Gianrico Carofiglio: Silmät ummessa

Olen lukenut Gianrico Carofiglion dekkarin jo aiemmin, mutta niin vain tulin lainanneeksi sen uudestaan: Silmät ummessa (Moreeni, 2012; suom. Lena Talvio; ISBN 978-952-254-100-0).



Carofiglio on yksi suosikeistani johtuen vähäeleisen selkeästä tekstistä, jossa asiat tapahtuvat ikään kuin vääjäämättä, liioittelematta tai temppuilematta.

En muistanut romaanista juuri mitään, eli lukemisen ilo oli samaa luokkaa kuin jos olisin avannut romaanin ensimmäistä kertaa. Ja jälleen kerran teksti vei mukanaan, jotakuinkin yhdellä istumalla kirja tuli luettua. Harvoinpa näin mukavasti käy.

Gianrico Carofiglio: Perusteltuja epäilyksiä

Tämä on kolmas teos asianajaja Guido Guerrinista kertovassa sarjassa, ja olen lukenut kaikki nämä Gianrico Carofiglion kirjoittamat romaanit. Ja lukisin enemmänkin, niin hyvä tämä on: Perusteltuja epäilyksiä (Moreeni, 2012; suom. Lena Talvio; ISBN 978-952-254-121-5).



Jotain erikoista on siinä tavassa jolla Carofiglio kirjoittaa dekkareitaan, jonkinlainen pohjoismainen melankolia tulee näistä tarinoista mieleen. Mitenkään täydellinen tämä romaani ei ole, esimerkiksi asianajajien pitkät puheenvuorot eivät tunnu istuvan tarinaan saumattomasti, mutta tämä muu kerronta, kaikessa yksinkertaisuudessaan, tuntuu suorastaan nerokkaalta.

Ikään kuin kaiken jo soittanut mestaripianisti istuisi tavallisen pianon ääreen soittamaan tuttua, moneen kertaan soitettua ja kuultua sävelmää, ja yhtäkkiä kuulija tajuaa että tässä soittavat tätä sävelmää kaikki pianistit jotka sitä koskaan ovat soittaneet, tässä on tämä musiikki niin soitettuna kuin sen vain voi soittaa mestari.

Tosin ei Carofiglio täydellinen mestari ole, mutta aika ajoin hän pystyy antamaan vakuuttavan vaikutelman siitä että olisi, dekkarin ja lakimiestrillerin lajityypissä. Vaikka ei pitäisikään oikeudenkäyntiromaaneista, tämä tarina on erinomaista työtä, eikä suomenkielinen käännös jätä juuri toivomisen varaa.

Gianrico Carofiglio: Silmät ummessa

Gianrico Carofiglion dekkari oli nopealukuinen, mutta pidin hänen tavastaan kirjoittaa, se on kepeää ja ikään kuin sivumennen asioista jutustelevaa, mutta teemat ovat mitä tärkeimpiä: Silmät ummessa (Moreeni, 2012; suom. Lena Talvio; ISBN 978-952-254-100-0).



Kirjan esittelytekstissä kerrotaan dekkarista näin:

Guido Guerrierin toimistoon ilmestyy salaperäinen sisar Claudia, naisten turvakodin johtaja. Claudia tarvitsee asianajajaa yhdelle suojateistaan, Martinalle, jota entinen miesystävä on toistuvasti pahoinpidellyt ja edelleen ahdistelee. Vaikka miehellä on vaikutusvaltaisia suojelijoita, joita vastaan nouseminen tuntuu olevan sulaa hulluutta, Guerrieri ottaa tehtävän vastaan. Kun alkaa näyttää siltä, ettei oikeudenkäynnin lopputulos sittenkään ole ennalta määrätty, tapahtumat saavat dramaattisen käänteen. Tarinan keskiössä on Claudia, outoudessaan kiehtova nainen, joka vähitellen avaa karua kohtaloaan Guerrierille. Päällisin puolin heillä ei ole mitään yhteistä. Yhteys löytyykin syvemmältä tasolta, valinnoista, joita kumpikin on tehnyt oman itsensä ja syyttömien puolustamiseksi - tarvittaessa vaikka nyrkein.

Olen lukenut asianajaja Guido Guerrierista aiemmin yhden dekkarin, sarjan ensimmäinen, ja tämä on sarjassa seuraavaksi ilmestynyt. Sivujakaan ei ole kuin 232, mikä myös selittää nopealukuisuutta. Ehkä kirjaa pitäisi nimittää pikemminkin oikeudenkäyntiromaaniksi, mutta kyllä tässä on myös rikoksen selvittelyyn liittyvää kerrontaa.

Eikä hassumpi ole tämä Guerrierin hahmokaan, hänessä on jotain samankaltaista kuin Donna Leonin dekkareiden Guido Brunettissa tai Andrea Camillerin sankarissa Salvo Montalbanossa.

Gianrico Carofiglio: Todennäköinen syyllinen

Gianrico Carofiglio kirjoittaa surullisen hahmon oikeussalidraamaa, jossa avioeroon ajautunut lakimies puolustaa väkivaltarikoksesta syytettyä mustaihoista miestä italialaisessa oikeusistuimessa: Todennäköinen syyllinen (Moreeni, 2011; suom. Lena Talvio; ISBN 978-952-254-083-6).



Teos on ensimmäinen teos asianajaja Guido Guerrinista kertovassa romaanisarjassa. Tarina on kovin kliseinen, eikä itseään surkutteleva lakimieshahmo ole mikään omaperäinen keksintö, mutta jotenkin Carofiglio onnistuu sieppaamaan mukaansa kirjan ensi riveiltä lähtien.

Italialaisen elämäntavan todenmakuinen kuvaus sai tarinasta kiinnostumaan, tai sitten se miten Carofiglio pystyy tekemään Guerrinista monista kliseistä - tupakointi, alkoholinkäyttö, ihmissuhdeongelmat - huolimatta todenmakuisen hahmon, joka yrittää avata oman elämänsä umpisolmuja samalla kun puolustaa asiakastaan oikeudessa.

Teos kertoo monenlaisista ennakkoluuloista, muukalaisuudesta, eroon kasvamisesta, vieraudesta elämässä. Kai näistä aineksista on kirjoitettu parempiakin romaaneja, mutta joka tapauksessa nautin lukemisesta suuresti, ja laitoin sarjan seuraavan romaanin varaukseen Helmetissä.