hyvin kirjailija tarinan pitää näpeissään: Kuuleeko kukaan? (Tammi, 2007; suom. Liisa Laaksonen; ISBN 978-951-31-3842-4).



Teos on osa kirjasarjaa jossa kerrotaan Dublinilaisesta sisarusparvesta, jossa on toinen toistaan kummallisempia touhuttajia. Kirjailijalla on omaperäinen kertomisen tapa, mutta aika ajoin tuntuu että tarina on moneen kertaan jo aiemmin kirjoitettu ja luettukin.

Anna Walsh makaa pahoin loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Dublinissa. Hänen mielessään on vain yksi ajatus - päästä takaisin New Yorkiin. New Yorkissa ovat hänen ystävänsä, Maailman Paras Työpaikka sekä se kaikkein tärkein, hänen miehensä Aidan. Mutta mikään Annan elämässä ei ole enää niin yksinkertaista. Paluuta Manhattanille hankaloittavat Annan sekä fyysiset että henkiset arvet ja se tosiseikka, että Aidan on tehnyt katoamistempun. Onko Annan aika siirtyä eteenpäin, ja pystyykö hän siihen? Järisyttävä paljastus Aidanin menneisyydestä antaa Annalle ajattelemisen aihetta ja muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Elämänmakuinen Kuuleeko kukaan? on yhtä aikaa liikuttava ja täynnä huumoria.

Marian Keyes: Enkelit

Marian Keyesin romaanisarjan kolmannessa teoksessa kerrotaan Walshin perheen "kunnollisesta" sisaresta, joka päätyy tekemään reippaan elämänmuutoksen: Enkelit (Tammi, 2005; suom. Liisa Laaksonen; ISBN 951-31-3429-6).



Teoksen tapahtumat on sijoitettu Los Angelesiin, ja tähän sopii että juoni on melkoista pintaliitoa. Tarinan kertomisessa Keyes on joka tapauksessa taitava, vaikka mitään syvällisempää romaaniin ei juuri ole päässytkään pujahtamaan. Tai ehkä sittenkin.

Maggie Walsh on elänyt järkevästi ja asiallisesti aina siihen asti, kunnes hän jättää miehensä ja vaihtaa turvallisen esikaupunkilaiselämän aurinkoiseen Los Angelesiin.

Los Angelesissa ei pynttäytymisellä, poseeraamisella ja juhlimisella ole mitään rajaa. Jopa palmut ovat siellä laiheliineja. Maggien paras ystävä Emily ottaa hänet luokseen asumaan ja johdattaa hänet Hollywoodin elokuvamaailman pyörteisiin. Maggie löytää itsensä tekemästä asioita, joista ei olisi ennen voinut uneksiakaan, ja seurustelevansa ihmisten kanssa, jotka ovat entuudestaan tuttuja vain valkokankaalta. Uusiin tuttavuuksiin kuuluu mm. Troy, mies, joka tunnetaan myös nimellä Ihmisteflon.

Irlantilaisen Marian Keyesin kuudes romaani on valloittava tarina naisesta, joka vähitellen ymmärtää, mitä hän elämältä haluaa ja miksi hän halusi ottaa lomaa avioliitostaan.

Marian Keyes: Rachelin loma

Marian Keyes jatkaa Walshin perheestä kertovaa romaanisarjaa teoksella, jossa päärooliin pääsee huumeongelmainen sisar, joka ei tunnusta mitään ongelmaa olevankaan: Rachelin loma (Tammi, 2012; suom. Liisa Laaksonen; ISBN 978-951-31-6548-2).



Keyes sanailee kepeään tapaansa, mutta mukana on vakavampaakin tematiikkaa, ainakin rivien välissä. Ihan kevyesti ei kirja lukijaansa päästä, vaikka viihdettä piisaakin.

27-vuotiaalla Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa. Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja kokaan vippiä aina löytyy. Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannos ja öinen sairaalakäynti. Silloin keskiluokkainen perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin: hänen on mentävä hoitoon. Ja kyllähän se Rachelille sopii. Terapiaistunnoissa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä tosiaan on ongelma, ja paha onkin. Samalla iskevät myös pelot. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi?

Marian Keyes: Naura, Claire, naura

Marian Keyes aloittaa hassunhauskasta irlantilaisesta perheestä kertovan viihderomaanisarjan tällä teoksella: Naura, Claire, naura (Tammi, 2012; suom. Liisa Laaksonen; ISBN 978-951-31-6702-8).



