Heikki Willamo: Myyttinen matka

Heikki Willamo kuljettaa katselijan ja lukijan menneen maailman kynnykselle, aikaan jolloin ihminen kuvasi kokemaansa piirtämällä kuvia kallioon: Myyttinen matka (Maahenki, 2017; ISBN 978-952-301-087-1).



Willamolla on erikoislaatuinen kyky ottaa valokuvia, puhua niiden kautta, eikä tämä teos tee poikkeusta. On suurenmoista päästä nauttimaan tällaisesta valokuvataiteesta, joka tuntuu ankkuroivan ihmisen tähän maailmaan jossa elämme, ainoaan sellaiseen, tähän olomassaolomme historiaan, peruskiviin joista moni teknologisesta kehityksestä innostunut visionääri tuntuu ikävä kyllä yrittävän rimpuilla irti.

Ihminen on tehnyt kuvia eläimistä jo kymmeniä tuhansia vuosia. Valokuvataiteilija Heikki Willamo on tutkinut esihistoriallisia kalliopiirroksia ja miettinyt näkemäänsä. Hänen lumoavat kuvansa ja tekstinsä kertovat ihmisen ja eläimen tarinaa esihistoriasta tähän päivään.

Mats Andersson ja Heikki Willamo: Kohtaamisia

Mats Andersson ja Heikki Willamo tarjoavat unenomaisia heijastumia luonnosta valokuvateoksessa, jota voi kutsua taiteeksi: Kohtaamisia (Maahenki, 2014; ISBN 978-952-301-015-4).



Valokuvat tuntuvat heijastelevan ihmisen luontosuhdetta, mutta tavalla jossa ihmisestä kuoritaan pois teknologiaa ja kaupungistumista ja palataan olemassaolomme alkuhetkiin, maisemiin jossa eläinten kohtaaminen oli arkipäivää, jossa ihminen oli osa eläinten maailmaa.

Kohtaamme eläimiä monilla tasoilla: maastossa niitä kuvatessa, ajatuksissa ja haaveissamme, ne tulevat myös uniimme. Eläimet ovat aina kiehtoneet ihmismieltä, varhaisimmat ihmisen tekemät kuvat esittävät eläimiä ja me teemme niitä yhä, yli neljäkymmentätuhatta vuotta myöhemmin.

Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvaaja ja kirjailija. Hän on toiminut ammatissa jo 30 vuotta. Willamo kuvaa enimmäkseen kotiseutunsa metsäluontoa ja sen elämää, mutta kiinnostus muinaisuuteen ja myytteihin vie hänet välillä pitemmille kuvausmatkoille erityisesti pohjolan kivikautisen kalliotaiteen pariin.

Mats Andersson on yksi Ruotsin arvostetuimmista luontokuvaajista. Kuvatessaan hän ei keskity vain dokumentoimaan luontoa, vaan pyrkii lähestymään sitä taiteellisempaa ilmaisutapaa hyödyntäen. Hänen kuvissaan on usien voimakas ja koskettava tunnelma. Mats kuvaa enimmäkseen kotiseutunsa smålantilaisessa ympäristössä valoisina kesäöinä, jolloin sen eläimistö on aktiivisimmillaan. Mats Andersson on voittanut Metro Global Photo Challenge 2011 palkinnon. Hän on myös julkaissut yhdeksän teosta ja toiminut tuomarina Ruotsin Photo Book Prize vuonna 2013.

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen: Huuhkajavuorella

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen kertovat huuhkajasta, ja samalla siitä maailmasta jossa huuhkaja elää, mukaan lukien muut eläimet jotka metsiä ja kalliorinteitä asustavat: Huuhkajavuorella (Maahenki, 2008; ISBN 978-952-5652-50-5).



Teoksessa on omaperäisyyttä ja ymmärtämisen otetta. Valokuvat ovat tunnelmoivia, sellaisia joissa kuvaaja tuntuu eläneen samaa todellisuutta kuvauksen kohteen kanssa.

