Heights of Madness

Luin - tai pikemminkin selasin - tämän e-kirjan, ja harmittelin sitä että valokuvat puuttuivat, ne olisivat tuoneet tekstiin eloa. Mutta ei tämä Jonny Muirin kirja ihan vailla kiinnostavuutta ole: Heights of Madness (Metro Books, 2009; ISBN 978 1 85782 849 8).

En olisi lukenut tätä matkakirjaa, ellei tekijän nimi olisi tuonut mieleen John Muiria ja hänen kirjaansa Pitkä kävely Meksikonlahdelle.

Mutta siinä missä John Muir pohdiskeli syvällisiä kysymyksiä luonnon ja ihmisen suhteesta, Jonny Muir ryntää eteenpäin kohteesta toiseen juuri pysähtymättä miettimään minne on menossa ja mistä tulossa. Vaikeuksia riittää, mutta ymmärtääkö ihminen kokemaansa?

No, melkoinen urakka kuitenkin kolmen kuukauden aikana: "Heights of Madness is the story of that odyssey: a continuous cycling and walking adventure between the summits of the UK’s 92 counties. Starting in Cornwall and finishing in Inverness-shire 92 days later, I cycled 4,400 miles and walked another 600 miles, scaling the equivalent of 14 Mount Everests."

Jonny Muirin reissusta on tehty karttoja ja valokuvia sisältävä opaskirjakin: The UK’s County Tops: Reaching the Top of 91 Historic Counties, jossa kerrotaan kirjassa kuvattujen kohteiden sijainnit tarkkoine reittiohjeineen. Enkä yhtään ihmettelisi että joku haluaisi samalla tavalla itseään haastaa.

Kirjan lopussa Jonny Muir ihmettelee vaellusviettiään: "There will be other grand adventures I'm sure. For now I'm happy to satisfy my yearnings with short-term fixes: dashing up Munros, pedalling along Scotland's west coast and exploring untouched beaches. But that Linn of Dee urge - the desire to walk away from it all again - still consumes my fantasies. There will come a point when I won't be able to resist it any longer."

Jos oikein ymmärsin, vaellusvietti on pitänyt Muiria otteessaan eikä hän malta pysähtyä. Elämäntapa tämäkin on.

Pitkä kävely Meksikonlahdelle

Vihdoinkin on saatu John Muirin (1838-1914) kirjoituksia suomeksi: Pitkä kävely Meksikonlahdelle (Basam Books, 2011; suom. Jussi Korhonen; ISBN 978-952-260-007-3). Englanninkielisessä luontoa käsittelevässä kirjallisuudessa Muiriin viitataan vähän väliä, ja vaikka hän piti itseään enemmänkin tutkijana kuin kirjoittajana, oli hänellä kertomisen kyky hallussaan.

Tämä kirja perustuu Muirin päiväkirjoihin vuonna 1867 kun hän päättää terveyttään kohentaakseen lähteä kävelemään läpi Yhdysvaltojen Etelävaltioiden, tuhat mailia Indianasta Meksikonlahdelle. Hän kulki kevyesti, mukanaan reppu ja kasvipuristin, ja yösija löytyi joko ulkosalta tai ystävällismielisistä taloista, silloin kuin sellaisia sattui kohdalle.

Muirilla on tavaton kyky kuvata havaintojaan luonnosta, siinä on jonkinlaista käytännönläheistä runoutta, kokemuksen tuomaa ymmärrystä. Ja luonto oli Muirille tärkeä, hän ei viihtynyt ihmisjoukoissa, vaikkakin kirjasta kyllä käy ilmi myös Muirin kyky vakuuttaa ihmiset hyvistä aikeistaan välillä hyvinkin epäluuloisten ihmisten keskuudessa - rosvoja ja ryövärijoukkioita kun liikkui maaseudulla.

Kirjassaan Muir pohtii ihmisten asennetta luontoon, erityisesti sitä ajatusta, että ihminen on jotenkin erityisasemassa ja että ihmisellä on oikeus hallita ja tappaa muita luontokappaleita. Muir kirjoittaa muun muassa, että jos vastakkain olisivat ihmiset ja karhut, hän menisi luultavasti karhujen puolelle.

Ihan ilman kommelluksia Muirin matka ei suju. Ruoka loppuu välillä, samoin rahat, ja lopulta iskee malaria, josta toipuminen kestää kuukausia. Seikkailutarina, kerrassaan.

Ja surullista on se, että juuri mitään näistä Muirin maisemista ei ole jäljellä, ja jos joku tänä päivänä yrittäisi kävellä kyseistä reittiä, hänet joko pidetettäisiin epäilyttävästä käytöksestä tai sitten ajettaisiin autolla hengiltä tai ammuttaisiin. Tai semmoinen epäilys mieleen tulee.

No, onneksi Muir sai sentään aikaan Yosemiten kansallispuiston perustamisen, ja vaikutusvaltainen Sierra Club on myös hänen aikaansaannoksiaan.

Toivottavasti lisää Muirin teoksia on tulossa suomen kielellä!