Luke Harding: Salajuoni - kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon

Luke Harding tarjoaa jännittävän kertomuksen siitä miten Venäjä nosti Donald Trumpin Yhdysvaltojen presidentiksi: Salajuoni - kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon (Into, 2018; suom. Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa; ISBN 978-952-264-903-4).



Kirjassa on melkoisesti spekulaatiota, sellaista mitä ei ole ainakaan vielä oikeusistuimissa testattu toden pitäväksi, mutta aikamoisen raskauttavan kertomuksen on Harding saanut kirjaan rakennettua, olettaen että todistusaineisto pitää kutinsa. Toinen asia sitten on missä määrin edes tämän kaltaisten väärinkäytösten osoittautuminen todeksi saisi republikaanien ydinjoukot luopumaan tuestaan Trumpille.

Salassa valmisteltu paljastuskirja Trumpista ja Venäjästä - suurempi skandaali kuin Watergate.

Salajuoni on ensimmäinen tietokirja aikamme järisyttävimmästä poliittisesta vehkeilystä.

Toimittaja Luke Hardingin tutkimukset osoittavat Donald Trumpin pitkäaikaiset yhteydet Venäjään. Paljastuu likaista rahaa, kiinteistökauppoja, offshore-pankkeja, hakkerointia, salaisia kokouksia, kuolleita vakoojia. Raskauttava todistusaineisto näyttää Venäjän puuttumisen koko maailmaa järkyttäneisiin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Hardingilla on ollut käytössään ainutlaatuinen pääsy avainlähteisiin ja julkaisemattomaan, räjähdysherkkään aineistoon.

Luke Harding on The Guardianin kiitelty ja palkittu toimittaja. Into on suomentanut häneltä muun muassa kirjat Assange, Snowden ja Vaiennettu, joka kertoo venäläisen agentti Litvinenkon murhasta Lontoossa.

Juliana Gray: A most extraordinary pursuit

Juliana Gray tarjoaa historiaa ja jännäriä yhdistävän seikkailukertomuksen, jonka juoneen on limittynyt myös tieteiskirjallisuuteen viittaavia teemoja: A most extraordinary pursuit (Berkley Books, 2016; ISBN 978-0-425-27707-2).



Romaani aloittaa Emmeline Truelove -kirjasarjan, jota voisi lukea eteenpäinkin, siinä määrin mukavasti Gray tarinaansa pyörittää. Toisaalta osa tekstistä oli turhankin rönsyilevää, eikä tarina kaikilta osin pysynyt koossa.

As the personal secretary of the recently departed Duke of Olympia—and a woman of good character—Miss Emmeline Rose Truelove never expected to be steaming through the Mediterranean on a luxuriously appointed yacht under the watchful and jovial eye of one Lord Silverton. But here they are, as improper as it is, on a quest to find the duke’s heir, whereabouts unknown.

An expert on anachronisms, the adventurous Maximilian Haywood was last seen at an archaeological dig on the island of Crete. And when Truelove and Silverton disembark, they are met with incidents of a violent nature: a ransacked flat, a murdered government employee, an assassination attempt. And as they steam from port to port on Max’s trail, dodging danger at every turn, Truelove will discover the folly of her misconceptions—about the whims of the heart, the desires of men, and the nature of time itself.

Anne Helttunen, Sari Hyytiänen, Ulla Koivukangas ja Liisa Virtanen (toim.): Nuoruuden ääni - ylioppilasaineiden valioita

Anne Helttunen, Sari Hyytiänen, Ulla Koivukangas ja Liisa Virtanen ovat toimittaneet mielenkiintoisen kokoelman ylioppilasaineista: Nuoruuden ääni - ylioppilasaineiden valioita (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018; ISBN 978-952-222-966-3).



Kirja toi muistoja mieleen, mutta sai toisaalta miettimään missä määrin ylioppilaskirjoitusten ikäinen ihminen voi maailmasta ja tulevasta kohtalostaan mitään tietää.

Kokoelmasta löytyvän Paavo Haavikon ylioppilasaineen luin lukiossa, äidinkielen opettajan inspiroimana, muodollisesti varoittavana esimerkkinä siitä että novellia ei pidä yrittää asia-aineena tarjota.

Inspiraatio oli siinä määrin suurta, että kirjoitin kuin kirjoitinkin ensimmäisenä ylioppilasaineenani novellin. Toisena aineena kirjoitin tavanomaisemman tekstin, tosin siinäkin oli novellin tyyliä mukana. Äidinkielen opettaja laittoi novellin paremmaksi arvioituna eteenpäin, mutta tutkintolautakunta käänsi järjestyksen, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys. Tämä teksti julkaistiin Suomen Kuvalehdessä ja Valioaineissa vuonna 1984.

