Onko tämä valokuvakirja, päiväkirja vai tietokirja? Tyylilajit menevät sekaisin Juha Laaksosen kirjassa Utö - syksy ja kevät ulkosaaressa (Maahenki, 2011; ISBN 978-952-5870-27-5).
Kirja on hieno, vaikka se ei voikaan yhdellä teemalla kehuskella. Valokuvat ovat pääosin hienoja, mutta eivät kaikkein hienoimpia mitä saaristosta on otettu. Teksti on asiantuntevaa, jutustelevaa, henkilökohtaista, mutta hienompaakin on tarjolla.
Mutta kokonaisuus, se toimii, ja lukija jää kirjan tarinan koukkuun: millaista on muuttaa asumaan Utön saarelle kolmen pienen lapsen kanssa syksystä kevääseen?
Kustantaja kuvaa teosta seuraavasti:
”Utö plus neljä, tuuli yhdeksän metriä lounaasta, tihkusadetta, näkyvyyttä kymmenen kilometriä.” Utö on monelle tuttu merisäästä. Suomen eteläisimmässä asutussa majakka- ja luotsisaaressa säätä ja vuodenaikojen vaihtumista pääsee seuraamaan aitiopaikalta. Tyyntä aamua voi seurata myrskyisä ilta.
…
Radio Suomen Luontoillasta tuttu lintutietäjä Juha Laaksonen seuraa Utön saarella lintujen syys- ja kevätmuuton vaiheita. Hän seuraa saarelaisten elämänmenoa ja kertoo välähdyksiä Utön historiasta.
Kirjassa oli paljon mukavia sattumuksia, tai ainakin sellaisia jotka lukijasta tuntuvat mukavilta. Vaikkapa pieni poika, joka ihastui rantakäärmeisiin niin että kanniskeli kuollutta käärmettä nyrkissään eikä suostunut luopumaan siitä millään, edes silloin kun se haudattiin maahan.
Ja vaikka Utö on ikään kuin kaukana jossain, on se myös lähellä. Lukija alkaa ymmärtää että tässä ollaan keskellä elämää, laivareittien risteämiskohdassa, lintujen muuton keskiössä, sään eturintamassa. Saarella eletään, ja on eletty pitkään. Lintubongareita piisaa, mutta samalla jatkuu myös saaren perinteinen elämänmuoto.
Hieno kirja hienosta paikasta. Todellinen kulttuuriteko, ja hyvin maanläheinen, lähellä ihmistä, lähellä luontoa. Kiinni elämässä.
Tekstit
