JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja

JP Koskinen tarjosi sellaisen kattauksen, jota en ollut tajunnut eteeni saavani, ja kesti jokusen tovin tätä nieleskellä ennen kuin pääsin tarttumaan huumoritarjottimen laidoista kiinni: Kannibaalien keittokirja (Like, 2017; ISBN 978-952-01-1561-6).



Kirja kertoo lihansyönnistä aikalailla enemmän kuin haluaisikaan, mutta mikäs siinä, kasvispainotteiseen suuntaan kun muutenkin olen ollut etenemässä. Juuri ennen ateriointia kirjaa ei kannata avata, mutta jälkiruoan paikalla tämä menettelee jo varsin hyvin.

Musta satiiri lihansyönnin maailmasta. Oskari Patamäki on arvostettu ravintolakriitikko, mainosmies ja kulinaristi, jonka suurin intohimo ei kestä päivänvaloa. Yksinäinen visionääri suunnittelee läpimurtoa maailman ruokapulan ratkaisemiseksi, kun kohtalo vyöryttää hänen tielleen esteitä: uusi esimies, lumoava nainen ja salaliittoteorian riivaama isoveli.

Kannibaalien keittokirja on uudenlainen aluevaltaus JP Koskisen laajassa tuotannossa. Se on mustan huumorin sävyttämä trilleri, genrerajoilla leikittelevä romaani erityisestä miehestä, jolla on erityinen lahjakkuus.

Chevy Stevens: Kadonnut

Chevy Stevensin esikoisromaani on monologin muotoon puettu jännäri, jossa aiemmat tapahtumat selviävät kammottavuus kammottavuudelta: Kadonnut (Bazar, 2012; suom. Jaakko Kankaanpää; ISBN 978-952-5637-53-3).



Romaanin päähenkilö kertoo tarinaansa psykiatrille osana hoitoa jonka tarkoituksena on palauttaa toimintakyky. Kyse on ihmiskaappauksesta, jossa kertoja joutui olemaan vankina ja synnyttämään kaappaajalleen lapsen. Kammottavia yksityiskohtia riittää, ja loppuhuipennus oli lisäksi sitä lajia että vähempikin olisi riittänyt.

Sen piti olla ihan tavallinen asuntonäyttö. Taloa katsomaan tullut mies oli charmantti ja luotettavan oloinen. Siitä kuitenkin alkoi nuoren kiinteistönvälittäjän painajainen, jonka karmivuudella ei ole rajaa.

Annie O'Sullivan viettää kokonaisen vuoden arvaamattoman kaappaajan vankina eikä voi kuin alistua miehen kieroutuneeseen kotileikkiin. Lopulta hän pääsee pakoon, mutta painajainen jatkuu. Annie elää jatkuvassa pelossa, eikä sopeutuminen normaalielämään tahdo onnistua. Sitten selviää, että Annielle ennestään tuntematon kaappaaja ei toiminutkaan yksin, vaan joku halusi miehen toteuttavan perverssin unelmansa nimenomaan Annien kanssa. Kuka halusi suistaa Annien elämän raiteiltaan?

Hiuksia nostattava Kadonnut puistattaa ja koukuttaa. Ei heikkohermoisille.

Stephen King: Viimeinen vartio

Stephen King päättää Mersumies-trilogian tähän romaaniin, jonka ensin olin jättämässä kesken jo alkuunsa, mutta jotenkin vain tämä kauhulla maustettu jännäri tuli luettua loppuun asti: Viimeinen vartio (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-31-9856-5).



Yliluonnollisia ja tieteiskirjallisuuteenkin viittaavia aineksia on romaanissa sotkettu tarinaan siinä määrin paljon että perinteisen dekkarin juoni ei enää toimi, mutta kohtalaisen taitavasti King tarinaansa silti pyörittää, vaikka melkoisia aukkoja juonessa onkin. Trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat kieltämättä parempia kuin tämä päätösosa, mutta hyvä että tämäkin tuli luettua.

Jo kuuden vuoden ajan Brady Hartsfield on maannut aivovammaklinikan huoneessa 217. Näyttää siltä, että massamurhasta tuomitulla miehellä on vintti pysyvästi pimeänä. Mutta tyhjän katseen takana jylläävätkin uudet arvaamattomat voimat.