Upeat kuvat ja kiehtova tarina vievät huuhkajan asuinsijoille - metsien keskelle, jylhiin maisemiin, kalliorinteille, pimeän ja valon rajamaille. Pääosassa on huuhkaja, johon kietoutuu paljon salaperäisiä ja myyttisiä mielteitä, vanhoja tarinoita ja kulttuurihistoriallisia kerrostumia. Huuhkajan lisäksi näissä metsissä elävät myös mäyrä, kettu, supikoira, varpuspöllö ja kehrääjä. Kaikki yön kulkijoita, jotka avaavat monille oudon ja tuntemattoman maailman. Tekstit ovat tunnetun luontokuvaajan ja -kirjailijan Heikki Willamon. Kuvat ovat Willamon ja Leo Vuorisen.

Heikki Willamo: Hirven klaani

Heikki Willamon valokuvakirjassa kerrotaan hirvistä, noista auto-onnettomuuksia aiheuttavista isoista otuksista, tavalla jossa tunnutaan mentävän hirvenä olemisen syvimpiin salaisuuksiin: Hirven klaani (Otava, 2005; ISBN 951-1-19870-X).



Teosta voisi sanoa taideteokseksikin, siinä määrin omaperäistä ja omalaatuista on kerronnan tyyli ja taju. Luontokirja ei tästä paljon pysty paranemaan, varsinkin kun tekijän oma persoona tuntuu olevan jokaisella aukeamalla vahvasti läsnä.

Tunnetun luonnonkuvaajan ja -kirjailijan kunnianhimoisin ja rohkein teos! Runollista kuvailmaisua, luonto-ja taidekirja myyttisen, pyhän hirven etsinnästä ja myytistä. Kiehtovaa luettavaa ja eksoottista katseltavaa luonnon ja valokuvauksen harrastajille sekä shamanismista, muinaiskulttuureista ja suomalaisuuden juurista kiinnostuneille. Heikki Willamo on vapaa kirjailija, toimittaja ja luontokuvaaja.

Harri Larjosto: Wicked suites

Harri Larjosto tarjoaa kummallisia kertomuksia, tai sanoisiko pirunmoisia juttuja, valokuvakirjassa joka hämmästyttää ja kummastuttaa: Wicked suites (Musta taide, 2002; ISBN 952-9851-42-1).



Kirjan valokuvat ovat peräisin vuosilta 1981-2001. Valokuvissa on aikansa kuvaa, mutta myös jotain loputtoman ajatonta, tarinoita jotka ovat hyvin kestäneet aikaa ja askarruttavat mieltä suuresti. Mistä näissä valokuvallisissa kertomuksissa on kyse? Sitä sopii ihmetellä.

Mika Honkalinna: Korppiretki

Mika Honkalinnan kirja kertoo korpeista, mutta ehkä enemmänkin se kertoo ihmisistä ja ihmisen kyvystä tai taidosta katsoa maailmaa, ymmärtää mitä elävät olennot maailmassa tekevät: Korppiretki (Maahenki, 2015; ISBN 978-952-301-045-1).



Teos on tinkimätön, omaperäinen, lumoava. Paljon muutakin voisi sanoa, mutta ei tarvitse.

Korppeja kiehtovalla tavalla kuvaava teos voitti WWF:n Vuoden luontokirja -palkinnon 2015.

Korppiretki on kertomus kumppanuudesta, ihmisten ja eläinten välisistä suhteista, mielenmaiseman muutoksista sekä uuden löytämisestä kerrottuna kertojan elämänmittaisen ""korppiretken"" kautta. Tarinan toisena päähahmona on korppi, jonka monitahoisen olemuksen ja käyttäytymisen kautta tuodaan esille samaistumispintaa ihmisen ja muun luonnon välillä.

Mika Honkalinna on ammattiluonnonvalokuvaaja-kirjoittaja, joka on syntynyt Kymenlaaksossa ja aloittanut luontokuvausharrastuksen 1978. Vuodesta 2013 lähtien hän on asunut Limingassa. Mikan pääaiheena on pohjoinen havumetsäluonto ja erityisesti pohjoinen talvi, mutta myös ihmisen ja muun luonnon väliset suhteet. Hän on julkaissut kirjat Metsäpäiviä (2005), Lumen aika (2007), Suuri pöllö (2011), pitänyt valokuvanäyttelyitä ja esittänyt kuvaa ja tarinaa yhdistäviä kuvakertomuksiaan eri puolella Suomea.

Jussi Aalto: Muotokuvia

Jussi Aalto tarjoaa kokoelman juuri sitä mitä teoksen nimi sanoo, kirjan verran ihmisten muotokuvia: Muotokuvia (1986).



