Sanoisiko näitä kirjoituksia pakinoiksi? Hyvin Sinikka Nopola joka tapauksessa kirjoittaa. Nopola oivaltaa ja saa lukijan oivaltamaan, ja lisäksi tästä tulee hyvälle mielelle: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia (WSOY, 2012; ISBN 978-951-0-39078-8). Teos oli saanut Helmet-järjestelmässä neljä tähteä (neljä arvioijaa), aika lailla nappiin, mielestäni. Tosin viisi tähteä ei olisi mahdoton sekään.
Kirjaa on tarjolla peräti 91 kappaletta Helmetin kautta, varauksia oli 13 tätä kirjoittaessani. Suosittu teos, eikä syyttä.
Luin kirjaa bussissa mennessäni töihin ja tullessani töistä. Kirjan jutut ovat lyhyitä, sopivia luettavaksi yksi kerrallaan ja sitten pysähtyen miettimään juuri luettua. Ja tässä on sekin etu, ettei vahingossa aja ohi oman pysäkin.
Pakina on aikamoisen harvinainen kirjoitustyyppi näinä päivinä. Mutta Nopolan tämän osaa, juuri sellaisen huumorin jossa kuvataan arkista elämää vähän vinosta näkökulmasta, sillä tavalla kirjoitusta rakentaen että lukijan päänupissa vähän räjähtää kun sanat osuvat kohdalleen.
Tässä esimerkki "Terassiherätyksen maasta":
Monet kesämökit on nykyisin ympäröity onnistuneesti terasseilla, niin ettei maata rikkaruohoineen ja ötököineen ole enää lähistöllä lainkaan. Jos mökki on mäkisessä maastossa, portaat yhdistävät terassin ala- ja ylätasoja. Terassilla istuja kiertää oleskeluryhmältä toiselle sen mukaan, minne aurinko kulloinkin paistaa.
Kaikki kesämökin toiminnot voidaan suorittaa terassilla: seurustelu, tietokoneen käsittely, grillaaminen, ruokailu, lukeminen, alkoholin nauttiminen, lautapelien pelaaminen, kännykkäpuhelut, tanssiminen sekä voimistelu ja venyttely.
Vaatimattomat kiviterassit on kesämökeiltä, luojan kiitos, murskattujo aikoja sitten. Ennen vanhaan mökkiläisen jalka osui tuon tuosta laattakiven reunalle ja lipsahti ruohoon tai kosteaan multaan. Maa oli aivan liian lähellä. [...]
Niin, ja ilman kirjoittajan itseironiaa, taitoa kuvata ihmisen käsitystä omasta erinomaisuudestaan, tämä homma ei toimisi. Mutta nyt pelittää. Ja tarkemmin ajatellen työmatkabussiin sopii sekin että lukija naureskelee silloin tällöin itsekseen.
Tekstit
