Mons Kallentoft: Syyskalma

Mons Kallentoft jatkaa jännärisarjaa, joka alkoi teoksilla Sydäntalven uhri ja Suvisurmat, ja tällä kertaa tutkitaan rikkaan lakimiehen murhaa: Syyskalma (Schildts & Söderströms, 2013; ISBN 978-951-52-3251-9).



Kirjan päähenkilö - rikollisten lisäksi - on ylikonstaapeli Malin Fors, jonka yksityiselämän kiemurat ovat kirjan pääosassa melkeinpä enemmän kuin rikosten selvittely. Alkoholi alkaa yhä enemmän viedä poliisia mukanaan, ja sitä myötä suhde tyttäreen on katkeamaisillaan. Eikä töissäkään kovin hyvin suju kun päänuppi on turvoksissa.

Sade piiskaa Skogsån linnaa Linköpingin ulkopuolella. Vallihaudassa viruu kuollut mies. Hän on asianajaja Jerry Petersson, uusi linnanherra. Häikäilemätön, puhutaan. Miten hän on vallihautaan päätynyt? Ylikonstaapeli Malin Fors epäilee linnan aiempia omistajia, aatelisperhe Fågelsjötä. Sukukartanon myyminen nousukkaalle oli kaikkea muuta kuin ilo. Vähemmästäkin on surmattu.

Mons Kallentoft: Suvisurmat

Mons Kallentoft jatkaa Malin Forsin tutkimuksia tässä trilogian toisessa osassa. Ensimmäisessä romaanissa Sydäntalvi oltiin lumen keskellä, tällä kertaa ollaan helleaallon puristuksessa ja kaupunkia riivaa nuoriin tyttöihin kohdistuva väkivalta: Suvisurmat (Schildts & Söderströms, 2012; suom. Mirja Hovila; ISBN 978-951-52-2996-0).



Kallentoft osaa kirjoittaa, mutta tarina ei sinällään ole kovin kummallinen. Tämmöisiä sarjamurhaajakertomuksia on nykyisellään kymmenen tusinassa, mutta kieltämättä romaanissa oli erikoislaatuinen viipyilevä tunnelma, joka teki siitä kiinnostavan. Ei ihan perusjännäri kuitenkaan. Ja hyvinkin saattaa olla, että jatkan kirjasarjassa eteenpäin, kunhan nyt ehdin hengähtää.

Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri

En ole Mons Kallentoftin romaaneihin aiemmin tarttunut, eikä tämä rikoskertomus mitenkään järisyttävää vaikutusta tehnyt, itse asiassa unohdin kirjan juonen lähestulkoon heti sen luettuani, mutta nyt kun rupesin kirja-arviota laatimaan ja muistelemaan romaanin tapahtumia, ei tämä huono dekkari ollutkaan: Sydäntalven uhri (Schildts, 2012; suom. Mirja Hovila; ISBN 978-951-50-2186-1).



Teos aloittaa Malin Fors -trilogian, mutta käsittääkseni sarjassa on myöhemmin ilmestynyt paljon enemmänkin romaaneja, eli trilogiaksi tämä ei jäänyt.

Teos on melko tavanomainen poliisijännäri, vaikka päähenkilönä onkin naispuolinen poliisi, vieläpä yksinhuoltaja. Poliisilaitoksen sisäiset ristiriidat sekä henkilökohtaisen elämän solmut sekoittuvat rikostutkimuksen kiemuroihin.

Itse tarina oli tusinatavaraa, mutta ehkä päähenkilössä kuitenkin on jotakin omaperäistä. Näin ollen laitoin trilogian seuraavan osan Suvisurmat-romaanin varaukseen Helmetissä. Tässä vielä lainaus teoksen esittelytekstistä:

Helmikuu on kylmin miesmuistiin. Erään aivan erityisen ankaran pakkasyön jälkeen keskeltä jäistä, tuulenpieksemää tasankoa löytyy alaston ruumis. Yksinäisen tammen oksaan hirtetty mies on poikkeuksellisen lihava, raa'asti pahoinpidelty ja lähes tunnistamattomaksi poltettu. Ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen kollegansa Linköpingin poliisin väkivaltaosastolla saavat kokea, että talvi muuttuu vielä astetta hyytävämmäksi. Kuka mies on? Kuka hänet on pahoinpidellyt ja tappanut? Voisiko kyseessä olla rituaalimurha?