Tapasin äidinkielen opettajani muutama vuosi lukiosta lähdön jälkeen. Kun kerroin, että opiskelin teknillistä fysiikkaa TKK:lla, hän purskahti nauramaan, siinä määrin erilaista (kuvataiteisiin ja kirjallisuuteen suuntautuvaa) oli ajatteluni ollut lukiossa. Mutta elämä tuo mukanaan yllätyksiä, sille ei voi mitään.

Ylioppilasaineen kirjoittaminen on jokaista lukion käynyttä ikäluokkaa yhdistävä kokemus. Abivuonna kirjoitetuissa aineissa kaikuu ajaton nuoruuden ääni - palava intohimo elämään sekä usko tulevaisuuteen.

Nuoruuden ääni -kirjaan on koottu tunnettujen suomalaisten ylioppilasaineita vuosien varrelta. Teos sisältää muun muassa Paavo Haavikon, Karo Hämäläisen, Juha Itkosen, Eino Leinon ja Sofi Oksasen ylioppilasaineet. Mitä he ovat ajatelleet ja kirjoittaneet omana abivuonnaan?

Leino, Eino.
Haavikko, Paavo.
Rydman, Kari.
Tarkiainen, Kari.
Helakisa, Kaarina.
Siltala, Touko.
Järvelä, Jari.
Leppä, Perttu.
Lietzén, Mika.
Itkonen, Juha.
Itäranta, Emmi.
Hämäläinen, Karo.
Oksanen, Sofi.
Rajaniemi, Hannu.
Liikanen, Veli.
Kortesmäki, Joona.
Heikkinen, Antti.
Elfving, Ville.

JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja

JP Koskinen tarjosi sellaisen kattauksen, jota en ollut tajunnut eteeni saavani, ja kesti jokusen tovin tätä nieleskellä ennen kuin pääsin tarttumaan huumoritarjottimen laidoista kiinni: Kannibaalien keittokirja (Like, 2017; ISBN 978-952-01-1561-6).



Kirja kertoo lihansyönnistä aikalailla enemmän kuin haluaisikaan, mutta mikäs siinä, kasvispainotteiseen suuntaan kun muutenkin olen ollut etenemässä. Juuri ennen ateriointia kirjaa ei kannata avata, mutta jälkiruoan paikalla tämä menettelee jo varsin hyvin.

Musta satiiri lihansyönnin maailmasta. Oskari Patamäki on arvostettu ravintolakriitikko, mainosmies ja kulinaristi, jonka suurin intohimo ei kestä päivänvaloa. Yksinäinen visionääri suunnittelee läpimurtoa maailman ruokapulan ratkaisemiseksi, kun kohtalo vyöryttää hänen tielleen esteitä: uusi esimies, lumoava nainen ja salaliittoteorian riivaama isoveli.

Kannibaalien keittokirja on uudenlainen aluevaltaus JP Koskisen laajassa tuotannossa. Se on mustan huumorin sävyttämä trilleri, genrerajoilla leikittelevä romaani erityisestä miehestä, jolla on erityinen lahjakkuus.

Chevy Stevens: Kadonnut

Chevy Stevensin esikoisromaani on monologin muotoon puettu jännäri, jossa aiemmat tapahtumat selviävät kammottavuus kammottavuudelta: Kadonnut (Bazar, 2012; suom. Jaakko Kankaanpää; ISBN 978-952-5637-53-3).



Romaanin päähenkilö kertoo tarinaansa psykiatrille osana hoitoa jonka tarkoituksena on palauttaa toimintakyky. Kyse on ihmiskaappauksesta, jossa kertoja joutui olemaan vankina ja synnyttämään kaappaajalleen lapsen. Kammottavia yksityiskohtia riittää, ja loppuhuipennus oli lisäksi sitä lajia että vähempikin olisi riittänyt.

Sen piti olla ihan tavallinen asuntonäyttö. Taloa katsomaan tullut mies oli charmantti ja luotettavan oloinen. Siitä kuitenkin alkoi nuoren kiinteistönvälittäjän painajainen, jonka karmivuudella ei ole rajaa.

Annie O'Sullivan viettää kokonaisen vuoden arvaamattoman kaappaajan vankina eikä voi kuin alistua miehen kieroutuneeseen kotileikkiin. Lopulta hän pääsee pakoon, mutta painajainen jatkuu. Annie elää jatkuvassa pelossa, eikä sopeutuminen normaalielämään tahdo onnistua. Sitten selviää, että Annielle ennestään tuntematon kaappaaja ei toiminutkaan yksin, vaan joku halusi miehen toteuttavan perverssin unelmansa nimenomaan Annien kanssa. Kuka halusi suistaa Annien elämän raiteiltaan?

Hiuksia nostattava Kadonnut puistattaa ja koukuttaa. Ei heikkohermoisille.