Paikoitellen tuntuu teksti tekohengitetyn reippaalta, mutta kohtalaisen taitavasti Keyes tarinoi elämänkohtaloista Dublinissa, kertoen sisarusparvesta jolla on jos minkälaisia ongelmia, varsinkin kun vanhemmat ovat melkolailla omituisia hekin.

Olisiko kirjan tyylilaji chick lit vai jotain muuta? No, enpä osaa sanoa, eikä kai sillä ole väliäkään.

Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä. Sen sijaan Clairen aviomies James jättääkin heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta heitä alempana ja on naimisissa. Eikä nainen ole edes laiha!

Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa omituisen perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusisaret, kaunis, miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan. Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista.

Kun James vihdoin järkiintyy, odottaa häntä melkoinen yllätys.

Emma Donoghue: The wonder

Emma Donoghue kertoo terävästi uskonnollisesta fundamentalismista 1850-luvun Irlannissa: The wonder (Picador, 2016; ISBN 978-1-5098-1838-9).



Romaani kertoo sairaanhoitajasta, joka palkataan valvomaan nuorta tyttöä, joka on lopettanut syömisen mutta siitä huolimatta näyttää pysyvän hengissä, kuin ihmeen kautta. Romaani oli erilainen kuin kuvittelin, hyvinkin arkipäiväisen oloinen, kuvaten köyhien ihmisten arkea ja elämää Irlannissa pienessä kylässä. Mitä ihmisen pitää tehdä tilanteessa jossa hyvän tekemiselle ei näytä helppoa ratkaisua löytyvän. Yllätyksiä piisaa, ehkä eniten ihmisten piilevästä hyvyydestä, yhtä lailla kuin ilmiselväksi käyvästä pahuudesta.

An eleven-year-old girl stops eating, but remains miraculously alive and well. A nurse, sent to investigate whether she is a fraud, meets a journalist hungry for a story. Set in the Irish Midlands in the 1850s, The Wonder, inspired by numerous European and North American cases of 'fasting girls' between the sixteenth century and the twentieth, is a psychological thriller about a child's murder threatening to happen in slow motion before our eyes. Pitting all the seductions of fundamentalism against sense and love, it is a searing examination of what nourishes us, body and soul.

Brian McGilloway: The rising

Olen lukenut useampiakin Brian McGillowayn dekkareita, mutta tämä Devlin-sarjan neljäs jäi aiemmin lukematta, joten tartuin siihen kiinni, enkä pystynyt irti päästämään, sen verran tiukkaa kerrontaa tarinassa oli: The rising (Macmillan, 2010; ISBN 978-0-230-70137-3).



Muistin kirjasarjan seuraavasta romaanista vielä jonkin verran, joten yllätyksistä kaikki eivät tulleet täysinä yllätyksinä, mutta se ei ihmeemmin lukemista haitannut. McGillowayllä on kertomisen taito hallussaan.

When Garda Inspector Benedict Devlin is summoned to a burning barn, he finds inside the charred remains of a man who is quickly identified as local drug dealer Martin Kielty. It soon becomes clear that Kielty's death was no accident, and suspicion falls on a local vigilante group. Former paramilitaries, the men call themselves The Rising.

Meanwhile, a former colleague's teenage son has gone missing during a seaside camping trip. Devlin is relieved when the boy's mother receives a text message from her son's phone, and so when a body is reported, washed up on a nearby beach, the inspector is baffled.

When another drug dealer is killed, Devlin realizes that the spate of deaths is more complex than mere vigilantism. But just as it seems he is close to understanding the case, a personal crisis will strike at the heart of Ben's own family, and he will be forced to confront the compromises his career has forced upon him.

Mark O'Sullivan: Crocodile tears

Mark O'Sullivanin jännärissä selvitellään rikkaiden ihmisten välisiä ihmissuhteita Dublinin kaduilla ja kodeissa: Crocodile tears (Transworld Ireland, 2014; ISBN 978-1-848-27156-2).



Kirjasta tuli kumma kyllä mieleen Cormoran Strike -dekkarien meininki, ehkä johtuen siitä että poliisi Leo Woods on saman tapainen haavoittunut sankari, jolla on ongelmia riittämiin, vähempikin riittäisi. Varsinainen rikostarina tarjoaa käänteen jos toisenkin, ja tässäkin vähemmän olisi saattanut olla enemmän.