Ei kai tässä muuta liene sanottavissa kuin että taito on valokuvaajalla hallussa.

Ja mistä johtunee että parhaita valokuvia tuntuivat olevan ne, joiden kohteet olivat tuntemattomia? Julkisuuden henkilöistä otetut muotokuvat olivat taitavia nekin, mutta jotenkin kuluneita, väsyneitä - ehkä näiden ihmisten kuvia on tullut nähneeksi jo aivan liikaa.

Markku Tano: Koli - kansallismaisema

Olipa hyvä, että sain Markku Tanon valokuvateoksen käsiini vasta sen jälkeen kun olin Kolilla vieraillut, siinä määrin mieleenpainuva ja näyttävä tämä teos on. Kirja olisi hyvinkin voinut värittää Koli-kokemusta toisenlaiseksi, ennalta koetun oloiseksi: Koli - kansallismaisema (Maisema.fi, 2009; ISBN 978-952-92-6160-4).



Teoksen valokuvat ovat selkeän dokumentaarisia, ja tarjoavat käsityksen Kolin ilmeistä eri vuodenaikoina, eri lähestymiskulmista. Kansallismaisema on komea, niin luonnon kuin perinnemaiseman osalta. Kyllä täällä kelpaa ihmisen kulkea.



Omaa Koli-kokemustani kesällä 2015 sävytti sade, jota tuli vallan hirveästi, ja poluille tulvineen sateen lisäksi oli sumua ja usvaa joka peitti maiseman. Kokemus oli melkolailla erilainen kuin kirjan pääosin aurinkoiset maisemat, mutta Kolia se on tämäkin. Alla kaksi omaa otostani Kolin reissulta.

Michael Freeman: Miten valokuva toimii - näe, tulkitse ja opi mestarikuvaajilta

Michael Freeman tekee valokuvausoppaita joissa pääosassa on valokuva, ei kameroiden tekniikka: Miten valokuva toimii - näe, tulkitse ja opi mestarikuvaajilta (Docendo, 2012; suom. Eero Sarkkinen; ISBN 978-952-5912-30-2).



Kovin paljon paremmaksi ei valokuvausopas voi tulla, sillä Freeman on onnistunut löytämään erinomaisia valokuvia havainnollistamaan kuvallisen ilmaisun erilaisia ilmenemismuotoja.

Sitäpaitsi Freeman on onnistunut välttämään omien valokuviensa liiallisen esillepanon, vaikka kiusauksena on saattanut olla käyttää tilaisuutta hyväkseen ja sisällyttää kirjoittajan omia valokuvia mestarivalokuvaajien otosten joukkoon. Toisaalta Freemanin kyky ottaa valokuvia on ilmeinen, vaikka enemmän hänet tunnetaan oppaistaan kuin suurenmoisista valokuvistaan.

Jälleen kerran tunsin oppineeni valokuvauksesta aiempaa enemmän, vaikka epäilemättä tämäkin oppi ajan mittaan haalistuu ja haihtuu tavoittamattomiin. No, sitten täytyy taas uudelleen tarttua kirjaan.

André Kertész: André Kertész

Valokuvakirjaan sinänsä sopii, että teoksen nimi on sama kuin tekijän: André Kertész (Thames & Hudson, 2007; ISBN 978-0-500-41063-9). Teoksen alkusanat Danièle Sallenave.



Teos on pienikokoinen, ja 135 sivuun mahtuu jotakuinkin kaikki tunnetuimmat Kertészin valokuvat, mikä tarkoittaa että tässä ollaan mestarikategoriassa, ja vaikka painojälki ei aina ole erityisen vaikuttavaa, ei se näissä valokuvissa kauheasti haittaa, sillä ne toimivat näinkin, niissä on sellaista yleisinhimillistä ymmärrettävyyttä että viesti tulee perille jos vain pysähtyy kuvaa katsomaan.

Toisaalta, on sitten lähes mahdotonta sanoa mitä kussakin näissä valokuvissa oikein on, mutta jotain niissä on, sellaista jonka vain valokuva pystyy kertomaan, sanat eivät siihen riitä.

