Papupiilokas - ötökkäriimejä

Eppu Nuotion runot ja Linda Bondestamin kuvitus, siitä syntyy värikäs lastenkirja: Papupiilokas - ötökkäriimejä (Otava, 2012; ISBN 978-951-1-25030-2). Kirjassa on 39 sivua ja ötököistä on riimitelty mukavan humoristisesti. Nopealukuinen kirja, mutta kestää useammankin käyttökerran.

Kustantajan sivuilla teosta kuvaillaan näin:

Papupiilokas, kirjanpainaja, tupajumi, möljäkeiju, kairokuoriainen,
saksanturilainen, kaalivaaksiainen, riisihärö…

Eppu Nuotion säkeiden jännittävillä ötököillä on toinen toistaan eriskummallisempia nimiä. Runon siivin nuo lystikkäät otukset suristavat hassunhauskat tarinansa, jotka naurattavat sekä lapsia että aikuisia.

Linda Bondestamin kollaasimainen kuvitus on kiehtovan
värikylläistä ja mielikuvitusta ruokkivaa.

Runokokoelma juhlistaa Eppu Nuotion 50-vuotispäivää 13.2.2012. Kirjailija lahjoittaa osan tekijänpalkkiostaan UNICEFin työhön.

Ötököiden nimet ovat ihan oikeiden ötököiden nimiä, mutta runot menevät melkoisen yllättäviin suuntiin, makeita makupaloja lukijalle tarjoillen.

Matkalla tullaan suuremmiksi - valitut runot 1995-2012

Eppu Nuotion runot ja Virpi Pennan kuvitus, tästä syntyy hieno lastenkirja: Matkalla tullaan suuremmiksi - valitut runot 1995-2012 (Tammi, 2012; ISBN 978-951-31-6586-4). Tämä oli perheessämme iltasatukirjana, ja kyllä kiinnostusta riitti, joku ilta piti kirjasta lukea kahteenkin otteeseen.

Runojen riimittely on mukavaa ääneen lukiessa, ja useissa runoissa on varsin omaperäisiä rytmejä joita ehkä vasta ääneen lukemalla alkaa löytyä.

Koska runot ovat noinkin pitkältä ajalta, muuttuu niiden tyyli jonkin verran kirjan edetessä, mikä tosin ei hirveästi haittaa kun sitä muutama sivu kerrallaan lukee. Runoissa on mukava tunnelma, arkisista asioista syntyy tunnetta, sellaisista jutuista jotka lapselle ovat tärkeitä.

Ja sadunomaisuutta on myös, joskus kuusella on kieli jolla se maistelee sadetta, joskus taas linnut pitävät konserttia hirven sarvissa. Mukavia oivalluksia.

Eikä yhtään hassumpaa luettavaa aikuisellekaan. Niin, ja vielä on sanottava että kuvitus oli mainiota, lapset halusivat ehdottomasti nähdä jo etukäteen millaisia kuvia on huomispäivänä alkavassa iltasatuosuudessa.

Vuosituhannen sadut

Jos olisin tiennyt, että tämän satukirjan on julkaissut ulkoasiainministeriö, se olisi saattanut jäädä lainaamatta. Hassua tämmöiset epäluulot virastokieltä kohtaan. Mutta kannessa ollut Tomi Kontion nimi kiinnosti tässä kirjassa: Vuosituhannen sadut (Ulkoasiainministeriö, 2007; ISBN 978-951-724-616-3). Muut kirjoittajat ovat Tittamari Marttinen, Eppu Nuotio ja Timo Parvela, ja kuvittaja on Julia Vuori.

Kirja tuntuu olleen jotenkin epäonninen, sillä Helmet-kirjastojärjestelmässä on julkaisijan nimessä virhe, pitäisi olla Ulkoasiainministeriö eikä Ulkoasianministeriö. No, tuo ei vielä mitään, sillä kirjan sivuille 38 ja 42 oli liimattu tekstikappaleiden päälle korjauksina paperilaput. Huolimatonta työtä oikoluvussa ja painatuksessa!

Kirjastosta lainattu kirja meinasi kaiken lisäksi jäädä lukematta, kun toinen vanhemmistä tytöistä sanoi siitä: "Tylsää, tylsää!" Mutta rupesin kirjaa kuitenkin iltasatuina lukemaan, ja pikku hiljaa löytyi ihan kiinnostavia satuja.

Sadun kirjoittaminen ei ole mitään helppoa. Saa miettimään, miten kirjan kirjoittajat ovat ylipäänsä motivoituneet tekemään eläinsatuja kehitysyhteistyön ja kansainvälisyyskasvatuksen hyväksi, esimerkiksi sellaisista aiheista kuin "Luoda globaali kumppanuus kehitykseen" tai "Taistella AIDSia, malariaa ja muita tauteja vastaan".

Kaikki kirjan sadut eivät ole erityisen inspiroituneita, mutta esimerkiksi Timo Kontion "Neuvokkaina neuvolaan" ja Timo Parvelan "Verkkokauppa" eivät olleet hassumpia - tai sanoisiko että ne olivat juuri sopivan hassuja. Ja tytär joka alussa sanoi "Tylsää, tylsää!", hänkin lopulta innostui ja halusi kuulla sadut alusta loppuun.