In the freezing winter of 2010, with the Irish recession in full flow, property tycoon Dermot Brennan is found dead at his Dublin home. Leading the murder investigation is fifty-six-year-old Detective Inspector Leo Woods, an embittered former UN peacekeeper with a drug habit, a penchant for collecting masks and a face disfigured by Bell's Palsy. DI Woods meets his match in Detective Sergeant Helen Troy, a bright and ambitious but impetuous young policewoman with a troubled family. A host of suspects quickly emerge - Brennan's estranged son; two of the dead man's former business associates with grudges against him; a young man whose life was ruined after his house, built by Brennan, was flooded; an arrogant sculptor who may or may not have been having an affair with Anna Brennan (and with their neighbour); and an ex-pat American gardener. Together, Woods and Troy weave their way through this tangled web to get to the shocking truth

Brian McGilloway: The nameless dead

Brian McGillowayn jännärissä selvitellään Irlannin viime vuosikymmenten verisiä tapahtumia, ja melko lailla kivuliaalla tavalla: The nameless dead (Pan Books, 2012; ISBN 978-0-330-46086-6).



Olen aina silloin tällöin yhden uuden Devlin-dekkarin lukenut, enkä tätä lainatessani jaksanut tarkistaa, onko tämä järjestyksessä seuraava jota en ole lukenut. Tarina kulki mallikkaasti, ja varmasti näiden kirjojen parissa tulee jatkossakin jännitettyä ja viihdyttyä. Lukemisessä jäi välistä teos The Rising, joka varmaankin olisi seuraavana vuorossa.

Declan Cleary's body has never been found, but everyone believes he was killed for informing on a friend more than 30 years ago. Now the Commission for Location of Victims' Remains is following a tip-off that he was buried on the small isle of Islandmore, in the middle of the River Foyle. Instead, the dig uncovers a baby's skeleton, and it doesn't look like death by natural causes. But evidence revealed by the commission's activities cannot lead to prosecution. Inspector Devlin is torn. He has no desire to resurrect the violent divisions of the recent past, but neither can he let a suspected murderer go unpunished. Now that the secret is out, more deaths follow. Devlin must follow his conscience—even when that puts those closest to him at terrible risk.

Paula Maguire: The silent dead

Kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä löytyi Claire McGowanin jännäri, joka osoittautui melkolailla näppäräksi kuvaukseksi poliisin työstä: The silent dead (Headline, 2016; ISBN 978-1-4722-0442-4).



Romaani on kolmas osa sarjassa, jossa kuolemantapausten tutkija Paula Maguire ratkoo hankalia rikoksia. Pohjois-Irlanti tarjoaa romaanille monipuoliset puitteet. Vanhat kaunat kytevät yhä vaikka yhteiskuntarauhaa pyritäänkin pitämään yllä.

Maguire on romaanissa viimeisillään raskaana, ja monenlaiset pahoinvoinnin oireet sekä raskaudesta johtuva kömpelyys oli tarinassa esillä siinä määrin runsaasti, että jossain välissä lukemista, juuri aterian jälkeen, vatsa täynnä ruokaa, tunsin omassa kehossani samanlaisia keskivartalon tukevuuteen viittaavia tuntemuksia kuin romaanissa, ja tämä suorastaan hämmensi lukukokemusta.

The third in a new crime series featuring forensic psychologist Paula Maguire set in Northern Ireland, a gripping story of a town torn apart.

Lia Mills: Fallen

Lia Millsin romaani teki kipeää, niin että oli aika ajoin pakko lopettaa lukeminen ja kävellä ympäriinsä, mutta sitten oli taas pakko palata tekstin pariin: Fallen (Penguin Books, 2016; ISBN 978-0-241-96472-9).



Romaani kertoo Irlannista 1900-luvun alkupuolella, toisen maailmansodan ensi vuosina, jolloin irlantilaisia meni sotimaan englantilaisten joukossa. Samoihin vuosiin ajoittuu myös pääsiäiskapina, jossa joukko irlantilaisia nationalisteja nousi brittejä vastaan.

Kirja kertoo historiasta, mutta yhtä lailla se kertoo ihmisistä jotka joutuvat historian hampaisiin, ja yrittävät elää elämäänsä vaikka kohtalo miten musertaisi. Kaksi päähenkilöä ovat erikoislaatuinen kaksikko, jotka suuressa surussa ja ahdistuksessaan ajautuvat yhteen, eikä lukija voi muuta kuin ihmetellä sitä taitoa jolla kirjailija kertoo tarinaansa. Ajoittain hengitys tuntui suorastaan salpaantuvan, niin viiltävää ja niin suurenmoista oli tämän tekstin kulku.