Hannu Vanhanen: Unkarilaisten valokuvaajien odysseia

Unkarilaiset valokuvaajat Brassaï, Capa, Kertész, Muholy-Nagy ja Munkácsi pääsevät tässä Hannu Vanhasen teoksessa valokeilaan: Unkarilaisten valokuvaajien odysseia (Valokuvakeskus Nykyaika, 2009; ISBN 978-951-609-438-3).



Teos liittyy Tampereella vuonna 2009 pidettyyn valokuvanäyttelyyn Unkarilaiset mestarit. Teos on ohut, 48 sivua, eikä tässä sivumäärässä kovin paljon viidestä valokuvaajasta ehdi kertoa, olennaisimmat asiat kuitenkin. Ja ennen kaikkea on tietenkin valokuvat, jotka kertovat paljon, sillä kyse on valokuvauksen suurmestareista.

Julkaisu esittelee neljän unkarilaistaustaisen, mutta emigranttina uransa luoneen, valokuvaklassikon tuotantoa. Ropert Capa on tunnetuin, mutta muita Unkarista maailmanmaineeseen nousseita valokuvaajia ovat Brassai, Andre Kertesz, Martin Munkacsi ja Laszlo MoHoly-Nagy. Julkaisun on kirjoittanut dosentti Hannu Vanhanen, joka on tunnettu uuden ja vanhan kuvamedian luennoitsija eri yliopistoissa ja mediataloissa. Julkaisu liittyy Valokuvakeskus Nykyajassa 5.12.2009 asti esillä olevaan näyttelyyn Tampereella.

Art Wolfe: Rainforests of the world

Lainasin tämän teoksen Art Wolfen valokuvien takia, mutta Ghillean T. Prance on kirjoittajana pätevä, mikä tekee kirjasta kiinnostavan myös tietosisältönsä vuoksi: Rainforests of the world (Harvill, 1998; ISBN 1-86046-582-X). Teoksen esipuheen on kirjoittanut George B. Schaller.



Ihailen Wolfen taitoa valokuvaajana, ja vaikka välillä tuntuu että kuvat on suurustettu hiukan liian siirappisiksi, taitoa ja näkemystä niissä on. Sademetsien herkkä ekosysteemi joka tapauksessa tulee kirjasta esille, hiukan kiiltokuvamaisesti mutta mikäpä tällaista kirjaa on katsellessa.

William Klein: Photographs

Pääkaupunkiseudun kirjastot ovat kulttuuri-instituutti, ongelmana on vain tietää mitä kaikkea kirjastojen uumenista löytyykään. Mutta joka tapauksessa tämmöinenkin aarre on tarjolla valokuvauksen ystäville, William Kleinin kuvista koottu isokokoinen 192-sivuinen järkäle: Photographs (Aperture Monograph, 1981; ISBN 0-89381-049-5).



Klein ei välttämättä ole valokuvaajana helposti sulatettava, kuvissa on aika ajoin pistävää ironiaa, mutta sitten on myös sellaista näkemyksen viiltävyyttä joka kertoo mestarillisesta kyvystä saada kamera näkemään mitä linssin edessä on.



Monista Kleinin valokuvista on tullut valokuvauksen ikoneja, kuvia jotka ova tuttuakin tutumpia, mutta onneksi tässä kirjassa on muutakin, ei vain näitä kaikkein eniten esille nostettuja otoksia.



Monet valokuvat on painettu kirjaan koko aukeaman kokoisina, mikä tekee niistä näyttäviä, vaikka kirjan nidonta hiukan häiritseekin tällaisten kuvien katselua.

Robert Frank: Black and white things

Robert Frankin tuttuja ja osin vähemmän tunnettuja valokuvia löytyy tästä näyttelyjulkaisusta: Black and white things (National Gallery of Art, 1994; ISBN 1-881616-25-8).



Teoksessa on vain 34 sivua, mutta niissä riittää katseltavaa. Mestarikurssin oppilaana tässä tuntee olevansa.

Robert Frank: Robert Frank

Harvemmin on niin että kirjan nimi ja kirjan tekijän nimi ovat samat, mutta näin on tämän Aperturen julkaiseman valokuvakirjan suhteen: Robert Frank (Aperture, 1976; ISBN 0-89381-002-9).



Ja kyllä, kirja on mustavalkoisen valokuvan juhlaa. Olen Frankin valokuvia katsellut moneen kertaan, mutta jälleen kirja pysähdytti.

