Luke Harding: Salajuoni - kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon

Luke Harding tarjoaa jännittävän kertomuksen siitä miten Venäjä nosti Donald Trumpin Yhdysvaltojen presidentiksi: Salajuoni - kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon (Into, 2018; suom. Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa; ISBN 978-952-264-903-4).



Kirjassa on melkoisesti spekulaatiota, sellaista mitä ei ole ainakaan vielä oikeusistuimissa testattu toden pitäväksi, mutta aikamoisen raskauttavan kertomuksen on Harding saanut kirjaan rakennettua, olettaen että todistusaineisto pitää kutinsa. Toinen asia sitten on missä määrin edes tämän kaltaisten väärinkäytösten osoittautuminen todeksi saisi republikaanien ydinjoukot luopumaan tuestaan Trumpille.

Salassa valmisteltu paljastuskirja Trumpista ja Venäjästä - suurempi skandaali kuin Watergate.

Salajuoni on ensimmäinen tietokirja aikamme järisyttävimmästä poliittisesta vehkeilystä.

Toimittaja Luke Hardingin tutkimukset osoittavat Donald Trumpin pitkäaikaiset yhteydet Venäjään. Paljastuu likaista rahaa, kiinteistökauppoja, offshore-pankkeja, hakkerointia, salaisia kokouksia, kuolleita vakoojia. Raskauttava todistusaineisto näyttää Venäjän puuttumisen koko maailmaa järkyttäneisiin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Hardingilla on ollut käytössään ainutlaatuinen pääsy avainlähteisiin ja julkaisemattomaan, räjähdysherkkään aineistoon.

Luke Harding on The Guardianin kiitelty ja palkittu toimittaja. Into on suomentanut häneltä muun muassa kirjat Assange, Snowden ja Vaiennettu, joka kertoo venäläisen agentti Litvinenkon murhasta Lontoossa.

Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä

Kovasti on kehuttu tätä Andreas Tjernshaugenin kirjaa, jossa tarkkailun kohteena on ovat tiaiset, nuo talvenkestävät linnut, mutta yhtä lailla kirjassa pohditaan ihmisen suhdetta luontoon ja ihmisen kykyä ymmärtää tarkkailunsa kohdetta: Tiaisten salainen elämä (Atena, 2016; suom. Ulla Lempinen; ISBN 978-952-300-248-7).



Kuvittelin kirjan olevan erilainen kuin se sitten olikaan, sillä kuvia kirjassa on varsin vähän. Teos rakentuu tekstin varaan, ja teksti onkin sitten mitä kiehtovinta, helposti soljuvaa jutustelua joka etenee tarjoillen monenlaisia yllätyksiä, ajatuksia joita ei olisi tullut itse ajatelleeksi. Mitä kaikkea tiaisista voikaan oppia!

Kirja on taiten rakennettu, tarina kulkee muodollisesti vuoden rytmissä, alkaen tammikuun tapahtumista, tiaisten elosta talven keskellä, ja tästä edetään kohti kesää ja pesintäaikaa.

Kirjailija limittää kehyskertomukseensa monenlaisia asioita, kuvauksia omasta perheestä ja perhehistoriasta, ihmisen suhteesta tiaisiin, siitä hyödystä mitä tiaisista on tuhohyönteisten torjunnasta, tutkimustietoon siitä miten tiaisen käyttäytyminen vaihtelee yksilöittäin tai talitiaisen ja sinitiaisen välillä.

Mahtava kirja, ja vaikka voisi kuvitella että kerrottavaa ei paljon olisi, käykin päinvastoin, tulee tunne että kirja on vain pieni raapaisu kaikkeen siihen kiehtovaan mitä tiaiset ihmisille voivat opettaa.

Mitä tarkoittaa talitiaisen laulama titityy? Naapuririitoja, partnerin valintaa, mustasukkaisuus- draamoja ja jälkikasvukin pitäisi opettaa tulemaan toimeen omillaan.

Pikkulintujen elämä on yllättävän tutun kuuloista. Kun tiaisia tarkkailee pidempään, jokainen siivekäs paljastuu ainutlaatuiseksi yksilöksi, jonka luonne vaikuttaa tehtyihin valintoihin - aivan kuin ihmisilläkin. Saman pesän poikueesta yksi pelkää tuntematonta ja toinen lähtee heti rohkeasti tutkimaan uutta.

Tiesitkö, että talitiaiset saattavat kasvaa sinitiaisten pesissä ja oppivat laulamaan kuten vuokraisäntänsä? Tai että talitiaisten keltainen rinta on samaa väriä kuin syksyn keltaiset lehdet? Andreas Tjernshaugen seuraa tiaisten vuotta kevään hyönteisjahdista ja pesänrakennustouhuista siementen etsimiseen ja selviytymiseen pohjoisen ankarassa talvessa. Kaunis ja viisas Tiaisten salainen elämä kertoo kiehtovasti kotipihojemme tuttuakin tutummista vieraista, joiden elämästä tiedämme yllättävän vähän.

Jamie Freveletti: Pahaa pakoon

Jamie Freveletti tarjoilee melko monimutkaisen jännärin, jossa lentokonekaappaus ja viidakkoon pudonnut lentokone käynnistää takaa-ajon Kolumbian ja Venezuelan rajaseudulla: Pahaa pakoon (Paasilinna, 2010; ISBN 978-952-5856-06-4).



Kuten odottaa saattaa, kaikenlaisia roistomaisuuksia on punottu juoneen, huumekauppiaista ja muista roistoista alkaen, mutta yhtään sen parempia eivät ole amerikkalaiset jotka sotkeutuvat paikallisen tason välienselvittelyihin. Romaanissa vaelletaan pitkin viidakkoa välillä rosvojen vankina, välillä rosvoja pakoillen ja välillä rosvoja väijyen. Kissa-ja-hiiri-leikkiä siis touhutaan.

Kirjaan on kaiken muun lisäksi punottu biologisten aseiden koukku, joka tuntui päälleliimatulta, mutta ei kuitenkaan tarinaa ihan mahdottoman epäuskottavaksi leimannut.

Parasta antia olivat kuvaukset kulkemisesta viidakko-olosuhteissa, ja vaikka kirjoittaja aika ajoin tuntui matkailuoppaalta, teos tuli joka tapauksessa luettua.