Ja se miten romaani päättyy: suurenmoisen avoimeksi jää tämä tarina, ihmiset saavat kasvaa ihmisiksi ja astua vakain jaloin maailmaansa.

Spring, 1915. Katie Crilly gets the news she dreaded: her beloved twin brother, Liam, has been killed on the Western Front. A year later, when her home city of Dublin is suddenly engulfed in violence, Katie finds herself torn by conflicting emotions. Taking refuge in the home of a friend, she meets Hubie Wilson, a friend of Liam's from the Front.

Maeve Binchy: A week in winter

Postuumisti ilmestynyt Maeve Binchyn romaani kertoo Irlannista, jossa päähenkilö Chicky Starr remontoi vanhaa taloa hotelliksi: A week in winter (Orion, 2013; ISBN 978-1-4091-1794-0).



Kirja on novellimainen kokoelma toisiinsa liittyviä tarinoita. Teos kertoo hotellia pitävän naisen ja hotelliin tavalla tai toisella kytköksissä olevien ihmisten elämänkohtaloista, edeten kussakin tarinassa ripeää tahtia, tarjoten monenlaisia näkökulmia ihmiselämään, niin nykyajan Irlannissa kuin vuosikymmenten takaisessa menneessä maailmassa.

En ole Binchyn romaaneja aiemmin lukenut, mutta tämä teos oli mukava yllätys, teksti oli selkeää ja sujuvaa ja kirjailijalla tuntui olevan melko lailla sanottavaa ihmiselämän kummallisista muodoista.

The Sheedy sisters had lived in Stone House for as long as anyone could remember. Set high on the cliffs on the west coast of Ireland, overlooking the windswept Atlantic ocean, it was falling into disrepair - until one woman, with a past she needed to forget, breathed new life into the place. Now a hotel, with a big, warm kitchen and log fires, it provides a welcome few can resist.

Katie Fforde: Love Letters

Katie Fforde kertoo kirjallisuudesta, kirjakaupoista, kirjallisuustapahtumista ja tietenkin myös kirjailijoista viihderomaanissa, jossa on hiukan syvällisempääkin sisältöä: Love Letters (Arrow Books, 2010; ISBN 9780099525059).



Fforde oli tekstissään paikka paikoin yllättävänkin kulmikas ja hiomaton, ikään kuin hänellä ei olisi suoraan kertomisen taitoa vaan asiat tulevat esiteltyä vähän sinne päin, sellaisilla yksityiskohdilla maustettuina jotka eivät tarinaan aina kunnolla tunnu istuvan.

Toisaalta kirjoitustyyliin tottui vähitellen, ja tarinassa oli oma viehätyksensä, kuvauksessa syrjään vetäytyneestä kirjailijanerosta ja kirjakaupan naisesta, joka saa tehtäväkseen houkutella kirjailijan tulemaan vetonaulaksi uuteen kirjallisuustapahtumaan.

Kaksi aikuiseksi kasvanutta ihmistä tunnustelevat tarinassa ihmissuhteen mahdollisuutta, ja kun romantiikasta on kyse, kyllä sellainen mahdollisuus tietenkin on olemassa.

Seamus Heaney: Soran ääniä - Seamus Heaneyn runoja

Missä määrin runous voi olla muuta kuin omaelämänkerrallista, siinäpä kysymys, varsinkin Seamus Heaneyn runojen kohdalla, kun kirjaston metatiedoissakin on mainittu elämänkerrallisuus teoksen avainsanana: Soran ääniä - Seamus Heaneyn runoja (WSOY, 2007; suom. Jyrki Vainonen; ISBN 978-951-0-32293-2).



Ja sitten on vielä se, että kun runoja käännetään suomeksi, on se oikeastaan sama kuin kirjoittaa runo uusiksi, joten on kysyttävä miten Vainonen on onnistunut työssään.

Ja kyllä on onnistunut sekä runoilija ja kääntäjä, kiteyttämään sekä elämän että oman kerrallisuutensa, näissä runoissa jotka ovat pieniä kristallisoituneita hetkiä, pimeää ja kirkasta vyyhtinä jota kelpaa pohdiskella.