Samaan aikaan etsivä Bill Hodges löytää rikospaikalta oudon Z-kirjaimen. Ja sitten toisen ja kolmannen. Monessa liemessä keitetty Hodges joutuu pian myöntämään, että todisteet johtavat erään sairasvuoteen luo. Brady on palannut. Ja hän haluaa kostaa paitsi Bill Hodgesille myös koko kaupungille.

Ylistetty Bill Hodges -trilogia on kuin kunnianosoitus perinteiselle dekkarille, johon King nyt varmoin ottein sekoittaa annoksen kauhua ja yliluonnollista.

Mika Rättö: Se jokin - "kuule härkäpapusi rapisevan"

Mika Rättö tarjoaa "kokeellisen" romaanin, joka on osin aivan päätön, osin taas päätä täynnä, siinä määrin eriskummallisen kiinnostava se on: Se jokin - "kuule härkäpapusi rapisevan" (Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018; ISBN 978-951-851-833-7).



Kirjan laina-aika meni umpeen eikä lainaa voinut uusia varauksista johtuen, joten ehdin lukea kirjasta vain jonkin matkaa alkua. Mutta melkoinen kirjoittaja tässä tekstiä on ollut tuottamassa, siinä määrin tyylilajit ja todellisuuden olomuodot menevät sekaisin etten juuri mitään tämän kaltaista muista aiemmin lukeneeni. Pakko tätä on peukuttaa vaikka mysteeristä ehdin tuntea vasta pelkän häivähdyksen.

Puutarhaoppilaitoksen rivipuutarhuri Herman Aleksandria Konstanttius – ituviiksinen viherpeukalo – törmää tämän tästä kummallisiin seikkoihin kotisaarellaan. Vuoren juurella elelevät tavalliset taatelintallaajat ja uppiniskaiset veronmaksajat, kun taas vuoren huipulla elämöi parempiosaisten joukko, joka tuntuu tietävän jotakin perustavanlaista. Sillä jokin saarella on toisin, jotakin on tapahtumassa.

Puutarhuri Herman ryhtyy penkomaan asiaa. Apureina tai vastavoimina laukkaavat muun muassa sikalanhoitaja, suurtalouskeittäjätär Katariina Gön Kukkenheim, Veli Cus Cus Wallenheimi (Gongoloksen luostarilaitoksen vanhempi vaihto-oppilas) sekä Marja-Liisa Skumban johtama naiskolmikko. Varastettuja kronikoita, demokratian mätänemistä, maailmanlopun ennustuksia ja härkäpapujen rapinaa ei tästä seikkailuromaanista ja moraliteetista puutu.

Rätön vuolas, villi ja nerokas kerronta on kaikessa runsaudessaan jo tarina sinänsä. Puhumattakaan ilmat pihalle iskevästä dialogista. Se jokin – "kuule härkäpapusi rapisevan" on villin seikkailukirjallisuuden, pullistelun ja pullisteluparodian sekä kokeilevan proosan klassikko heti ensisivuiltaan alkaen.

Marie Brennan: A natural history of dragons - a memoir by Lady Trent

Marie Brennan tarjoaa fantasiaa, tieteenhistoriaa ja historiallista viihderomaania tyylilajiltaan yhdistelevän romaanin, joka tarttui käsiin kirjastohyllystä yllättäen ja pyytämättä: A natural history of dragons - a memoir by Lady Trent (Titan Books, 2014; ISBN 978-1-78329-239-4).



Tartuin kirjaan kirjastossa, avasin sen alkusivulta, istahdin tuolille lukemaan, ja ennen kuin huomasinkaan olin jo sivulla 50 menossa. Pakkohan kirja oli lainata ja lukea, ja kirjasarjan seuraava osa on tietysti varauksessa.

Kirja ei ole mitenkään erityisen omaperäinen, mutta jonkinlaista nokkeluutta siinä piisaa, eikä päähenkilöstä voi olla pitämättä, kaikenlaisista omituisuuksista ja hullutuksista huolimatta. Melkomoisen mainio taidonnäyte kirjailijalta.

Everyone knows Isabella, Lady Trent, to be the world's preeminent dragon naturalist. Here at last, in her own words, is the true story of a pioneering spirit who risked her reputation, prospects, and her life to satisfy scientific curiosity; of how she sought true love despite her lamentable eccentricities; and of her thrilling expedition to the mountains of Vystrana, where she made discoveries that would change the world.