Hannamari Shakya: Side = Bond

Hannamari Shakyan toimittama valokuvateos tuo esille valokuvataiteen tämänhetkistä tilaa, kuvallisen ilmaisun erilaisia muotoja maisemavalokuvauksesta henkilövalokuvaukseen: Side = Bond (Aalto University School of Art, Design and Architecture, 2014; käännökset Jari Käkelä; ISBN 978-952-292-009-6).



Jotkin valokuvista olivat ennestään tuttuja, mutta suurin osa kokonaan uusia, kuten kirjassa olevat valokuvaajatkin, sillä en ole erityisemmin seurannut mitä taidevalokuvauksen kentällä tapahtuu. Kirja on Mustan Taiteen ja Photo Raw -lehden yhteisteos, mikä on tuonut mukanaan jonkinlaista kansainvälistä tuulahdusta, mikä ei ole huono asia ollenkaan.



Teos on komea, ja vaikka kokonaisuus välillä hajoaa palasiksi, on teokseen valituilla valokuvaajilla ja valokuvilla myös jonkinlaista keskinäistä suhdetta, kommentointia eri tapoihin nähdä maailma.

Ursus Wehrli: The art of clean up - life made neat and tidy

Ursus Wehrlin kirja on melkoisen hauska, ja vaikka idea on varsin yksinkertainen - otetaan joku sotkuinen asia ja järjestetään se - löytyy tästä monta yllättävää oivallusta: The art of clean up - life made neat and tidy (Chronicle Books, 2013; ISBN 978-1-4521-1416-3). Valokuvaajina teoksessa ovat olleet Geri Born ja Daniel Spehr.





Kirjan huumori ja nämä asetelmat puraisevat niin lasta kuin aikuista. Tilataiteeksikin tätä voisi kutsua. Otetaan vielä yksi esimerkki, kokonainen aukeama teoksesta tähän alle.

Kester Brown: Travels to the ends of the earth - the far north and south depicted in paintings, poems, photographs and stories

Tämä Kester Brownin teos tarttui mukaan kirjaston uutuuksia-hyllystä, ja nyt jälkikäteen täytyy vähän ihmetellä mistä teos kirjastoon oikein oli putkahtanut, sillä Suomen kanssa kirjalla ei juurikaan ole tekemistä, ja muutenkin teos tuntui omakustanteelta jolla lienee eniten merkitystä tekijän lähipiirille: Travels to the ends of the earth - the far north and south depicted in paintings, poems, photographs and stories (Brolga Publishing, 2012; ISBN 978-1-921221-50-7).



Kirjassa on maalauksia, runoja ja valokuvia Brownin tekemiltä matkoilta kylmään ilmanalaan etelässä ja pohjoisessa.

Jos tekstiä oikein osasin lukea, kyse on työurallaan eläkepäivien taitekohtaa lähestyvästä lääkäristä, jota kiinnostaa osallistua opastetuille retkille arktisten olojen parissa. Mistään erityisestä extreme-matkailusta tässä ei ole kyse vaan risteilylaivalla tai vastaavalla kulkemisesta, mutta kieltämättä maisemissa on hohtonsa.

Sirkku Dölle: Sakari Pälsi 1882-1965 - kuvia kotoa ja kaukaa

Sirkku Dölle on toimittanut tämän dokumenttivalokuvauksesta kertovan teoksen, jossa kierretään yhtä lailla Suomea kuin maailmaa kameran kanssa: Sakari Pälsi 1882-1965 - kuvia kotoa ja kaukaa (Museovirasto, 1982; ISBN 951-9074-73-2).



Kirjan valokuvia katsoessa tuli mieleen miettiä, miten valtavasti valokuvaus on noista päivistä muuttunut.

Nykyään älypuhelimella otetut selfiet ja muut näppäilykuvat leviävät sekunneissa maailman ihmisten saataville, mutta Pälsin aikana - vaikka hän itse käyttikin valokuvauksen yhteydessä näppäily-sanaa - valokuvan ottaminen ei ollut yhtä lailla nappia painamalla hoituvaa massojen hupia.



Joka tapauksessa tämän kirjan valokuvat todistavat erikoislaatuisesta taidosta kohdata ja nähdä maailma. Tämä kirja kestää aikaa.