Brian McGilloway: Bleed a river deep

Brian McGilloway kirjoittaa näppäriä kovaotteisia Irlantiin sijoitettuja jännäreitä, joiden päähenkilö on Benedict Devlin. Teossarjan kolmannessa osassa uppoudutaan kansainvälisen liiketoiminnan ja politiikan kiemuroihin, muun muassa ihmissalakuljetuksen ja ympäristörikosten syövereihin: Bleed a river deep (Macmillan, 2009; ISBN 978-0-230-70136-6).



Mitenkään erityisen mieleenpainuvia nämä jännärit eivät ole, mutta kyllä McGilloway kirjoittaa osaa, eikä näissä kirjoissa ole turhaa jaarittelua vaan kerronta on napakkaa ja iskevää, niin kuin hyvässä jännärissä tulee ollakin.

Brian McGilloway: Hirsipuukuja

Brian McGilloway kertoo turhia lavertelematta poliisin työstä Irlannissa, päähenkilönä komisario Benedict Devlin, jonka perhekin lopulta sotkeutuu rikostutkintaan: Hirsipuukuja (Blue Moon, 2012; suom. Ulla Ekman-Salokangas ja Risto Raitio; ISBN 978-952-5410-73-0).



Kyseessä on teossarjan toinen romaani, eikä McGilloway suoriudu urakastaan yhtään hassummin. Kirjassa lomittuvat rikostutkinnan hankaluudet poliisilaitoksen sisäiseen valtapeliin, kun laitoksella avautuu mahdollisuus ylennykseen. McGilloway kuvaa elämää Irlannissa karheaan tyyliin, joka tuo oman uskottavuutensa tarinan synkänpuoleisiin sävyihin.

Lainaan tähän vielä teoksen esittelytekstiä:

Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajamailla tapahtuu kesälämpimillä murhien sarja. Komisario Benedict Devlinin tutkimusten polttopisteeseen osuu paikallinen kehonrakentaja, mutta kun uskonnollisen herätyksen kokenut entinen rikollinen ilmaantuu kuvaan, Devlin toteaa että tapaus on mutkallisempi ja synkempi kuin hän oli aavistanutkaan. Hän yrittää paljastaa tappajan ennen kuin tämä iskee jälleen, ja vaara lähestyy myös hänen omaa perhettään.

Ken Bruen: Sanctuary

Tartuin tähän Ken Bruenin jännäriin tietämättä mitään romaanisarjan aiemmista osista. Mustanpuhuvasta jännäristä tässä on kyse, päähenkilönä kyyninen ja kaiken nähnyt etsivähahmo Jack Taylor, ja jonkinlaista sarjamurhaajatarinaakin viritellään: Sanctuary (Transworld Ireland, 2009; ISBN 978-1-84827-018-3).



Kirjassa viitataan lukuisaan otteeseen romaanisarjan aiempiin osiin. Taylor on palannut Irlantiin mutta on lähtemäisillään lopullisesti Amerikkaan, sillä juuri mitään siteitä hänellä ei enää kotimaahansa ole. Tämä kehyskertomus limittyy tarinaan murhaajasta, joka lähettää poliiseille listan tulevista uhreista, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä keskenään.

Jonkinlaisen yllätyksen Bruen teoksen jälkpuolella onnistuu lukijalle tarjoilemaan, mutta muuten dekkari on tusinatavaraa, varmaankin sarjan aiempien osien lukijoille tarjoiltu paremman puutteessa.

Colin Bateman: Voro-Jack

Colin Batemanin tämän romaanin englanninkielinen nimi on Divorcing Jack, ja suomenkielinen nimi taas on ihan erilainen, mutta taustalla on sama melko omalaatuinen sanaleikki ja juonenkäänne: Voro-Jack (Loki-Kirjat, 1998; suom. Väinö Antero; ISBN 952-9646-71-2).



Romaanista en tehty samanniminen elokuvaakin, jota en kylläkään muista nähneeni. Tapahtumapaikkana on Belfast Pohjois-Irlannissa. Päähenkilö on juoppo ja kyyninen toimittaja Dan Starkey, joka selvittelee poliittisia kähmintöjä ja ajautuu ongelmiin vaimonsa Margaretin kanssa.

Starkeyn vaimo otetaan vangiksi ja Starkeytä kiristetään jotta hän paljastaisi tietoonsa saamat poliittisesti arkaluontoiset juonittelut.

