Suomen metsien käytön historiaa - Puut perille ja käyttöön

Esko Pakkanen ja Matti Leikola tekivät kolmiosaisen Suomen metsien käytön historian, jonka toinen nide on nimeltään Puut perille ja käyttöön - puun kuljetusta ja puun käyttöä (Metsäkustannus, 2011; ISBN 978-952-5694-56-7). Kuten sanottu, tässä kirjassa kerrotaan paljon puun kuljetuksista, erityisesti uitosta, sekä jonkin verran puun käytöstä, lähinnä muusta kuin teollisesta (josta on erillinen nide).

Kirja on tupaten täynnä kiehtovia yksityiskohtia metsien käytöstä. Varsinkin uitto on kuvattu perusteellisesti, jo johtuen käytettävissä olevan lähdemateriaalin ja kuvituksen runsaudesta. Melkoista kekseliäisyyttä on tarvittu, jotta uitto on saatu sujumaan, eikä aina ole ongelmilta vältytty. Eikä riidoiltakaan niin uittajien kesken kuin uittajien, kalastajien ja vesivoimayhtiöiden välilläkään.

Kirjassa kerrotaan tietysti myös tukkilaiskulttuurista, sillä uitto oli miestyövaltaista, vaikka käytettiin myös hevosvoimaa ja myöhemmin höyryvoimaa ja polttomoottoreita. Kovasta työstä oli kyseessä, ja erityisesti sota-aikaan myös naiset olivat uittotöissä mukana.

Kirjatrilogia ei ole mikään perusteellinen kokonaisteos metsien käytöstä, ja kirjassa julkaistu materiaali perustuu pitkälti muihin lähteisiin ja julkaisuihin, mutta tämmöisenä on kyseessä kiehtova ja ainutlaatuinen kokonaisuus Suomen kannalta merkittävästä teollisuudenalasta - ja myös kulttuurista joka oli omaleimainen ja vaikutti laajasti suomalaiseen yhteiskuntaan.

Metsää, puuta ja kovaa työtä

Esko Pakkanen ja Matti Leikola ovat tehneet melkoisen työnäytteen kirjallaan Metsää, puuta ja kovaa työtä - puukauppaa, puunkorjuuta sekä metsässä toimijoita (Metsäkustannus, 2010; ISBN 978-952-5694-55-0). Kirjalla on lisänimikekin, Suomen metsien käytön historiaa.

Kirjoittajat kertovat teoksen taustoista, että ensin piti vain tehdä kuvakirja, jossa olisi lyhyitä oheistekstejä. Mutta tekstiä alkoi syntyä, ja päätettiin tehdä kaksiosainen teos, kumpikin noin 500 sivua.

Mutta tämäkään ei vielä riittänyt, vaikka kirja on taitettu isoon kokoon kahdelle palstalle ja sivuja on yli 600, vaan tekstejä täytyi rajusti lyhentää, mikä tuli Leikolan hommaksi. Ja lyhentämisestä johtuen kirjassa on paikka paikoin pientä töksähtelyä. Mutta kiehtova tämä kirja on siitä huolimatta.

(Se lienee vielä todettava, että toisin kuin tässä teoksessa todetaan, kirjoja syntyi lopulta kolme, kun materiaalia kertyi niin paljon.)

Kirja ei ole mitenkään systemaattinen esitys metsien käytöstä, pikemminkin kokoelma tarinoita eri teemoista, kuten jätkistä ja kämpistä, puukaupasta, savotoista, hevosen käytöstä, traktoreista ja niin edelleen.

Kiehtovaa oli lukea hevosten käytöstä metsätöissä - tämmöisessä olen ollut itsekin nuorena mukana - ja kaikenlaisista tähän liittyvistä jutuista, esimerkiksi tukkirekien kehittymisestä. Niin, eikä sovi unohtaa kirveen, sahan, moottorisahan ja sen sellaisten välineiden kehityskulkuja.

Kirja on kertakaikkisen kiehtova, siitä tuntuu löytyvän jatkuvasti uudenlaisia oivalluksia siitä miten metsiä on käytetty ja miten metsissä on työtä tehty. Ja kun moni luku kertoo jonkin asian kehittymisestä vuosikymmenten kuluessa, käy mainiosta kuvituksesta usein ilmi asioiden konkreettinen muuttuminen ajan myötä, esimerkiksi se miten isoja moottorisahat alunperin olivat ja miten turvavarusteita ruvettiin käyttämään vasta varsin myöhään.

Hieno työnäyte tämä kirja, ja kyllä täytyy siihen toiseenkin niteeseen tarttua.