Tarina on melko epäuskottava, sillä yhteensattuma seuraa toistaan saaden Starkeyn yhä syvemmälle juonittelujen piiriin, mutta päähenkilö on kieltämättä kohtalaisen omaperäinen antisankari, jonka perusominaisuus on sotkeutua yhä pahemmin ongelmiin gangstereiden ja poliitikkojen välisissä kähminnöissä.

Colin Bateman: Fire and brimstone

Colin Bateman kirjoittaa oikein näppäriä jännäreitä, joissa päähenkilö Dan Starkey joutuu kujanjuoksuun jossa mennään koko ajan kiperämpiin tilanteisiin: Fire and brimstone (Headline, 2014; ISBN 978-1-4722-0121-8).



Belfastin alamaailmassa tapahtuu välienselvittely, jonka puitteissa mediayhtiön miljardööriomistajan tytär katoaa jäljettömiin. Starkey palkataan selvittämään tytön kohtalo. Starkeyn keskeisin ominaisuus on jääräpäisyys ja yksisilmäisyys minkä takia odotettavissa on melkoinen ongelmien kavalkadi.

Pian Starkeyn kimpussa tuntuu olevan koko Belfastin alamaailman lisäksi myös uskonnollinen liike joka väittää saavansa viestejä suoraan Jumalalta. Panokset kasvavat. Starkey ajautuu ojasta allikkoon. Huumori on mustaa, ja sitä on paljon.

Brian McGilloway: Rajamailla

Brian McGillowayn dekkari osui silmään kirjaston palautettujen kirjojen hyllyssä, mutta en kuitenkaan lainannut juuri palautettua kirjaa vaan tämän, sarjassa ensimmäisen, McGillowayn esikoisteoksen: Rajamailla (Blue Moon, 2010; suom. Risto Raitio; ISBN 978-952-5410-60-0).



Aika lailla perusdekkari tässä on kyseessä, mutta kieltämättä Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajavyöhyke tuo tarinaan oman erityislaatunsa. Ja kypsällä tavalla McGilloway tarinaansa punoo, varsinkin romaanin alkupuolella.

Irlantilainen komisario Benedict Devlin selvittelee nuoren tytön kuolemaa Liffordin kylässä. Taustalta löytyy toinen kuolemantapaus, ja samalla käy ilmi että Devlinin esimiehellä on jotain tekemistä tapahtumien kanssa.



Toisin kuin voisi kuvitella, IRA-yhteyksillä ei tässä tarinassa ole kovin isoa roolia, pikemminkin tarina rakentuu pienen kyläyhteisön ihmissuhteille, siihen että kaikki tuntevat toisensa ja melkeinpä jokaisella on jokin rooli tapahtumissa. Eikä Devlin joudu itsekään osattomaksi, sillä ennen pitkää tapahtumat alkavat koskettaa myös häntä itseään ja hänen omaa perhettään.

Esikoisteokseksi tämä romaani oli varsin laadukas, ja mikseipä noita myöhemminkin ilmestyneitä dekkareita voisi vilkaista, kunhan pitää vähän taukoa välillä.

Nicolas Freeling: Irlantilainen ruletti

Nicolas Freeling laittaa etsiväkomissaari Van der Valkin matkustamaan Irlantiin selvittämään, mitä on veitsellä murhatun liikemiehen kuoleman taustalla: Irlantilainen ruletti (WSOY, 1972; suom. Kalevi Nyytäjä; ISBN 951-0-00453-7).



Täytyy sanoa, että Van der Valk on varsin mainio poliisihahmo, toki monella tapaa tuttu muiden dekkaristien vastaaviin hahmoihin verrattuna, mutta omalla tavallaan erinomainen, samalla kertaa sekä karkea ja tyly että ovela ja omat rajoitteensa mainiosti ymmärtävä.

Joiltakin osin kirja tuntui hyvinkin modernilta, toisaalta taas tarinassa pilkahti esiin luokkayhteiskunnan kaikuja niiltä ajoilta kun rajat sukujen välillä olivat tiukasti luokka-ajatteluun perustuvia.

Eikä Van der Valk anna periksi kun kerran on saanut hajua jostakin, ja tällä kertaa tutustutaan varsin eriskummallisen perheen sisäisiin jännitteisiin, niihin syihin mitkä lopulta johtivat kummalliseen väkivallantekoon. Tässä on kylläkin sanottava, että odotin kirjan loppuratkaisulta enemmän, aineksia siihen olisi ollut, mutta kyllä tämä tällaisenakin ihan kelvollinen perusdekkari on.